yksinäisyys

ei oo mitää ongelmii lähestyy ihmisiä ja onki paljo tuttuja ja tollasta mut ei sit mitää sen enempää. siin seurojen jälkee onki jotain ihmisiä siinä ympärillä mut sit aina vähän ajan päästä huomaa et kaikki on kadonnu ihan tyystin, että en oikein tiedä sitte. mutta pitäiskö mun alkaa teeskennellä jotai ilosta ja täydellistä.EI.
jos ne ei hyväksy mua tällasena ku olen tavallisena ihmisenä ni ei mul ole siihe mitää sanottavaa

tukea kirjoitti:

ei oo mitää ongelmii lähestyy ihmisiä ja onki paljo tuttuja ja tollasta mut ei sit mitää sen enempää. siin seurojen jälkee onki jotain ihmisiä siinä ympärillä mut sit aina vähän ajan päästä huomaa et kaikki on kadonnu ihan tyystin, että en oikein tiedä sitte. mutta pitäiskö mun alkaa teeskennellä jotai ilosta ja täydellistä.EI.
jos ne ei hyväksy mua tällasena ku olen tavallisena ihmisenä ni ei mul ole siihe mitää sanottavaa

että ystäviä ei yleensä tupsahda taivaasta, kyllä siinä itse pitää olla aloitteellinen ja mennä mukaan esim. ry:n toimintaan tai liikuntakerhoihin jne. Ei missään nimessä tarvitse muuttua! Olet varmasti sellaisena kuin olet juuri sopiva.

Jos luit alemman viestini, niin tiedätkin, kuinka vaikeaa minun on tutustua toisiin ihmisiin. Minulla niitä ystäviä ei ollut lapsena eikä nuorena, nyt sentään pari.

usk.m kirjoitti:

että ystäviä ei yleensä tupsahda taivaasta, kyllä siinä itse pitää olla aloitteellinen ja mennä mukaan esim. ry:n toimintaan tai liikuntakerhoihin jne. Ei missään nimessä tarvitse muuttua! Olet varmasti sellaisena kuin olet juuri sopiva.

Jos luit alemman viestini, niin tiedätkin, kuinka vaikeaa minun on tutustua toisiin ihmisiin. Minulla niitä ystäviä ei ollut lapsena eikä nuorena, nyt sentään pari.

´myönnät varmaa kuitenki ite et uskovaiset piirit on helposti sisäänpäin lämpiäviä. sen todistaa kyl jo se et kyl maailmasta saa paremmin ystäviä ku ry:ltä. ongelman ydin on kuitenki se et jos kuitenki haluu olla uskovaine, mut ei kuitenkaa millää, vaikka on joo oltu aktiivisia ja saanu paljo tuttuja ja sellasii esteettisiä ystäviä, joide kans ei kuitenkaa vietä aikaa aikä mitää muutakaa ystävyys sidettä ku nimellinen parin sanasen vaihto. nii ni siis ydin on se et kun sieltä ei saa kaveripiiriä millää, eikä maailmalliset kaveritkaa välttämättä kiinosta ni siin jää ihan yksin. ei niinku miissää suunnassaa ketää oo vastassa, paitsi kalja pullo kourassa joku maailmallinen toveri. eikä sekää sit loppujen lopuks. ja lopuks se on ihan sama..ootko uskovainen, ei uskovainen tai budha, ei ympäriltä löydy ketää jonka kans jakais mitää tuntoja tai ajatuksia. ettei kelpaa kellekkää, ne on ne tunteet mitkä sillo on pinnassa et eikö kukaa, eikö todellakaa ketää kiinnosta, vaikka kuolisin ni ei varmaa ees huomattais.

tukea kirjoitti:

´myönnät varmaa kuitenki ite et uskovaiset piirit on helposti sisäänpäin lämpiäviä. sen todistaa kyl jo se et kyl maailmasta saa paremmin ystäviä ku ry:ltä. ongelman ydin on kuitenki se et jos kuitenki haluu olla uskovaine, mut ei kuitenkaa millää, vaikka on joo oltu aktiivisia ja saanu paljo tuttuja ja sellasii esteettisiä ystäviä, joide kans ei kuitenkaa vietä aikaa aikä mitää muutakaa ystävyys sidettä ku nimellinen parin sanasen vaihto. nii ni siis ydin on se et kun sieltä ei saa kaveripiiriä millää, eikä maailmalliset kaveritkaa välttämättä kiinosta ni siin jää ihan yksin. ei niinku miissää suunnassaa ketää oo vastassa, paitsi kalja pullo kourassa joku maailmallinen toveri. eikä sekää sit loppujen lopuks. ja lopuks se on ihan sama..ootko uskovainen, ei uskovainen tai budha, ei ympäriltä löydy ketää jonka kans jakais mitää tuntoja tai ajatuksia. ettei kelpaa kellekkää, ne on ne tunteet mitkä sillo on pinnassa et eikö kukaa, eikö todellakaa ketää kiinnosta, vaikka kuolisin ni ei varmaa ees huomattais.

masentunut? Jos et sitä itse vielä tiedosta. Itse olen ollut vuosia (ainakin viisi vuotta) masentunut, enkä huomannut sitä itse. Maailma vain tuntui pahalta, kaikki näyttivät vihaavan minua. Kuvittelin sen olevan muillekin niin...

Minäkin olen syrjäänvetäytyvä ja arka, mutta eivät uskovaiset minun mielestäni ole sen sisäänpäinlämpiävämpiä kuin epäuskoisetkaan. Eikö olisi mitään harrastuspiiriä, johon voisit mennä? Vaikka liikunta- tms. kerhoa?

Eiväthän uskovaiset ole sen parempia kuin muutkaan, valitettavasti... Olen kyllä kokenut varsin voimakasta toiseutta, varsinkin nuorempana. Ei ollut ketään "sopivalta" tuntuvaa. En myöskään halunnut tutustua keneenkään masennuksen aiheuttaman järjen sumentumisen takia - inhosin kaikkia muita.

Selventäisitkö, miten maailmasta saa helpommin ystäviä? Voihan heidän kanssaan olla ihan vapaalla mielellä, kunhan ei mene heidän mukaansa kaikkeen. Ikävä puoli vain siinä on, ettei ole hengen yhteyttä heihin... eikö vain?

Saat myös kääntyä taivaallisen Isän puoleen tässä asiassa. Vaikka Hän ei vastaa silloin, kun itse haluamme, tai siten, kuin toivomme, Hän ei unohda lastaan. Minulla on siitä paljon omakohtaisia kokemuksia. Toivon sinulle siunausta elämääsi ja rukoilen, että taivaan Isä antaa sinulle ystäviä. Samaa voisin itsellenikin pyytää...

huomioon, että jos joku on esim. masentunut, niin normaali kanssakäyminen ei onnistu... Minulla sosiaaliset pelot ovat valtavat, ja toisiin tutustuminen toistaiseksi torpedoitu. Seuroissa minulla tulee paniikkihäiriön kaltaisia oireita, niinkuin muuallakin ihmisten joukossa. Pahimmasta olen jo onneksi päässyt terapian ja lääkityksen avulla.