Hei vaan kaikille!
Ajattelin kertoa oman tarinani, jospa se vaikka auttaisi jotakuta, joka painii saman ongelman kanssa.
Olen 39-vuotias nainen ja täytän syksyllä 40 vuotta.
Runsas vuosi takaperin aloin oirehtimaan hyvin voimakkaasti. Nk. kuumia aaltoja tuli päivittäin useamman kerran tunnissa ja yöhikoilu herätteli parhaimmillaan kymmeniä kertoja yössä. Myös kuukautiskiertoon tuli häikkää. Kierrot sinänsä olivat normaalit ja ajallaan, mutta välistä jäi pari-kolme kiertoa. Sitten kierrot taas palautuivat jäädäkseen taas pois muutaman kierron ajaksi jne. Niiden kiertojen aikana jolloin kuukautisetkin tulivat, olo oli aivan normaali, kunnes se aina vaiheittain taas huononi.
Loppukeväästä, eli kärsittyäni oireita n. nelisen kuukautta, kuvioon tuli jälleen uusia oireita: sydämen tykytys. Pumppu hakkasi kuin riivattu yleensä hikoilukohtausten yhteydessä, tai oikeastaan missä vaan. Olo oli täysin voimaton, lihaksia ja niveliä särki ja tuntui että happi loppuu.
Kesän aikana aloin vajoamaan kummalliseen vetämättömyyteen. Päässä kyllä pyöri kaikenlaista aloitteita, ideoita ja askareita, mutta aivan kuin muu kroppa ei olisi totellut aivojani ollenkaan. Elin kuin valtavan kuplan sisällä. Ja hikoilin ja nukuin huonosti ja sydän tykytti.
Kilpirauhanen tutkittiin, eikä siellä ollut vikaa. Ehdotin itse lääkärille varhaisia vaihdevuosia, mutta lääkäri piti ajatusta epäuskottavana ja ehdotti syyksi stressiä.
Kuukausi sitten mittani tuli täyteen tätä kummallista "stressiä" ja painuin gynekologille ja tuloksena oli, että vaihdevuosioireitahan nämä ovat. FSH oli lähes 60. Divina-hormonikorvaushoidon aloitin pari viikkoa sitten ja nyt hikoiluoireet ovat poistuneet täysin, nukun kuin tukki ja aamuisin pää on aivan klaari - aiemmin tuntui siltä kuin en heräisi koko päivänä.
Toki olen syönyt lääkettä niin lyhyen ajan, etten vielä tiedä, mihin kaikkeen korvaushoito auttaa.
Lääkärin mielestä näin nuorelle ihmiselle hormonikorvaushoito kannattaa, koska sen hyödyt ovat suurempia kuin mahdolliset haitat. Ja todentotta. Oireet olivat niin järkyttävät, että ellen olisi korvaushoitoa saanut, en tiedä miten olisi käynyt. Olen kuitenkin perheellinen ja jaksettava on kolmen hyvin eri-ikäisen lapsen kanssa.
Omia oireitani ovat siis olleet (listaan pahemmuusjärjestyksessä)
- Yöhikoilu ja unettomuus
- ahdistus ja ärtyneisyys (mm. ylenpalttinen ääniherkkyys)
- sydämen tykytys
- lihas- ja nivelkivut
- muistamattomuus
Nämä ovat siis olleet sellaisia oireita, joihin en ole löytänyt itse mitään apua mistään muualta, ja jotka ovat olleet voimakkuudeltaan sellaisia, että elämä on ollut täyttä helvettiä.
Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin hoitanut itseäni hyvin, kun olen karkoittanut sitä olematonta stressiä: olen likkunut todella paljon, syönyt terveellisesti ja yrittänyt järjestää työltä ja perheeltä myös omaa aikaa sekä parisuhdeaikaa. Pari kertaa kävin psykologinkin juttusilla, mutta kun mitään kerrottavaa ei oikein ollut, niin lopetin käynnit.
Nyt ottaa päähän, etten tajunnut itse mennä gynelle aiemmin. Onneksi lapset on tehty, joten siinä mielessä tämä tieto ei tuonut suurtakaan surua.
Omien kokemusten nojalla voisin siis suositella kaikille naisille ylimääräistä gynekologikäyntiä, jos elämän alkaa takkuamaan hieman liikaa ja jos fyysisiäkin oireita on.
Jos on kohtalotovereita, etenkin ennenaikaisista vv:sta kärsiviä, niin kuulisin mielelläni kokemuksia ja ajatuksia!
Ajattelin kertoa oman tarinani, jospa se vaikka auttaisi jotakuta, joka painii saman ongelman kanssa.
Olen 39-vuotias nainen ja täytän syksyllä 40 vuotta.
Runsas vuosi takaperin aloin oirehtimaan hyvin voimakkaasti. Nk. kuumia aaltoja tuli päivittäin useamman kerran tunnissa ja yöhikoilu herätteli parhaimmillaan kymmeniä kertoja yössä. Myös kuukautiskiertoon tuli häikkää. Kierrot sinänsä olivat normaalit ja ajallaan, mutta välistä jäi pari-kolme kiertoa. Sitten kierrot taas palautuivat jäädäkseen taas pois muutaman kierron ajaksi jne. Niiden kiertojen aikana jolloin kuukautisetkin tulivat, olo oli aivan normaali, kunnes se aina vaiheittain taas huononi.
Loppukeväästä, eli kärsittyäni oireita n. nelisen kuukautta, kuvioon tuli jälleen uusia oireita: sydämen tykytys. Pumppu hakkasi kuin riivattu yleensä hikoilukohtausten yhteydessä, tai oikeastaan missä vaan. Olo oli täysin voimaton, lihaksia ja niveliä särki ja tuntui että happi loppuu.
Kesän aikana aloin vajoamaan kummalliseen vetämättömyyteen. Päässä kyllä pyöri kaikenlaista aloitteita, ideoita ja askareita, mutta aivan kuin muu kroppa ei olisi totellut aivojani ollenkaan. Elin kuin valtavan kuplan sisällä. Ja hikoilin ja nukuin huonosti ja sydän tykytti.
Kilpirauhanen tutkittiin, eikä siellä ollut vikaa. Ehdotin itse lääkärille varhaisia vaihdevuosia, mutta lääkäri piti ajatusta epäuskottavana ja ehdotti syyksi stressiä.
Kuukausi sitten mittani tuli täyteen tätä kummallista "stressiä" ja painuin gynekologille ja tuloksena oli, että vaihdevuosioireitahan nämä ovat. FSH oli lähes 60. Divina-hormonikorvaushoidon aloitin pari viikkoa sitten ja nyt hikoiluoireet ovat poistuneet täysin, nukun kuin tukki ja aamuisin pää on aivan klaari - aiemmin tuntui siltä kuin en heräisi koko päivänä.
Toki olen syönyt lääkettä niin lyhyen ajan, etten vielä tiedä, mihin kaikkeen korvaushoito auttaa.
Lääkärin mielestä näin nuorelle ihmiselle hormonikorvaushoito kannattaa, koska sen hyödyt ovat suurempia kuin mahdolliset haitat. Ja todentotta. Oireet olivat niin järkyttävät, että ellen olisi korvaushoitoa saanut, en tiedä miten olisi käynyt. Olen kuitenkin perheellinen ja jaksettava on kolmen hyvin eri-ikäisen lapsen kanssa.
Omia oireitani ovat siis olleet (listaan pahemmuusjärjestyksessä)
- Yöhikoilu ja unettomuus
- ahdistus ja ärtyneisyys (mm. ylenpalttinen ääniherkkyys)
- sydämen tykytys
- lihas- ja nivelkivut
- muistamattomuus
Nämä ovat siis olleet sellaisia oireita, joihin en ole löytänyt itse mitään apua mistään muualta, ja jotka ovat olleet voimakkuudeltaan sellaisia, että elämä on ollut täyttä helvettiä.
Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin hoitanut itseäni hyvin, kun olen karkoittanut sitä olematonta stressiä: olen likkunut todella paljon, syönyt terveellisesti ja yrittänyt järjestää työltä ja perheeltä myös omaa aikaa sekä parisuhdeaikaa. Pari kertaa kävin psykologinkin juttusilla, mutta kun mitään kerrottavaa ei oikein ollut, niin lopetin käynnit.
Nyt ottaa päähän, etten tajunnut itse mennä gynelle aiemmin. Onneksi lapset on tehty, joten siinä mielessä tämä tieto ei tuonut suurtakaan surua.
Omien kokemusten nojalla voisin siis suositella kaikille naisille ylimääräistä gynekologikäyntiä, jos elämän alkaa takkuamaan hieman liikaa ja jos fyysisiäkin oireita on.
Jos on kohtalotovereita, etenkin ennenaikaisista vv:sta kärsiviä, niin kuulisin mielelläni kokemuksia ja ajatuksia!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itselläni ennenaikaiset vaihkarit todettiin ollessani 38 vuotias, juuri kun vihdoin viimein löysin miehen ja olisin halunnut lapsia. FSH on vaihdellut 14 - 20. Muuta oiretta ei satunnaisia pieniä kuumia aaltoja lukuunottamatta ole ollut kuin se, että kuukautiset jäivät pois. Hormoneilla ne joskus on saatu tuotettua, mutta ei aina niilläkään. Hormonikorvaushoitoa (Divinaa) kokeilin, mutta siinä vain rinnat ja silmät kipeytyivät, joten lopetin sen suht. lyhyeen.
Eli eipä tässä muuta kuin pitää vaan totutella siihen, että elämä meni jo.
kun vaivauduit tänne kirjoittamaan. Sellaistahan se on, eivät usko lääkäritkään millaiset vaihdevuosioireet voivat olla. Yksin saa kyllä itkeä. Hirveitähän ne voivat oikeasti olla. Vaan kun eivät apua keksi, niin parempi vähätellä. Tulisi nyt edes yksi nainen, gynekologi, kerrankin kertomaan totuuden, millaista oli ennen kuin pilleripurkin avasi. Jos olisin itse sen ammatin ihminen, niin en viitsisi pantata totuutta, minulla ainakin elämä meni aivan kurjaksi kun vaihdevuodet alkoivat. Toivottavasti niin ei ole kaikilla.
Mun kuumat aallot alko kans juuri ennen 40 vuotispäivää. Aloitin kiltisti heti hormonit ja elämä jatkui normaalina. 6 vuotta myöhemmin vaihdettiin hormoniin, joka lopetti myös kuukautiset. Olen lapseton ja haaveilin vielä raskaudesta 40 vuotiaana. Samaan aikaan kohdussa todettiin niin pahat myoomat (kovat vuodot), että ne piti poistaa. Aluksi oli tarkoitus poistaa koko kohtu, mutta sitten kaavittiin vaan myoomat pois. Tosin lääkäri sanoi, että sen seinämä jäi niin ohueksi, ettei se raskautta kestäisi. Silti tuntui, että edes kohtu pitää säilyttää 40 vuotiaana, vaikka vaihdevuodet olivatkin jo täyttä totta. Eikä niitä lapsia sitten koskaan tullutkaan.
Moi kohtalotoveri!
Tämä tässä pahinta on juuri ollutkin, että se perhe-elämä jäi elämättä ja loppuikänsä joka päivä on mielessä tuo lapsettomuus.
Minulla oireet eivät niin pahoja ole olleet ja ilman hormonejakin pärjään, joten ei tuntuisi miltään ilman sitä faktaa, että lapsihaaveet kariutuivat tähän.
Nyt olen kolmisen viikkoa hormonikorvaushoitoa syönyt ja sivuvaikutuksia en ole pahemmin huomannut. Lääkäri sanoi, että rinnat melko varmasti kipeytyvät ja turvotusta tulee, mutta näistä ainoastaan turvotus osui oikeaan ja sekin on jo helpottanut. Siis alussa nestettä kertyi ja vatsa tuntui pömpöttävän, mutta se ei ole oikeastaan edes mainitsemisen arvoinen suhteessa siihen miten paljon muut oireet ovat helpottuneet.
Olen näköjään saanut elämäni takaisin. Sitä suunnatonta ahdistusta, jatkuvaa valvomista ja heräilyä ja pumpun tykytystä ja hakkaamista ei voi edes sanoin kuvailla.
Olen lueskellut hormonikorvaushoitoon liittyviä keskusteluja ja näyttää siltä, että korvaushoitoa vastustavat juuri ne, joilla ei oireita olekaan tai oireet ovat aika vaatimattomat. Tämähän on tosi tyypillistä. Sellainen ihminen, jolla itsellään ei päätä juuri särje, on yleensä päänsäryn suurin asiantuntija.
Nyt minun pitäisi vain tottua siihen, että elämä onkin taas ihan normaalia. Opin näiden oireiden aikana jo rajoittamaan elämääni niin tehokkaasti, että nyt tuntuu oudolta, että voin esim. lähteä ihmisjoukkoon ilman että tarvitsee pelätä hikoilua, väsähtämistä ja sydämen hakkaamista. Lisäksi voin kävellä normaalisti ilman että sitä saatanallista nivelkipua tarvitsee varoa.
En muuten ole huomannut, että paino olisi noussut, tai että ruokahalu olisi kasvanut. Kun nestepöhö lähti pois, paino on samoissa lukemissa kuin aiemminkin.
myös hormonihoidolla vaihariongelmat poissaja elämä hymyilee ja virtaa piisaa.
Itselläni vaihtarioireet alkoivat eräänä kauniina päivänä 43 v (eli 9 v sitten). Sitä enne oli runsaat pitkittyneet kuukautiset. Minulla vaihtarioireina ovat olleet kovimpana juuri tuo unettomuus, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, väsymys, saamattomuus, kuumat aallot. Ja nämä eivät olleet mitenkään lieviä.
Yritin lopetella hormoneita viime kesänä -09 luontaistuotteiden avulla, no huh huh kaikki oireet palasivat takaisin. Yhdyn ed. kirjoittajaan, että kun vaihtarit ovat järkyt niin niihin vaivoihin ei kyllä mitkään luontaistuotteet auta. Itse olen erittäin liikunnallinen, nuorekas, hoikka, terveelliset elintavat omaava mummeli. Kol-arvot, verenpaineet yms. loistavat, en tupakoim, mutta nämä vaihtarit meinasivat viedä elämänilon. Eli näillä mennään ja kyllä se laatu korvaa tuon kaiken.... Hormonit eivät ole ainoa syy rintasyöpään, asiaan vaikuttaa monet muutkin syyt. Tsemppiä kaikille meille ja jokaisen pitää tehdä päätös itse miten tämän käy läpi.
Aurinkoisin terkuin mummeli
Puhut asiaa, Mummeli.
Itselläni ei mikään ennakoinut sitä, että vaihdevuodet alkaisivat aikaisin. Liikun paljon, olen normipainoinen ja - mikä ironisinta - syön kasvisvoittoista ruokaa, erityisen paljon marjoja, pähkinöitä, juureksia ja sitä kehuttua ja kiiteltyä soijaa, koska korvaan sillä lihan ravinnossani.
Elintapojeni puolesta olisi voinut kuvitella, että säilyn hedelmällisenä tosi vanhaksi asti, mutta elimistöpä päätti toisin.
Ne hormonihoidothan eivät suoranaisesti aiheuta rintasyöpää, ainoastaan riski nousee. Ja se riski on suurin piirtein sellainen, että jos tuhannesta ilman hormonikorvaushoitoa olevasta naisesta rintasyöpään sairastuu 6-7 kpl, niin hormonikorvaushoitoa käyttävistä siihen sairastuu 9-10. Eli hormonikorvaushoito tuo siis pari-kolme uutta rintasyöpätapausta per tuhat naista.
Ja siihen vaikuttaa myös ikä, perimä ja monet muutkin tekijät. Itse en siis ole tuosta tippaakaan huolissani, koska koko asia on maallikkojen taholla ymmärretty aivan väärin. Eli "nostaa riskiä sairastua" tulkitaan niin, että "aihettaa rintasyöpää."