Akne tappaa

Ainakin minä kiinnostuin sinusta kirjoituksesi perusteella .Olen jo kyllä kypsässä 40 iässä.Tuli mieleen että jos sinulla on mielestäsi ongelma tässä kohtaa, jokin muu asia sinussa on paremmin. En usko että jos sinussa on kultaa sisällä, estäisi mainitsemasi asia mukavan kaverin löytymistä.Ei muutakuin katse ylös ja eteenpäin.

Hei, pakko oli kirjoittaa kun taas tuli sellanen olo kun tiedän mistä puhut..Itse noin 21v mies, ja aknea ollut siitä 12 vuotiaasta asti koko ajan..nyt tilanne roaccuttan kuurin jälkeen vähän parempi mutta uusiutuu näköjään.. En ole itse seurustellut koskaan ja vain tämän takia, ei vaan mahda mitään että on tälläinen sairaus..Lisäksi mulla on selässä välilevyvika, ja suolistotulehdus jota kumpainenkin 7-8 vuotta olleet myös eikä hoidoista juurikaan apua..Saisi edes yhden näistä sairauksista pois niin olisi edes voimia jaksaa eteenpäin..

Kyllä mulla luonne on hyvä ja olen erityisen kohtelias ja ystävällinen herkkä miestyyppi , johon moni on tykästynytkin mutta harva on nähnyt minun ulkokuoren sisälle..Siitä vaan toivoo että tapaisi sellaisen tytön jolle olisin se oikea, ja joka näksii sisällekin......Mutta pitää uskoa huomiseen,sun pitää mennä ihotautilääkärilles tyttö hei! Ja kyllä hyvinkin itse voisin olla kiinnostunut sinusta, olen sitä sorttiA JOKA katsoo muutakin kuin ulkokuorta, ja ei tää vaiva oo meidän syy, se on sairaus jolle me ei vaan voida mitään, kuin yrittää parantaa sitä. mulla on jäänyt ikävästi artpia selkään ja kasvoihin ja ne haittaa elämää paljon../: toivottavasti tää tilanne paranee tästä, jaksat vain uskoa ittees!

Tsemppiä!(:

Hae ihotautilääkäriltä Roaccutan kuuri. Ei välttämättä poista ongelmaa ensimmäisellä kerralla. Kuurin voi kuitenkin uusia. Lopulta finnejä ei enää tule.

Terv. Kokemusta on.

itellä ihan samat fiilikset:( Kaverisuhteet menny lähes kaikki kun en kehtaa lähteä kotoa tai olen noiden arpien takia niin alamaissa että olisin vaan huonoa seuraa. Ei mun kavereista kenelläkään ole ollu aknea ja ei ne ymmärrä. Kaupoissa ne voi katsoa peiliin loisteputkivalossa ilman että tarvii pelätä saavansa paniikki- tai itkukohtausta ku näyttää niin rumalta.
Miestä en voi kuvitellakkaan pokaavani itelleni tällä naamalla. Baarissa joku pimeässä tanssilattialla saattaa lähestyä mua, mutta monesti on käyny niin et kun mies on nähny mut yhtään valosammassa niin onpa lähteny pois. Enää en anna kenenkään edes lähestyä mua ku en kestä tulla enää yhtään torjutuksi.
Kun sairastuin akneen yläasteella en tiennyt että se tosiaan on sairaus ja en tajunnut mennä lääkäriin. Lisäksi ärsyttää että ihmiset ei tiedä että aknesta voi jäädä arpia vaikka niitä finnejä ei puristelisi ja luulee et ihan omaa vikaa olen tän näkönen. Ja lisäksi on myös tullut kommenttia naamanpesuun liittyen vaikka aina olen hyvästä hygieniasta hoitanut, mutta ei se akne lähde pesemällä ja kalliilla kosmetologi hoidoilla. Akne ei ole omaa syytä! Ihmiset ei suhtaudu siihen vakavana sairautena vaikka se jättää ulkoisten arpien lisäksi sisälle ihan yhtälailla arpia:/ Pitäs melkee olla jotaki tukiryhmiä että sais puhua ja olla toisten aknea sairastavien kanssa. Vois auttaa jaksamaan huomattavasti. Lisäksi tietoa akneasta pitäs levittää enempi. Ärsyttää ku ihmiset ei ymmärrä ja käskee vaan rajoittaa suklaan syöntiä tai vastaavaa:(

Vanha ketju, mutta voi herramunjee! että tunnen samalla lailla kun tuo edellinen kirjoittaja!!
Varsinkin noi kauppojen loisteputket on ihan kamalia! Valolla on niin valtava merkitys. Kaikista pahinta on kotona katsella itseään päivittäin siitä tutusta peilistä, tutussa valossa ja tottua siihen, miltä siinä näyttää. Sitten kun menee jonnekin muualle ja valo onkin erivärinen tai tulee eri suunnasta niin on sellanen rupikonna, että voi pyhä jeesus!

Itselle on monta kertaa käynyt niin, että kaupasta on lähdetty katse maahan painettuna ettei varmasti näe edes heijastusta itsestään missään ja itkua nieleskellen. Sisällä on sillon sellanen hillitön paniikki ja masennus. Ihan kun sitä säikähtäis sitä hirviötä, joka peilistä katsoo vastaan.

Se vaan on. Nähdä itsensä oikeesti kammottavan rumana, niin pinnalliselta kun se kuulostaakin, on varmaan pelottavimpia asioita mitä tavallisen ihmisen tavallisessa elämässä voi tulla vastaan. Ja sitä ei pääse edes pakoon.

Pystyn kans samaistumaan kirjoituksiin hyvin. Vaikka mulla aikuisiän akne ollut nyt vasta muutaman kuukauden, niin olen huomannut, että rajoitan tahallani sosiaalisia kontakteja. Mulla on onneksi aviomies, että luojan kiitos ei tarvitse treffimarkkinoilla olla! Voin kuvitella mitä tuskaa se olisi. Mun mies on sanonut, ettei sitä haittaa yhtään tää mun iho.

Kotona tosiaan kylppärin peilistä (aika himmeä valaistus) joskus ihoa katsellut, että eihän se nyt niin paha olekaan, mutta sitten kauppojen peileistä ja varsinkin sovituskoppien peileistä katsellessa olen ollut ihan järkyttynyt. Tulee vaan mieleen, että kuinka mä kehtaan liikkua tän näköisenä tai mitähän ihmiset ajattelee musta. Ja kaikista pahinta on auton taustapeili!! Se on oikeesti ihan järkyttävää miten se näyttääkin niin tarkasti kaiken. Ei kannata katsoa sinne, oikeesti.

Me yritetään mieheni kanssa lasta ja sen takia jouduin e-pillereistä luopumaan ja sen jälkeen tämä akne puhkesi. Syön nyt Ermysin-tabletteja kolmen kuukauden kuurilla, koska mitään muuta ei raskautta suunnittelevalle voi antaa. Teillä muilla on se hyvä puoli, että voitte kaikenlaisia "myrkkyjä" kokeilla ja kannattaakin ottaa kaikki keinot käyttöön!!

Niin tuttua. Itsellä takana 25 vuotta. Ironista tässä sairaudessa on se, että juuri se osa ihosta joka on näkyvillä, on sitten arpien peitossa. Itsellä siis hyvin voimakkaat arvet kasvoilla ja kaulan alueella.
Maailma on kauniiden, mutta ei ole syytä vaipua synkkyyteen.

Joskus taakkojen kantaminen voi tuntua ylivoimaiselta, mutta ehkä joskus jossakin ne saa laskea maahan.. ehkä se on vain niin että joidenkin on niitä kannettava, ehkä niiden jotka kestävät lopulta raskaat painot vaikka eivät sitä ehkä itse ymmärräkään. Heikkoudessa voi piillä voimaa, ehkä jotain sellaista voimaa joka kantaa toistenkin kuormia. Eivät sitä monet vahvat käsitä miten pieneksi sairaus saa ihmisen.. mutta pienikin ihminen voi olla vahva, omalla tavallaan. Eikä pienten ihmisten ole lopulta vaikeampi kiittää siitäkin vähästä mitä on, verrattuna niihin vahvoihin jotka ovat jo saaneet yllin kyllin mutta silti eivät tule koskaan täysin kylläisiksi. Maailma on kyllä vahvojen, mutta kauneutta on erilaista. Eikä oikea kauneus ole välttämättä aina sitä, mikä on vahvojen silmissä kaunista. Se voi olla jotain muuta. Sellaista mitä kaikki silmät eivät näe. Akne voi tappaa sen kauneuden, mitä jotkut sanovat kauneudeksi, mutta kaikkea kauneutta se ei kuitenkaan pysty tappaamaan. Todellinen kauneus tulee elämään vielä silloinkin, kun kaikki ulkoinen kauneus on kadonnut.

Jep, edelliselle pojot koskettavasta kirjotuksesta!

Monet lihavat ihmiset peittää epävarmuuttaan huumorilla.
Mulla on akne ja oon huomannut tekeväni samoin. Oon se hauska, ruma hassuttelija.
Ja sitten kun menen illalla kotiin ja riisun sen elämäniloisen pellennaamion, niin oon yks hajonnut ihmisraunio, joka ei meinaa enää jaksaa. Ja kukaan ei tiedä.

Mua rupes oikeesti itkettämään toi sun teksti. Sun elämä on varmaan ollut yhtä he***ttiä. Mä oon ite 12-vuotias poika joka kärsii (tai no en oikeestaan kärsi) aknesta. Mul on ehkä 8 finniä ottassa ja muutamisen muualla. Mul varmasti täs iäs akne paranee jos annan ihon hengittää. Koska revin niit melkee kokoaja mut lopetan semmosen koska se vaan pahentaa ihoa. Mee suoraan yk:lle (yksityiselle) ja sano: Nyt hoidetaan tä iho kuntoon!. Ps: sanoin ton "tai no en oikeestaan kärsi", koska mua ei kiusata ollenkaan ja mul on kavereitakin. En tiiä miks. Välil kyl kaverit huomauttaa ja mä vaan sanon et Mul ei oo käyny hyvä tuuri tän asian kanssa. Ja mun kaverit tukee tässä asiassa mua. Mut tosiaa mul ei oo ku lievä akne. Luulen et sulla ei auta ihon hengittäminen koska oot sen ikäne :(