Minua on mietityttänyt pitkään tämä asia, eli synnyttäjän oikeudet. Suomessa valitettavasti äiti ei saa valita synnytystapaansa, joten itsemääräämisoikeutta ei ole. Mutta mites alatiesynnytyksen toimenpiteet, onko äidillä oikeutta kieltäytyä niistäkään? Onko ylipäänsä naisella mitään oikeutta päättää ruumiistaan, mitä synnytyksiin tulee? Esim. voiko kieltäytyä episiotomiasta / imukupista, vai käytetäänkö näitä "apukeinoja" (mielestäni ne eivät sitä ole) kysymättä äidin mielipidettä? Voiko äiti valita kätilön? Voiko äiti kieltäytyä ompelusta, joka tehdään ilman asianmukaista puudutusta? Voiko äiti päättää tietyssä vaiheessa synnytystä (esim. jos ponnistusvaihe on kestänyt vaikkapa yli tunnin tai synnytys muuten pitkittynyt) että haluaa sektion?
Synnyttäjän oikeudet
hsdökha
151501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mainitsemasi apukeinot voivat auttaa lapsen nopeammin maailmaan, kuin että lähdettäisiin valmistelemaan äitiä leikkaukseen. Voi olla tärkeää lapsen kannalta.
Miten ajattelit valita kätilön? Menet synnyttämään ja kätilön esittäytyessä ilmoitat ettet haluakaan häntä? Soittavat sitten kotoa työvuoroon jonkun muun? Vai teet katselmuksen etukäteen synnytysosastolle ja suoritat jonkinlaisen työhaastattelun kaikille kätilöille, työvuorot suunnitellaan sitten sen mukaan?
Kieltäydyt ompelusta...? Kuinka ajattelit asian sitten hoitaa, itse? kun täältä on lukenut kirjoituksia, ainakin itselleni on tullut käsitys, että huolimatta erinäisistä puudutteista, paikat ei aina ilmeisesti puudu riittävästi. Jos ommeltavaa on enemmän, epiduraali tms. lienee tarpeen ja se annetaankin, mutta voisiko pari tikkiä kestää vaan?
Ponnistusvaiheessa tulee kai liki jokaiselle tunne ettei enää jaksa tai kestä. Tällöin asiansa osaava kätilö tsemppaa äitiä yrittämään ja niin on moni lapsi syntynyt.
En tarkoita ilkeillä, mutta voiko terveyspalveluja ylipäätään käyttää kuluttaja-asenteella? Terveydenhuollon henkilökunnalla on koulutus työnsä hoitoon, minä tavallinen pulliainen en voi tietää kunkin tilanteen lääketieellisiä perusteita. Syöpähoidot on ikäviä, pitäisikö niitä saava nukuttaa viikoiksi ettei kärsisi? Joillakin vaikeat selkävaivat invalidisoi vuosikausiksi ja ihminen haluaa niihin huumausaineeksi luokiteltavaa särkylääkettä, aina vaan enemmän. Pitääkö sitä siis antaa, koska tämä henkilö niin haluaa?
Naisella on oikeus päättää ruumiistaan monissa tilanteissa, mutta lääketieteellisesti "avustettu" synnytys on jossain määrin alistumista lääketieteelle. Omasta ruumiistaan voi päättää tiettyyn rajaan asti. kannattaa käyttää se päätösvalta hyvin, ja hyväksyä että täysin ennakoitavaa, riskitöntä, ei-epämiellyttävää synnytystä ei ole.
En tarkoita, että terveyspalveluja pitäisi käyttää kuluttaja-asenteella. Mutta tottakai ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää, minkälaisia "hoitoja" hänelle tarjotaan! Imukupilla avustaminen ei välttämättä auta lasta syntymään, joten yrittäminen voi olla turhaa. Tässä siis tuhlataan mielestäni turhaan aikaa, koska varmaa ei ole, että imukupilla lapsi saataisiin ulos..
Kyllä synnytystapahtumasta pitäisi tehdä inhimillinen. Ei ketään tikata muutenkaan puuduttamatta, miksi se sitten synnyttäjiä (ja vielä niin arasta paikasta).. Jos ei puudutus tehoa, niin ehdottomasti silloin pitäisi käyttää parempia puudutuksia, vaikkapa epiduraalia. Minusta ei ole oikein, että pakotetaan kestämään hirvittäviä kipuja, jos niitä voidaan ehkäistä jotenkin. Parin tikinkin ompelu on minusta kidutusta, jos paikat eivät ole puutuneet. Synnytys on muutenkin niin kivulias tapahtuma, että on epäinhimillistä vielä tehdä ompelustakin kivulias!
Kätilöä valitessa tarkoitin tapausta, jossa kätilö on todella ikävä, ja kohtelee synnyttäjää huonosti. Onko tällaisessa tapauksessa vain tyydyttävä siihen, että synnytyksestä jää huono muisto kätilön käytöksen vuoksi?
jos kätilön kanssa kemiat ei pelaa.
Mutta kuinka kätilön oikeasti voi valita, tarkoitin. Siis jos synnytys on jo täydessä käynnissä (meillä päin ei ainakaan aiemmin kätilöjen pakeilla käydä, joten vaikea tietää kenen kanssa asian mieluiten hoitaisi) ja kätilö tuntuu ikävältä. Synnyttäjät on jaettu työvuorossa oleville kätilöille, joten en tiedä, voisiko joku muu paikata tilanteen. Ehkä, jos aikataulut antaa myöten.
Miksi imukuppia sitten käytettäisiin jos siitä ei olisi apua? Yrittäminen voi olla turhaa, mutta kai useammassa tapauksessa kuitenkin tuloksekasta, sillä luulis että likimain turhasta kapineesta olisi jo luovuttu. Eli jos haitat ylittäisivät hyödyt.
Synnytystapahtuma ON aina inhimillinen...ihmiselämä tunteineen, myönteisine ja kielteisine tapahtumineen. Olen samaa mieltä kanssasi että kipu ja kärsimys ei saa olla itsetarkoitus ja tietenkin olis suotavaa että jokaiselle synnyttäjälle jäisi synnäriltä mahd.hyvä muisto. Mutta en tiedä voiko sitä mahd.hyvää muistoa saada aikaan yksinomaan lääketieen keinoin ja/tai "oikealla" kätilöllä. Kyllähän synnytykseenkin voi itse vaikuttaa jonkinverran, vaikka omalla suhtautumisella. Esim. vuorovaikutus kätilöön on kahdensuuntaista, voisin kuvitella että puhumalla omista peloista ja jännityksestä saisi enemmän empaattista suhtautumista, kuin huutamalla jo ulko-ovelta, että MINUUN ei sitten imukuppia käytetä!!!!
lapsen turvallinen maailmaan tulo on ykkösasia, ei äidin tuntemukset. Lapsi siis on päähenkilö. Äiti sivu osan esittäjä.
Ompelusta olen samaa mieltä kuin sinä. Kyllä voidaan odottaa, että puudutusaine vaikuttaa. Niin kiire ei saa olla.
Höpöhöpö.
Kyllä ihan molempien terveys on yhtä tärkeä. Ja äärimmäisessä tapauksessa tietysti synnyttäjä menee aina edelle, kuten kuuluukin.
On muuten todettu, ettei piuhoissa makuuttamisesta ja välilihan silpomisesta ole yleensä hyötyä, vaan ennemminkin haittaa. Sama sen puoli-istuvan ponnistusasennon kanssa. Nämä vanhentuneeseen tietoon pohjaavat toimenpiteet voivat aiheuttaa synnyttäjälle elinikäisiä fyysisiä ja psyykkisiä vammoja.
Kyllä ihminen saa määrätä siitä, mitä hänen omalle keholleen tehdään. Turhia ja haitallisia toimenpiteitä tulee välttää ja kipua lievittää mahdollisimman tehokkaasti. Ykkösasia ei siis ole se, että vauva saadaan terveenä pihalle, vaan se, että molemmat selviävät terveinä.
(Älkää käyttäkö sanaa "äiti". Ensisynnyttäjät eivät vielä ole äitejä eikä se synnyttävä ihminen muutenkaan ole nimeltään mikään "äiti". Hän on ensijaisesti ihminen (ja vasta sitten se äiti, jos hänellä jo on lapsia).
Tottakai saa synnyttäessään tehdä muuta kuin maata piuhoissa ja ponnistella puoli-istuvassa asennossa. Oman kokemuksen mukaan synnärillä oikein rohkaistaan liikkumaan ja kokeilemaan erilaisia asentoja niin avautumis- kuin ponnistusvaiheessakin. Nopeuttaa tapahtumien kulkua ja mahdollisimman miellyttävän asennon / liikkeen hakeminen helpottaa kipuja. Se mikä synnyttäviä äitejä vie sänkyyn makaamaan, on tehokkaiden puudutusten käyttö. Ja ennenvanhaan asenteet, mutta niistä on jo kai kaikkialla päästy eteenpäin.
Se, että äiti on ensisijaisesti ihminen, ei kumoudu mitenkään siinä jos synnyttäjästä puhutaan äitinä. "eikä se synnyttävä ihminen muutenkaan ole nimeltään mikään äiti". No, ei se varmaan ole nimeltään "ihminenkään".
Usein synnyttäjää ei päästetä hakeutumaan itselle hyviin asentoihin eikä muutenkaan päättämään hoidostaan - kätilöiden vanhahtavien asenteiden vuoksi.
Ja kukaan ei edelleenkään ole ensisijaisesti äiti eivätkä esikoistaan odottavat ole vielä äitejä ollenkaan. Siksi ihmetyttää, kun joka paikassa puhutaan VAIN "äidistä" kuin se hoidettava olisi vain sitä, vaikka paljon muitakin nimityksiä synnyttäjälle löytyisi (esim. nainen, ihminen, potilas, synnyttäjä jne.)
Synnyttäjää koskee samat oikeudet, kuin muitakin potilaita. Perussääntönä on, että niin pitkään kun on oikeuskelpoinen saa kieltäytyä tarjotusta hoidosta vapaasti, mutta mitään tiettyä hoitoa ei voi vaatia. Jos kieltäytyy tarjotusta hoidosta täytyy hoitohenkilökunnan tarjota mielestään toiseksi parasta vaihtoehtoa jne. Potilas on aina itse vastuussa niistä haitoista, joita aiheutuu kun hän kieltäytyy hoidosta. Hoitotahtonsa voi ilmoittaa hoitotilanteessa selkeästi ja yksiselitteisesti, jolloin se huomioidaan tai etukäteen kirjallisesti, jolloin se huomioidaan myös jos potilas ei ole oikeuskelpoinen (esim. useimissa sairaaloissa synnytäjä täyttää toivomuslomakkeen, johon voi toiveiden lisäksi kirjata hoitotahdon). Lääkäri tai muu hoitoenkilökunnan jäsen, joka ei noudata tiedossa olevaa hoitotahtoa syyllistyy hoitovirheeseen. Potilaalla ei ole oikeutta vaatia mitään tiettyä hoitoa, esim synnyttäjällä epiduraalia tai keisarinleikkausta.
Eli voit kieltäytyä epistomiasta tai imukupin käytöstä, jolloin lääkärien on harkittava onko parempi (vähemmän riskialtista) jatkaa ponnistusvaihetta ilman niitä vai tehdä keisarinleikkaus. Äidillä ei ole oikeutta vaatia keisarinleikkausta tai mitään muutakaan hoitotoimenpidettä millään perusteella. (selvennyksenä: voimakas synnytyspelko on yksi sektion perusteista).
Periaatteessa äiti voi kieltäytyä ompelusta, jos tuntee, että puudutus ei tehoa, mutta toisaalta, jos epistomia tai pintarepeämää vahempi repeämä jätetään ompelematta on lopputuloksena isoja vaikeuksia (tulehdukset, toimintavaikeudet ko. alueella, väärän lainen arpeutuminen...). Mielumminkin älläisessä tapauksessa kannattaa sanoa selkeästi, että nyt sattuu liikaa, mitä tehdään? Jos kätilön keinot lopussa tai hän vähättelee tilannetta niin vaadi häntä hakemaan paikalle päivystävä lääkäri. Lääkärillä on aina viimeisenä keinona mahdollisuus viedä äiti leikkaussaliin ommella siellä loppuun selkäydinpuudutuksessa (siis kaikki tunnottomana navasta alaspäin) tai nukutuksessa. Tämän huonona puolena on vain se, että joutuu olemaan erossa vauvastaan yleensä useamman tunnin.
Kätilöä, kuten mutakaan hoitavaa henkilökuntaa ei voi valita. Kuitenkin synnytyksessä yhteistyö ja luotamus äidin ja kätilön välillä on todella tärkeä, joten äidin toivetta hoitavasta kätilöstä pyritään noudattamaan, jos sille on järkevä peruste ja siitä ei aiheudu ongelmia työjärjestelyissä (siis esim. takapäivystäjiä ei kutsuta tämän takia töihin).
ime omaas ja mee kotiin kasvamaan kaikkine oikeuksines. Siulla on oikeus saaha korkealuokkasta ja ammattitaitosta hoitoo puoli ilmaseks, älä valita. Ja mitennii valita synnytystapa? eikö sektio oo kuitenkin aika toissijanen "synnytystapa" johon pitäs päätyä vaan jos siihen on pätevä lääketieteellinen syy?
vittu mitä kermaperseilyä on meininki nykyään. varmaan vaaditaan miehiä synnyttämään tasa-arvon nimissä seuraavaks...
Synnytyskäytännöt usein muuttuvat hitaasti, mutta pitkässä juoksussa on nähty, että asenteet kuitenkin muuttuvat onneksi. Jo aikaisemmin olen kirjoittanut täällä, miten joukkosynnytyksistä on luovuttu ja kivunlievitykseenkin on panostettu entistä enemmän. Synnytämme nykyään Suomessa varsin turvallisesti, mutta synnytyskäytännöissä on vielä paljon tehtävää, jotta synnytys olisi myös mahdollisimman positiivinen kokemus synnyttäjälle.
Esim. tuo melkein ammattilaisen kirjoitus jäi mietityttämään varsinkin tuon epiduraalin kohdalla. Tutkin vähän asiaa ja asia ei olekaan todennäköisesti ihan noin yksioikoinen. Potilaan asemaa ja oikeuksia koskevan lain mukaan potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaudenhoitoon. Laki koskee myös synnyttäjiä. Asianmukainen kivun lievitys kuuluu ammattitaitoiseen toimintaan myös synnytysten yhteydessä. Lääninhallitukset (v. 2002) ovat viime aikoina joutuneet huomauttamaan siitä, että potilas ei ole lukuisista pyynnöistä huolimatta saanut asianmukaista kivun lievitystä synnytyksen yhteydessä. Suurin osa synnyttäjistä kokee voimakkaita tai sietämättömiä kipuja synnytyksen aikana. Synnytyskivut eivät poikkea luonteeltaan muista kovista kivuista. Lääkintöhallitus asetti vuonna 1977 työryhmän selvittämään synnytyskipujen lievittämistarvetta ja antamaan ohjeet lievittämisestä. Valtakunnalliseksi kivunlievitysmenetelmäksi em. työryhmä esitti lääketieteellisin perustein sekä äidille että sikiölle turvallista epiduraalipuudutusta.
jo hyviä kommentteja sulle tullutkin. Tietysti jokainen saa kieltäytyä ihan mistä haluaa, mutta synnytyksessä on kyseessä toisenkin ihmisen elämä. Itse luottaisin imukupeissa ja episiotomioissa kuitenkin ihan ammattilaisen kokemukseen ja oppeihin, kuin mattimeikäläisen mutuun tai haluihin. Imukuppi auttaa kuitenkin aika montaa äitiä niillä viime metreillä ja joskus episiotomia voi nopeuttaa synnytystä ja ehkäistä näin imukupin käytön tarvetta. Synnytyksessä niin moni asia vaikuttaa toisiinsa. Minä suosittelisin synnyttäjää tekemään listan, että näitä toimenpiteitä toivoisin vältettävän synnytyksessäni. Tästä listasta voisi jo raskausaikana jutella neuvolassa, että onko lista realistinen. Synnytyssalissa oman kätilön kanssa voisi vielä keskustella asiallisesti omista toiveista ja jos ne eivät jostain syystä ole toteuttamiskelpoisia, äidin pitäisi pyytää perusteluja kätilöltä. Ja jos kokee saavansa vähättelevää tai muuten huonoa kohtelua, pitää olla sen verran pokkaa, että mainitsee siitä kätilölle. Kyllä siinä voi sanoa vaikka että "minulle tulee nyt semmoinen olo, ettei minun kipua oteta vakavasti". Ehkä kätilöllä on jokin syy miksi ei ole laittanut enää enempää puudutetta tai mitä nyt milloinkin. Ehkä synnyttäjä ei tiedäkään ihan kaikkea kaikkien aineiden vaikutuksesta synnytykseen, vauvaan, äitiin jne. Ehkä kätilö on työssään huomannut, että toipuminen on vaikka nopeampaa, jos tehdäänkin näin.....
PUHUKAA ja TOIVOKAA, älkääkä menkö synnytyssaliin määräilemään asiantuntijoita :)
loppui ponnistusvaiheessa epiduraalin vaikutus ja kätilö per...kele ei laittanut lisää epiduraalia. Oli niinku ois pillu tulessa ollu, jumalattomat kivut. 40 minuuttia ponnistin ja epparin jälkeen vauva tuli ulos. Ite oon miettinyt, että kätilö oli yksinkertsesti sadisti. Hän kertoi minulle ennen ponnistamistani, että ponnistusvaihe tuntuu siltä, ku pimppi repeäis pyllyyn saakka, mikä kieltämättä oli aika osuva kuvaus. Mutta ei kai ponnistamisen tolta pitäs tuntua sillon, jos epiduraali on voimassa?? Vai sanokaa te viisaammat. Kyllä synnytys on suomalaisen naisen elämässä niin ainutlaatuinen tapahtuma, että toivoisi sen olevan niin miellyttävä kokemus kuin mahdollista.
viisaammat, laittaako se kätilö lisää epiduraalia, vai olisiko paikalle pitänyt kutsua anestesialääkäri?
Jospa kätilö ajatteli lapsen etua eli että synnytyksen loppusuoralla ollaan ja lapsi täytyy auttaa maailmaan, mitä nopeammin, sen parempi. Sen sijaan että olisit jäänyt lapsi lantiossa odottelemaan miellyttävämmän kokemuksen saamista.
en mäkään saanut lopussa lisää epiduraalia kun sitten en olis tiennyt millon pitää ponnistaa.
ja pikkuinen saatii terveenä pihalle vaikka sattuihan se ihan helvetisti :)
ja tosiaan viimeiset 3cm avauduin ilokaasun voimin.
ja ihan hyvät fiilikset siitä jäi.
toiset kun ei ehdi edes saamaan epiduraalia missään vaiheessa, niin ole onnellinen edes siitä että jonkin aikaa siitä apua sait.
Nimimerkille Jennykkä:
Ensinnäki kätilö ei saa määrätä uutta epiduraali annosta vaan tämä on aina lääkärin tehtävä. Toisakseen epiduraali (siis niillä lääkeseoksilla, joita synnytyksessä käytetään) ei ole mitenkään tehokas ponnistuskivun lievittäjä. Se vie kyllä pois ponnistusvaiheen supistuskipua, mutta ei auta kovinkaan tehokkaasti ventys ja painekipuun, joita lapsen työntyminen avautuneen kohdunsuun ja emättimen läpi aiheuttaa. Sen sijaan epiduraali haittaa äidin lihasten hahmottamista, joten ponnistamien oikeilla lihaksilla oikeaan suuntaan hankaloituu. Näin ollen kätilö teki ihan oikean ratkaisun, kun ei pyytänyt sinulle lääkäriltä uutta annosta epiduraalia ponnistusvaiheen läheisyydessä.
Ponnistamisen venytyskipuun toimivampia puudutteita on kohdun kaulan puudutus (pitää antaa jo ennen kuin kohdunkaula häviää kokonaan eli ennen avautumisvaiheen loppua) ja pudentaali puudutus. Näistäkään kumpikaan ei ole täydellisiä kivun viejiä, vaan kipua lievittäviä puudutuksia.
Nimimerkille nannikene ja muillekkin:
On totta, että asianmukainen kivun hoito kuuluu kaikille synnyttäjille. On myös valitettavaa, että tämän tästä tulee esiin yksittäisiä tapauksia, joissa kivu hoito tai henkilökunnan suhtautuminen synnytäjään ei ole ollut asiallista. Myös sairaaloiden rajalliset resurssit estävät joissakin tapauksissa parhaan hoitovaihtoehdon toteutumisen (näissäkin yleensä päästään hyvään kompromissiin toiseksi parhaita keinoja yhdistämällä). Esim. epiduraalin saa laittaa vain anestesialääkäri ja heitä on sairaalassa rajallinen määrä (usein pienissä sairaaloissa päivystysaikaan tasan yksi), jos kaikki anestesialääkärit on sidotunuina esim. leikkauksissa tai muissa henkeä pelastavissa toimenpiteissä, joutuu synnytäjä odottamaan, koska synnytyskipu ei uhkaa kenenkään kenkeä tai terveyttä.
Kuitenkin on muistettava, että missään ei puhuta kivuttomuudesta vaan kivun hoidosta. Kivulla on synnytyksessä oma tehtävänsä, se auttaa synnyttäjää auttamaan itseään avautumisvaiheessa esim. kehottamalla liikkumaan, joka saa sikiön laskeutumaan synnytyskanavassa ja joka taas aktivoi avautumista ja pitää supistuksia tehokkaina. Vastaavasti taas ponnistusvaiheen kipu ohjaa äitiä ponnistamaan oikein ja vastaavasti lepäämään ponnistusten välillä. Usein synnytyskipu vaan on niin voimakasta, että sen lievittäminen on aiheellista ja mitään reippaus palkintoa ei saa kätilö sen paremmin kuin synnyttäjääkään kivun lievityksesn eväämisestä tai siitä kieltäytymisestä.
Vaikka kivunlevitys tehtäisiin parhaalla mahdollisella tavalla ei aina päästä hyvään lopputulokseen. Kaikkia synnytyskipuun ja toisaalta synnytyksen edistymiseen vaikuttavia mekanismeja ei edelleenkään tunneta, joten aina paraskaan kivunlievitys ei lievitä riittävästi ja taas liika kivunlievitys voi aiheuttaa muita komplikaatioita, kuten sikiön hapen saannin vaikeutumista tai supistusten heikkenemistä. Esimerkiksi kun heikentyneitä supistuksia (liittyy joissain tapauksissa epiduraaliin) tuetaan oksitosini tiptuksella saadaan ei toivottuna sivuvaikutuksena usein lisää kipua, johon tarvitaan lisää kipulääkettä ja oravanpyörä on valmis. Ihmiset myös reagoivat kipulääkitykseen jonkin verran yksilöllisesti, joten ei voida tietää etukäteen varmasti mikä on paras vaihtoehto kullekkin synnyttäjälle missäkin synnytyksen vaiheessa. Koko ajan tehdään paljon tutkimusta synnytykseen liittyvistä mekanismeista ja niiden vaikutuksista toisiinsa, samoin kuin tietämys kivun lievityksestä lisääntyy koko ajan, joten muutaman vuoden päästä ollaan taas paljon viisaampia kuin nyt, ja nyt tiedetään jo paljon enemmän kuin muutama vuosi sitten.
Vaikka synnytyksessä käytettävät kipulääkkeet ovat pääosin turvallisia ja hyvin siedettyjä, on niillä jokaisella myös ei toivotuja sivuvaikutuksia ja riskejä. Kun synnytys etenee normaalisti on nämä riskit aika pieniä ja mahdollisuudet kivunlievitykseen ovat moninaiset, mutta jos synnytys ei etene normaalisti on usein mietitävä todella tarkkaan kunkin kivunlievityksen riskit ja haitat ja toisaalta edut. Aina äidin ja sikiön terveys menee kivun lievityksen edelle, joten jos johonkin kivunlievitykseen liittyy vakavia riskejä ei ko. kivunlievitystä äidille tarjota.