Tuleeko nostalginen fiilis?
Ei koskaan/usein/silloin tällöin..
Minkä tyyppisissä tilanteissa, mitä teet silloin.. tai kerro jotain, siis jos haluat ;)
Ei koskaan/usein/silloin tällöin..
Minkä tyyppisissä tilanteissa, mitä teet silloin.. tai kerro jotain, siis jos haluat ;)
Vastaukset 36
Vanhimmat
Useimmiten ulkona kävellessä...Tiiä mistä se johtuu,että just silloin...:)
yksin kävellessä on aikaa ja rauhaa omiin ajatuksiin :)
se fiilis on niin voimakas,että melkein palaa siihen aikaan mistä fiilis tuli...Useimmiten lapsuuteen.
Osanottoni sinulle Sibone...:(
..kaunis kiitos.. 'Ollaan enkeleitä toisillemme'..
Tulee aika useinkin. Nykyäänhän on paljon kliffoja retrojuttuja. Esineistä tulee fiiliksiä, joskus sitä oikein pysähtyy jonkun esineen äärelle muistelemaan sen alkuperää. Vanhat valokuvat tietty ja mestat joissa nuorempana on pyörinyt tuottavat kliffat fiilarit.
esineet olla enemmän miesten juttu, naisilla tapahtuneet asiat, ehkä ihmiset menneisyydestä..no eihän mitään yleistää voi.
Nuoruuden/lapsuuden paikat, mitä ne kenelläkin onkin; kesäiset rannat, itsellä maaseutu..kun vielä löysi jostain metsämansikoita..
ja nostalgiaa en tunne, mitä menneistä, tulevaisuus on mielenkiintoisempaa.
ettei kukaan sen kummemmin menneissä elä, kyllä tulevaisuus mielenkiintoista :)
Eipä tarvitse olla mitään erityistä, joskus se vaan tupsahtaen tulee, joskus taas jokin asia muistuttaa omasta nuoruudesta ja lapsuudesta:)))
Itsellä tää asia aika pinnassa, kun suht hiljan menetin myös toisen vanhemmistani.
Kauniita muistoja lapsuudesta :)
Silloinhan sitä aattelee ja muistelee kaikkea, se kuuluu asiaan.
Voimia sulle:))
sinulle :)
En ole ollut yksin, ja saimme hiukan valmistautua tulevaan.
Usein tulee mieleen ajat, kun omat lapset olivat pieniä. Voi hyvänen aika sentään, kun sitä olikin vilskettä.
Nämä tämmöset asiat tulee mieleen varsinkin, kun oon vanhimman pojan luona ja sielä istun ja kattelen heidän hyörinää ja pyörinää. Usein sanon pojalle, että muistakko, kun niin ja niin ja niin...... ja siitä ne kivat muistelot lähtee liikkeelle. Molemmat kertoilevat omista tuntemuksistaan, että mitä silloin tai silloin aatteli..
Sitten tulee kertoiltua lapsenlapsille heidän isän toilailuista. Ja meidän perheen eläimistä, niitä kun meillä oli aina vähä joka lähtöön. Lapset kuuntelevat vähä ku kertoisin satua.
Saaressa tulee useinkin mieleen kaikkea, mitä minä ja mieheni tehtiin.
Sitten usein lähdettiin kaupungissa pienelle venepyrähdykselle, pimeänä iltana, kun kaupungin valot helminauhana kuvastuivat veteen. Hissunkissun ajelua semmosella kalastajamallisella veneellä kaupungin rannasta leirintäalueen ympäri satamaan ja sieltä ympäri takaisin päin. Vähä pussailuakin välillä ja taputtelua, kun johonkin rannan "mutkaan" pysähdyttiin.
Kivoja muistoja, ei niitä unohtaa tahdo. Hyvä mieli tulee.
tuli hyvä mieli :) Just tuokin, mitä lapset siitä saa, kun kuulee tarinoita, 'vähä kuin satuja' :)
Enkä yhtään epäile, ettet silti eläisi tätä päivää ja tulevaisuutta täysillä!
nostalginen fiilis ja oikein hakeudunkin siihen tunnetilaan tahallani kun selailen valokuvia eri vuosikymmeniltä. Katselen joskus jopa vanhaa hääkuvaani vaikka olen eronnut jo 15 vuotta sitten.
Mietin aina katsellessani kaunista nuorta hääparia siinä, että miksi toisen piti muuttua aivan eri ihmiseksi....se tekee surulliseksi.
tuon jälkeen huomaa, että asiat on hyvin nyt ja tulevaisuudessa!
sillä menneisyydessä ei ole mitään mitä kaipaisin. Katson aina eteen päin.
Minäkin katson aina eteen päin. Elän vankasti tätä päivää.
Kyse ei varsinaisesti ole, että menneisyyttä hirveesti kaipaisi ja sen haluaisi takaisin, vaan väkisin jostakin tulee jotakin mieleen ja niistä sitten jollekin kertoo. Tai ittekseen naureskelee.
Tarkoitan joitakin koomisia tapahtumia tai muuta mainitsemisen arvoista. Yleensä hauskoja, mukavia tarinoita.
Näin mä menneitä muistelen.
ajatellu menneiden kaipaamista, mutta voiko tulevaisuutta olla ilman menneisyyttä, voisko sieltä joskus jopa ammentaa jotain..
Katse eteen päin sun juttu, hyvä niin? :)
ENS:aa radiosta, niin mulle tulee sellainen fiilis, että kun nämä soitettiin puhki jo silloin ennen, niin miksi helvetissä niitä pitää vielä kuunnella uudestaan. Olen soittanut rockbändissä rumpuja aika vanhaksi asti, joten olen joutunut olemaan ajassa kiinni aika varttuneeksi. Viihdyn hyvin lasteni ja heidän kavereidensa seurassa.:-D))))))
kun olin kauppaopistoluokan 34-vuotis luokkajuhlassa ja kivaa oli, mutta kivan juhlasta teki se, että sai jutella vanhojen kavereiden kanssa siitä, mitä he seuraavaksi aikovat tehdä. Ei siellä niinkään menneitä muisteltu. Jotain totta kai ja tein siitä lehtijutukin otsikolla: 34 vuotta on sekä lyhyt, että pitkä aika.
Kun pitäs riuhtaista siinä kun puhisee ja ähisee tulee ikävä aikoja jolloin riennettiin jakku levällään sinne mis voimaa tarvittiin,onneks kokemus auttaa.
Siin mis nuori tempaisee vanha laittaa tairolla.
asenne ;))
muistuu kesät menneestä. Telttailtiin kaksin, ihanassa paikassa, kirkkaan järven kainalossa, ihan oma hiekkaranta edessä. Lempi ja lämpö oli uutta ja kiihkeää.
Ympärillä mäntymetsän raikas tuoksu, musiikkina linnunlaulu.
Telttailla voisi kai vieläkin, mutta kun ei oikein viitsi. Ja kun pelottaa karhut.
pieni öinen viileyskään ei silloin tuntunut missään.. ;)
ei ole jäänyt muistijälkeä jos oon joutunu näkemään, silloin ennen:
http://www.youtube.com/watch?v=c0C6xTeEp0k
kiva linkki, sieltähän löytyy paljo Carolaa :)
tainnut miettiä asiaa, mutta kun kysyit niin mietin. Ja vastaus on että en tunne nostalgiaa oikein koskaan. En näköjään oikein mieti menneisyyttä tuolla tavalla.
Joskus mietin lasteni lapsuutta ja iskee monesti syyllisyys: olisi pitänyt olla parempi isä. Mutta ei se nostalgiaa ole :-)
Taidan elää lähinnä nykyhetkessä, koska en myöskään kovasti pohdi tulevaisuutta.
ei pöhkömpi juttu.. tulevaisuus on tuntematon, turha liikoja pohtia.
En tiedä, miksi podet syyllisyyttä, tai mistä oletat, ettet ole lastesi mielestä ollut maailman paras isä..? :/
seuraa avioerosta ja siitä, että tiedän lasteni kärsineen siitä konkreettisesti erilaisina psyykkisinä ongelmina. Vaikka elämä menee niin kuin menee, eikä sitä aina itsekään ymmärrä, miten se menee, tuollaiset syyllisyydet kulkevat mukana.
Olen varmaan heidän mielestään maailman paras isä, mutta ei se poista pohdintoja siitä, miten olisi voinut menetellä paremmin.
täältä ruudun takaa analysoida, mutta 'pumpulissa' kasvaneista ei välttämättä tule yhtä vahvoja, kuin heistä, joiden lapsuus ei helpoimpia.. Toivottavasti sinun(kin) lastesi kohdalla lopulta kaikki parhain päin!
No ei kovin usein tule.
Eivätköhän tuollaiset liity ikä- tai siirtymäkriiseihin.
elää saa, niin 90-100 vuotiaana laulelee.."oi niitä aikoja" ?)
Juu, jos siihen mennessä ei ole ikäkriisiä kokenut, kyllä se sitten on vaikka tyhjästä kehitettävä.
Tuosta laulusta oli sattumalta just vähän kränää toisella foorumilla, kun joku piti sitä hyvänä aforismin pohjana ja minusta se oli vain huono vitsi....
Usein on tullut mieleen nostalgisia ajatuksia menneistä savotoista.
Miten tukkipuuta kaadettiin ja hevosella ajeltiin tienvarteen kasoihin.
Kun on niin sopivasti lunta maastossa, siitä nämä muistelot.
Aito tukkijätkä ;)
Silloin saattoi olla pakkastakin tuplasti..?))