Oon vähän aikaisin liikkeellä, mutta parempi kai se on ennemmin kuin myöhemmin..
Itsellä on yksi lapsi ja kouluun olisi tarkoitus palata elokuussa, jolloin lapsi olis 1v8kk.. Itse oon 19v ja hoitoalan opintoja jäljellä vähän reilu vuosi. Asutaan kahdestaan lapsen kanssa.
Päivähoitopaikkaa on haettu jo ajoissa, että varmasti saataisiin tosta läheltä. Lähitarhoissa ei ole vuorohoitoa, ja lapsen mummi on luvannut hoitaa lasta silloin, kun mulla on työharjotteluiden takia pitkiä päiviä.
Ongelmana myöskin on se, että minne saan lapsen hoitoon niinä aamuina, kun on oltava seitsemältä töissä? Nuo lähitarhat aukeavat vasta 6.15-6.30 ja menevät kiinni 17.30-18.00. Mummin vaivaaminen aikaisina aamuina tuntuu kohtuuttomalta, eikä lapsi voi isänsäkään luona jatkuvasti viettää öitä (hänelläkin vuorotyö). Päiväkoti, jossa vuorohoitoa olisi, on täältä n.4km päässä. Se on mun mielestä kohtuuton matka kuljettavaksi joka päivä pienen lapsen kanssa ILMAN AUTOA ja kun bussiyhteydet ovat täällä (aikaisin aamusta) muutenkin huonot, varsinkin kun päiväkoti on täysin eri suunnassa koulun kanssa.
Toinen ongelma on se, että millä ihmeellä me eletään.. Opintotukea luultavasti sitten saadaan, sekä yleistä asumistukea.. Opintotuestakin menee kuitenkin verot, eikä siitä pakollisten menojen (vuokran omaosuus, sähkö ym.) jäisikään paljon mitään.. Opintolainan ottamista haluaisin välttää kuitenkin viimeiseen asti.. Ei hirveästi houkuta ajatus siitä, että valmistuessaan on jo veloissa. Säästäminen on lähestulkoon mahdotonta, ollaan kotihoidontuella, eikä siitä ylimääräistä jää.
Mulla oiskin muutama kysymys:
Millä te, opiskelevat äidit(tai isät), elätätte itsenne ja lapsenne?
Miten saatte lapsenne päivähoidon järjestettyä?
Voiko esim. sosiaalitoimeen varata ajan keskusteluun raha-asioista ja päivähoitokysymyksistä? Voiko sieltä pyytää apua esim. halvemman asunnon etsintään?
Itsellä on yksi lapsi ja kouluun olisi tarkoitus palata elokuussa, jolloin lapsi olis 1v8kk.. Itse oon 19v ja hoitoalan opintoja jäljellä vähän reilu vuosi. Asutaan kahdestaan lapsen kanssa.
Päivähoitopaikkaa on haettu jo ajoissa, että varmasti saataisiin tosta läheltä. Lähitarhoissa ei ole vuorohoitoa, ja lapsen mummi on luvannut hoitaa lasta silloin, kun mulla on työharjotteluiden takia pitkiä päiviä.
Ongelmana myöskin on se, että minne saan lapsen hoitoon niinä aamuina, kun on oltava seitsemältä töissä? Nuo lähitarhat aukeavat vasta 6.15-6.30 ja menevät kiinni 17.30-18.00. Mummin vaivaaminen aikaisina aamuina tuntuu kohtuuttomalta, eikä lapsi voi isänsäkään luona jatkuvasti viettää öitä (hänelläkin vuorotyö). Päiväkoti, jossa vuorohoitoa olisi, on täältä n.4km päässä. Se on mun mielestä kohtuuton matka kuljettavaksi joka päivä pienen lapsen kanssa ILMAN AUTOA ja kun bussiyhteydet ovat täällä (aikaisin aamusta) muutenkin huonot, varsinkin kun päiväkoti on täysin eri suunnassa koulun kanssa.
Toinen ongelma on se, että millä ihmeellä me eletään.. Opintotukea luultavasti sitten saadaan, sekä yleistä asumistukea.. Opintotuestakin menee kuitenkin verot, eikä siitä pakollisten menojen (vuokran omaosuus, sähkö ym.) jäisikään paljon mitään.. Opintolainan ottamista haluaisin välttää kuitenkin viimeiseen asti.. Ei hirveästi houkuta ajatus siitä, että valmistuessaan on jo veloissa. Säästäminen on lähestulkoon mahdotonta, ollaan kotihoidontuella, eikä siitä ylimääräistä jää.
Mulla oiskin muutama kysymys:
Millä te, opiskelevat äidit(tai isät), elätätte itsenne ja lapsenne?
Miten saatte lapsenne päivähoidon järjestettyä?
Voiko esim. sosiaalitoimeen varata ajan keskusteluun raha-asioista ja päivähoitokysymyksistä? Voiko sieltä pyytää apua esim. halvemman asunnon etsintään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tässä kaikille elävä esimerkki siitä miksi ne lapset kannattaisi tosiaan tehdä vähän myöhemmällä iällä/elintason ja -tilanteen jo vakiinnuttua. Huom ! Älkää nyt revetkö kysymyksestä onko nuori äiti hyvä vai huono äiti, siitä ei ole viestissäni kyse. Aloittaja on varmasti erinomainen äitinä, ihmettelen vain miksi vaikeuttaa ehdointahdoin elämäänsä, kun myöhemminkin olisi ehtinyt ?
Mahdat olla alkuperäistä kirjoittajaakin huomattavasti nuorempi, kun et ole vielä huomannut, ettei elämää aina voi suunnitella. Joskus sattuu näitä yllättäviä "lottovoittoja" – ja maailman parhaita voittoja ovatkin! Minun kohdallani ainakin oli hienoa olla vielä opiskelija lapsen saadessani: jos olisin vain mammalomaillut kotona pienen vauvan kanssa, olisi pää hajonnut. Mikäs oli sen rattoisampaa, kun lueskella tenttiin samalla kun vietettiin imetysmaratoneja. Opiskelut yleensä joustavat työelämää paremmin, joskaan taloudellisesti ei paljoa hurraamista ole. Ei se vauva kuitenkaan tiedä, lykätäänkö sitä Emmaljunga-vaunuilla vai käytetyillä kirpparirattailla! Valmistuminen häämöttää pian, ja siinä vaiheessa, kun rahaa alkaa enemmän kulua (harrastukset, lapselle oma huone jne.), varmasti on jo töitäkin. Eli, ei se elämä ole hankalaa – vaan todella ihanaa pienen ihmisen kanssa!
Alkuperäiselle en osaa neuvoja antaa. Todella pienellä budjetilla keplotellaan nyt tyttären 1,5-vuotiaana aloitettua päiväkodissa ja minun keskityttyä graduun (tulot: asumistuki, opintoraha, lapsilisä elatusmaksu), mutta onneksi tämä on väliaikaista! Itselläni siinä mielessä hyvä tilanne, että aiempien vuosien vakkarityöstä jäänyt hiukan säästöön, ja on pieni joustovara, mikäli pitää jotain isompaa hankkia. En tiedä, olisimmeko oikeutettuja joihinkin muihin tukiin; ylpeys ei anna jälkeen, että ottaisin sosiaalipuoleen yhteyttä...
Tsemppiä siis alkuperäiselle! Kyllä raha-asiat aina jotenkin järjestyy... :-)
Elämää ei voi suunnitella, ei voi, toki olen sen jo huomannut, mutta valmistautumaan siihen pystyy. On sitten paremmat resurssit kohdata näitä "yllätyksiä", mitä raskaus ei kuitenkaan ole, kuin hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa. Väitän edelleen, että näitä ongelmia ei aloittajalla olisi, jos hänen elämäntilanteensa olisi jo vakiintunut. Voisi sitten rauhassa keskittyä siihen "lottovoittoon", kuluttamatta energiaa tällaisten perusasioiden miettimiseen ja järjestelemiseen.
olin vastaavassa tilanteessa itse joskus muinoin, juuri sinun ikäisenä. Polkupyörällä pääset viemään lapsesi hoitoon vaikka kuinka kauas, neljä kilsaa ei ole paljon! Minäkin kuljetin pojan ja kauppakassit polkupyörällä satoi tai paistoi :) myös minun määränpää oli eri suunnassa kuin lapsen hoitopaikka. Varattomana et maksa hoidosta mitään ja sinulla on mahdollisuus asumistukeen.
Mielestäni vaihtoehot on seuraavat, joko kituutat opintotuella, lapsilisällä yh korotuksella, elatustuella ja asumistuella vuoden tai hankit töitä koulun oheen ja sinnittelet vuoden sillä tavalla oman jaksamisen kustannuksella. Työpaikan hankkimisessa on se hyvä puoli että et sitten valmistumisen jälkeen ole tyhjän päällä! Lapsi kyllä pärjää vuoden vaikka "päällään seisoen" :D
Sen minä silloin opin että sosiaalitoimistosta ei apua heru kun on Kelan asiakas. Sos vaatii ottamaan opintolainan jos siihen on mahdollisuus. Muuten, opintolainahan on halpaa lainaa, joten harkitse sitäkin viimeisenä oljenkortena. Mutta vinkkinä, älä missään tapauksessa nyt lisää kulujasi, vaihda halvempi asunto jos mahdollista, äläkä vain osta sitä autoa neljän kilometrin takia!!
Arvasin, että tänne tulee joku vinkumaan näitä "olis myöhemminkin ehtinyt" ym.. Hyvähän se on huudella täällä netissä, kun ei asioista mitään tiedä. :D
Asiallisille vastaajille kuitenkin suuri kiitos! :)
Autoa mä en ajatellutkaan hommata, eikä mulla oo edes korttia. Mutta jotenkin tuntuu kohtuuttomalta raahata pientä lasta aikaisin aamulla neljän kilometrin matka päiväkotiin pyörän selässä jossain lumikinoksessa. Pyöräily toki toimis sillon kun ei oo pakkasia ja lunta, sillä pääsis nopeasti jatkamaankin matkaa sitten päiväkodilta eteenpäin.
"kun asioista ei mitään tiedä"..ainakin ehkäisystä enemmän kuin sinä tunnut tietävän. Toivottavasti olet jo jotain oppinut, sillä usko pois, myöhemminkin ehtii ym. =)
esim. oletko ajatellut muuttavasi edullisempaan asuntoon, jos asut nyt vuokra-asunnossa.
ja jos se uusi asunto olisi parempien bussiyhteyksien lähellä.
varmaan osaat ihan itsekin etsiä halvampaa asuntoa, sillä se nyt on lähes automaattista että perheelliset hyppäävät asuntojonojen kärkeen..
pitää itse olla aktiivinen ja käydä esittelyissä, ottaa selvää netistä, lukea lehti-ilmoituksia.
siinä olen samaa mieltä, että myöhemminkin olisit lapsen varmaan kerennyt tekemään ja perustamaan oikean perheen..mutta turhapa sitä on enää voivotella kun lapsi on jo maailmassa.
mikset kysy lapsen isältä josko hänkin ottaisi joskus vastuuta lapsestaan ja hoitaisi tätä.
ja kyllä sinun pitäisi saada elatustuki mieheltä..edes, jos ei suostu lasta tapaamaan.
Oon 19v. Mulla on viiminen vuosi menossa koulua ja lapsi ollu millon missäkin hoidossa (mummolla, kummitädillä ym.) ollu välillä vaikeeta toi koulun käynti mutta nyt on lapsi yksityisessä hoidossa. 220 e kk
Ainakin vielä on rahat hyvin riittäny.