Ihmiset hylkivät/hylkäävät

"Voi olla että yksittäinen pikku juttukin vaikuttaa tai sitten sekin ettei sinusta ole ns. hyötyä... "

Senkun tietäis. Ei jaksaisi kyllä olla jokaiselle aina vain "hyödyllinen".

"Tai sitten jos on joitakin ikäviä juttuja niin nekin vaikuttavat... "

Ei tällaisia pahemmin ole ollut. Muutama toki, mutta niiden kautta menetetyt ihmiset olen ymmärtänyt, en näitä muita.

"Yleensä eniten vaikuttaa se että onko yhteisiä tekemisiä tms. Jotakin yhteistä pitäisi löytyä... "

Niin, ongelmahan on se että nimenomaan näiden ihmisten kanssa ollut yhteistä mielestäni.

"Muuten yleensä tapahtuu juuri tuota että yhteys loppuu... Kyllähän kyse on myös siitä ettei ole ns. oikeanlaisia tyyppejä... Ei tuolle oikeastaan mitään muuta voi kuin yrittäisi puhua asioista ja kysellä niistä mutta kaikkien kanssa ei silti pysty olemaan tekemisissä vaikka kuinka yrittäisi jutella..."

Näitä vain on kertynyt liuta että mietityttää että missä oikein vika on.

Ei yksin mutta... kirjoitti:

"Voi olla että yksittäinen pikku juttukin vaikuttaa tai sitten sekin ettei sinusta ole ns. hyötyä... "

Senkun tietäis. Ei jaksaisi kyllä olla jokaiselle aina vain "hyödyllinen".

"Tai sitten jos on joitakin ikäviä juttuja niin nekin vaikuttavat... "

Ei tällaisia pahemmin ole ollut. Muutama toki, mutta niiden kautta menetetyt ihmiset olen ymmärtänyt, en näitä muita.

"Yleensä eniten vaikuttaa se että onko yhteisiä tekemisiä tms. Jotakin yhteistä pitäisi löytyä... "

Niin, ongelmahan on se että nimenomaan näiden ihmisten kanssa ollut yhteistä mielestäni.

"Muuten yleensä tapahtuu juuri tuota että yhteys loppuu... Kyllähän kyse on myös siitä ettei ole ns. oikeanlaisia tyyppejä... Ei tuolle oikeastaan mitään muuta voi kuin yrittäisi puhua asioista ja kysellä niistä mutta kaikkien kanssa ei silti pysty olemaan tekemisissä vaikka kuinka yrittäisi jutella..."

Näitä vain on kertynyt liuta että mietityttää että missä oikein vika on.

Lue lisää

En tiedä mistä se johtuu, mutta tuntuu siltä, että monet 30- 40-vuotiaat naiset ja miehet tuntevat itsensä yksinäisiksi. Pitäisikö meidän järjestää jokin tapaaminen, mennään joukolla samaan paikkaan ja tutustutaan toisiimme?

..mutta välillä tuntuu, että tosiaa, että hyötyminen tuo paljon kavereita. Se hyötyminen voi olla monenmoista. Kun sitten tarjolla on vain vaikka keskustelut ja tekeminen jsota ei toiselle hyötyä niin on vaikeampi löytää kavereita. Tajusin oikeastaan nyt miksi minulla ei ole ystäviä.

olla tylyjä ja epäkohteliaita, kuuluu ikäänkuin tähän kulttuuriin. Ihmiset ovat niin itseään täynnä. Törmäsin jokin aika siten bussipysäkillä naiseen, joka väkisin vei vapaana olevan tilan vieressäni olevasta paikasta. Toisin sanoen tuli toisen ihmisen reviirille. En siirtynyt pätkääkään. Nainen lakoi mulkoilla minua oudosti, ikään kuin minä olisin tässä se syyllinen. Sanoin jotain mumisten ja vähän ajan päästä hän poistui ja meni toiseen bussiin. Seison siinä kaula ja pää pitkänä kuin joku parempikin ihminen. HAH :D mokomakin kekkuloija.

Pitämään puolesi, noissa tilaisuuksissa vaadi kovaan ääneen ne paperit itsellesi ja jos joku yrittää kävellä päälle niin sano siitä, niin johan alat näkymään. Tuollaista ei pidä kenenkään sietää, ei sinun pidä olla aina se, joka väistää. Ihan tosissaan, vaikka itse olen yksinäinen, niin en tallottavaksi suostu, pidä puolesi.

**** kirjoitti:

Pitämään puolesi, noissa tilaisuuksissa vaadi kovaan ääneen ne paperit itsellesi ja jos joku yrittää kävellä päälle niin sano siitä, niin johan alat näkymään. Tuollaista ei pidä kenenkään sietää, ei sinun pidä olla aina se, joka väistää. Ihan tosissaan, vaikka itse olen yksinäinen, niin en tallottavaksi suostu, pidä puolesi.

Lue lisää

tönittäväksi. Täällä stadissa "suomen sivistyksen kehdossa", missä ihmiset kävelevät päin ja ovat muutenkin niin olevinaan. Kannattaa kaupungilla liikkuessaan ottaa tukeva asento ja varmistautua "taklaamaan" liian lähelle tunkeva sokea ja itseään täynnä oleva "vastustaja". Ollaan sitten niin loukkaantuneita, vaikka itse ensin änkesivät päälle. Suomi on epäkohteliaiden ihmisten tyyssija, jopa new yorkissa ihmiset osaavat käyttäytä paremmin, mutta suomihan on kehitysmaa ja ihmiset sen mukaisia.

Paska maa suomi! kirjoitti:

tönittäväksi. Täällä stadissa "suomen sivistyksen kehdossa", missä ihmiset kävelevät päin ja ovat muutenkin niin olevinaan. Kannattaa kaupungilla liikkuessaan ottaa tukeva asento ja varmistautua "taklaamaan" liian lähelle tunkeva sokea ja itseään täynnä oleva "vastustaja". Ollaan sitten niin loukkaantuneita, vaikka itse ensin änkesivät päälle. Suomi on epäkohteliaiden ihmisten tyyssija, jopa new yorkissa ihmiset osaavat käyttäytä paremmin, mutta suomihan on kehitysmaa ja ihmiset sen mukaisia.

Lue lisää

Minulla samoja kokemuksia näkymättömyydestä. Siis ei voi ymmärtää mikä sen aiheuttaa. Olen ihan tavallinen, nätti nuori nainen ja silti minua ei kukaan näe. Olemassaoloni on unohdettu lukuisia kertoja eri tilanteissa. Se on nöyryyttävää. Jossain kulkiessa tuntuu joskus, kuin ihmiset eivät edes aikoisi väistää minua, niin kuin olisin läpinäkyvä. Monesti lenkillä kävellessä tulee vastaan ihmisiä, jotka kävelevät jalkakäytävällä väärää reunaa (eli vasenta) ja jos minä en väistäisi tulisi törmäys. Nykyään olen niin kyllästynyt tuohon touhuun, että kävelen oikeaa reunaa ja jos toinen ei väistä niin sitten kävellään päisin.

en väistele ketään! kirjoitti:

Minulla samoja kokemuksia näkymättömyydestä. Siis ei voi ymmärtää mikä sen aiheuttaa. Olen ihan tavallinen, nätti nuori nainen ja silti minua ei kukaan näe. Olemassaoloni on unohdettu lukuisia kertoja eri tilanteissa. Se on nöyryyttävää. Jossain kulkiessa tuntuu joskus, kuin ihmiset eivät edes aikoisi väistää minua, niin kuin olisin läpinäkyvä. Monesti lenkillä kävellessä tulee vastaan ihmisiä, jotka kävelevät jalkakäytävällä väärää reunaa (eli vasenta) ja jos minä en väistäisi tulisi törmäys. Nykyään olen niin kyllästynyt tuohon touhuun, että kävelen oikeaa reunaa ja jos toinen ei väistä niin sitten kävellään päisin.

Lue lisää

Pakko ottaa kantaa tuosta väärän laidan kulkijoista. Mikä siinä on niin vaikeaa kävellä oikeaa reunaa?? Leveänä lyllertävät vaan päin nokka pystyssä. Joskus tekisi mieli polkea pyörällä suoraan päälle. Joka paikkaan pitäisi laittaa jotain kylttejä jotka muistuttavat "oikeasta".

Moi.
Olen jo vuosikymmeniä omaksunut ja opetellut käytösmallin, jossa tervehdin vieraitakin kanssakulkijoita esim. kadulla tai lenkkipolulla. Keksin jutun tynkää hississä tai kauppajonossa tms. paikassa missä joutuu ihmisiä kohtaamaan. Käytösmallini olennaisin osa on katsekontakti ja hymy vieraillekkin. Joskus saa nyrpeän vastaanoton, mutta useimmiten ehkä alkuhämmennyksen jälkeen tulee tervehdykseeni hymy ja vastaus. Tietenkin on mahdollista että avoimuus on luontaista, mutta hyvin paljon olen tyyliäni opetellut tietoisesti vuosia. Ulkonäöltäni en ole komea enkä pitkä, mutta aika usein kuulen sanottavan, että olen ulospäin suuntautuva.
Kirjoitit tärkeästä asiasta näkymätön nainen? . On totta että yhteiskunnassamme jää helposti muiden jalkoihin. Siksi opettelin, tai pakotin itseni pitämään itseni esillä. En tyrkytä enkä tuppaa itseäni jokapaikkaan, vaan pyrin olemaan askeleen edellä katsekontaktissa ja tervehtimisessä sekä hymyssä, näin olen pystynyt 'näkymättömyyteni' vaihtamaan näkyväisyydeksi .
Kaikkea hyvää sinulle .

Joo, tuollaista ongelmaa ei sentään ole.

Kyllä minut huomataan. Olen miettinyt enemmänkin että onko minussa jotain "uhkaavaa" tai jotain sellaista epämiellyttävää joka saa ihmiset kaikkoamaan.

Tuollaiseen näkymättömyyteen ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin pitää suurempaa ääntä itsestään.

3+6 kirjoitti:

Pakko ottaa kantaa tuosta väärän laidan kulkijoista. Mikä siinä on niin vaikeaa kävellä oikeaa reunaa?? Leveänä lyllertävät vaan päin nokka pystyssä. Joskus tekisi mieli polkea pyörällä suoraan päälle. Joka paikkaan pitäisi laittaa jotain kylttejä jotka muistuttavat "oikeasta".

Lue lisää

Nokun sitä ei lue missään paperilla, siksi ihmiset kävelee tuolla kaupungilla kun jotkut apinat, alituiseen väistellen toisiaan. Se on pikkasen rasittavaa aina kun joku kävelee vastaan niin miettiä väistääköhän toi vai pitäiskö mun, ja missä vaiheessa mää väistän jos se ei väistä. Vai väistetäänkö molemmat ja sitten kumpi palaa omalle puolelleen. Huoh. Sovittaisko viimein vuonna 2010 miten käveltäis ettei kaupungilla tarttis kokoajan mennä siksakkia?

en väistele ketään! kirjoitti:

Minulla samoja kokemuksia näkymättömyydestä. Siis ei voi ymmärtää mikä sen aiheuttaa. Olen ihan tavallinen, nätti nuori nainen ja silti minua ei kukaan näe. Olemassaoloni on unohdettu lukuisia kertoja eri tilanteissa. Se on nöyryyttävää. Jossain kulkiessa tuntuu joskus, kuin ihmiset eivät edes aikoisi väistää minua, niin kuin olisin läpinäkyvä. Monesti lenkillä kävellessä tulee vastaan ihmisiä, jotka kävelevät jalkakäytävällä väärää reunaa (eli vasenta) ja jos minä en väistäisi tulisi törmäys. Nykyään olen niin kyllästynyt tuohon touhuun, että kävelen oikeaa reunaa ja jos toinen ei väistä niin sitten kävellään päisin.

Lue lisää

Mistähän tuollaisen "näkymättömän naisen" löytäisi?

Sellaisen kun voisi ottaa omakseen ja antaa paljon hellyyttä ja rakkautta.

Mutta sitä en ymmärrä, että miksi naiset eivät viitse tehdä minkäänlaista aloitetta asiassa, esim. soittaa minulle ja tutustua ?

Jos olet sinkkunainen ja osaat käyttää puhelinta, soitapa minulle ja tutustu, siitä palkitsen sinut isolla annoksella helliä halauksia ja tilaisuudella löytää elämääsi rakastava mies, ihan ikiomaksesi jos niin haluat !

t: Mika / 044 567 0800

ja 2. juttu: miksi naiset ilman muuta olettavat jokaisen miehen etsivän seksiseuraa?

Eivätkö naiset osaa suhtautua seksiasioihin luonnollisesti ja asiallisesti ?

Seksi on luonnollinen osa rakastavaa parisuhdetta, mutta siinä tuo asianlaita näkyy tietenkin myös siinä rakastavassa asenteessa, millä seksistä parisuhteessa nautitaan.

Irtoseksiä en sensijaan ole hakemassa.

Seksiä en ole ikinä keneltäkään väkisin vaatinut ja siitäkin asiasta voi jutella asiallisesti. Mikä siis mättää, kun osa naisista tuntuu olevan kauhuissaan koko ajatuksesta että joutuisi millään tavalla seksin kanssa tekemisiin ja osa taas on toisesta äärimmäisyydestä, eli naiset, jotka etsivät irtoseksiä, mutta eivät halua parisuhdetta. Miksi ???


Kun parisuhde kuitenkin on se paras juttu mutta oikeasti parisuhteeseen haluavia naisia ei vain löydy mistään!

Yksinäisellä ihmisellä on aikaa jäädä ajattelemaan asioita, ja vastoinkäymisiin on silloin helpompi jäädä kiinni. Veikkaan siis, ettei noita juttuja oikeasti tapahdu mitenkään merkittävästi enempää sinulle kuin muille ihmisille. Muut vain unohtavat ne nopeasti tai suhtautuvat niihin välinpitämättömämmin.

Siinä missä ns. tavallinen ihminen ajattelisi törmäyksen jälkeen "vitun sokea" (ja ehkä myös ilmaisisi ajatuksensa ääneen), sinä lähdet hakemaan syytä tapahtuneeseen itsestäsi -- vaikka törmääjä itse asiassa oli, kuten jo todettua, vitun sokea. Noita paperinjakamisia tavis myöskään tuskin ottaisi henkilökohtaisesti. Tapahtunut virhe ei edes ole sinun, joten asian korjaamisessa ("saammä kans ne paprut") ei pitäisi olla mitään noloa. Teräväkielisen taviksen kuuluu lisäksi näpäyttää noita "ai niin sullekin" -ihmisiä sopivan nenäkkäällä tavalla. Muista kuitenkin samalla hyväntahtoinen hymy, ettei sinua pidetä kusipäänä.

Älä huoli, kyllä sinustakin saadaan vielä koulittua tavallinen ihminen!

Ei yksin mutta... kirjoitti:

Joo, tuollaista ongelmaa ei sentään ole.

Kyllä minut huomataan. Olen miettinyt enemmänkin että onko minussa jotain "uhkaavaa" tai jotain sellaista epämiellyttävää joka saa ihmiset kaikkoamaan.

Tuollaiseen näkymättömyyteen ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin pitää suurempaa ääntä itsestään.

Lue lisää

Itsestäni on pari kertaa tuntunut näkymättömältä, mutta useimmiten tuntuu, että vaikka kuinka yrittäisin olla reilu ja ystävällinen niin jotkut kokevat minut jonkinlaisena uhkana itselleen ja aloittavat parjaus kampanjan.

"Eli jos sulle ei joku lähetä tekstaria tai soita 2-3 päivän päästä viime tapaamisesta, niin he ovat kaikki sun mielestä välinpitämättömiä, ja kuvittelet ettei kukaan halua hengailla sun kanssa?"

Enemmän kyse on viikoista eikä päivistä.
On se aika välinpitämätöntä jos olen lähes poikkeuksetta se joka ottaa aina sen yhteyden lopulta.

"Miltä näytät ulospäin?"

Aika normaalilta, en mikään komistus ole.

"Miten pukeudut?"

Normaaliin tapaan, siististi ehkä hieman liian asiallisesti.

"Käytkö suihkussa usein ja käytätkö esim. partavettä? "

Päivittäin pari kertaa ja käytän mm. deodoranttia ja partavettä.

"Oletko ryhdikäs? "

Olen, poikkeuksellisen.

Ei yksin mutta... kirjoitti:

"Miltä näytät ulospäin?"

Aika normaalilta, en mikään komistus ole.

"Miten pukeudut?"

Normaaliin tapaan, siististi ehkä hieman liian asiallisesti.

"Käytkö suihkussa usein ja käytätkö esim. partavettä? "

Päivittäin pari kertaa ja käytän mm. deodoranttia ja partavettä.

"Oletko ryhdikäs? "

Olen, poikkeuksellisen.

Lue lisää

Liian asiallinen?

Hei kaikki yksinäiset!
Minulla on vähän päinvastainen ongelma. En oikein ehdi pitää yhteyttä kaikkiin ystäviini. Totta kai vain osa on todella hyviä ystäviä ja osa ystävyyssuhteista on kevyemmällä pohjalla, mutta näistä kaikissa olisi mahdollisuus syventyä, jos olisin itse aktiivisempi. Mielestäni ystävyys perustuu vuorovaikutukseen ja ystävän tukemiseen erityisesti hädässä. Sen vuoksi on hyvä aika ajoin kysellä mitä kuuluu. Jos et itse pidä yhteyttä, ei toinenkaan pidä sitä sinuun. Kuuntele, niin sinua kuunnellaan. Kotiäiti, joka kerroit baarimikolle vaikeuksistasi, tuskin kuuntelit baarimikon vaikeuksia kun ajattelit kuuntelun kuuluvan hänen toimenkuvaansa. Niinhän se kuuluukin, mutta jotta jatkossa voisit turvautua oikean ystävän kuunteluun, kuuntele itsekin häntä. Kysy ja kannusta, ole tukena, niin saat itsekin tukea. Anna toiselle palautetta, kehu kun siihen on aihetta, myötäelä ja jaa iloasi, jos olet sitä jostain saanut. Näin jakaen tunteitasi ystäviesi kanssa, sinulta ei koskaan puutu ystäviä. Huumoria ei pidä myöskään unohtaa, laske välillä leikkiä itsesi kustannuksella, niin saat taatusti ystäviä.

Ikävää tuollainen.

Viihdyn kyllä itse hyvin yksinkin mutta sitä joskus kaipaa seuraa. Tulee vain niin helvetillinen olo juuri siitä että se olen minä joka sitä seuraa hakee ja ottaa toisia huomioon. Muita ei nähtävästi kiinnosta olenko elossa vai kuollut, noin kuvaannollisesti.

Pari kaveria on ja heillä on omat menonsa joten sitä aina ymmärtää. Heiltä jonkinlaista aktiivisuttaa olen saanut, vaikka heistäkin on joskus aistittavissa vastaavaa. Mutta sitten nämä loput niin en tiedä mitä heidän kanssaan voi tehdä.

Minä juuri toivoisin tapaavani sinunkaltaisen ihmisen. minulla on pieni lapsi ja vaikka yritän käydä puistoissa ei onnistu ystävystyminen. En oikein jaksa keksiä neutraalia keskustelua joten jutustelut tyssää alkuunsa. Itse pidän vapautuneesta keskustelusta enkä siitä, että täytyy vain rajatusti jutella mahdollisimman neutraalisti hyvää päivää kirvesvartta tyyliin. Minusta olisi huippu hienoa jos joku vaivautuisi juoksemaan perässäni jutellakseen.

omanonnenseppä kirjoitti:

Hei kaikki yksinäiset!
Minulla on vähän päinvastainen ongelma. En oikein ehdi pitää yhteyttä kaikkiin ystäviini. Totta kai vain osa on todella hyviä ystäviä ja osa ystävyyssuhteista on kevyemmällä pohjalla, mutta näistä kaikissa olisi mahdollisuus syventyä, jos olisin itse aktiivisempi. Mielestäni ystävyys perustuu vuorovaikutukseen ja ystävän tukemiseen erityisesti hädässä. Sen vuoksi on hyvä aika ajoin kysellä mitä kuuluu. Jos et itse pidä yhteyttä, ei toinenkaan pidä sitä sinuun. Kuuntele, niin sinua kuunnellaan. Kotiäiti, joka kerroit baarimikolle vaikeuksistasi, tuskin kuuntelit baarimikon vaikeuksia kun ajattelit kuuntelun kuuluvan hänen toimenkuvaansa. Niinhän se kuuluukin, mutta jotta jatkossa voisit turvautua oikean ystävän kuunteluun, kuuntele itsekin häntä. Kysy ja kannusta, ole tukena, niin saat itsekin tukea. Anna toiselle palautetta, kehu kun siihen on aihetta, myötäelä ja jaa iloasi, jos olet sitä jostain saanut. Näin jakaen tunteitasi ystäviesi kanssa, sinulta ei koskaan puutu ystäviä. Huumoria ei pidä myöskään unohtaa, laske välillä leikkiä itsesi kustannuksella, niin saat taatusti ystäviä.

Lue lisää

Itse olen kuunnellut ja tukenut, mutta kun ei koettu enää hyötyä niin seuraani ei enää ehditty siis edes lenkille. Ihminen joka on paljon muuttanut voi olla ihan siksi yksinäisempi. Itse lähettelen viestejä, mutta minulle ei useinkaan vastata. Sellaiset viestittelyt jatkuvat jossa asutaan kaukana ja ei edes nähdä kun kerran vuodessa.

Nykyisin haetaan kontaktia tai pidetään yhteyttä vain niihin, joista katsotaan olevan jotenkin hyötyä, oli sitten kyseessä työkaverit, ystävät tai sukulaiset. Ihmiset ovat jotenkin sulkeutuneita ja pitävät toisiaan kilpailijoinaan. Ehkä kyseessä onkin jonkinlainen kilpailu siitä, kenellä menee parhaiten. Jatkuvasti vedetään jonkinlaista "showta" eikä kerrota itsestä aidosti. Toisaalta ei pystytä seurustelemaan muiden kuin aivan samanlaiset kuviot omaavien ihmisten kanssa. Erilaisissa tilaisuuksissa tämä osuu monesti kohdalle kipeästi, kun ystävänä pidetty hakeutuu keskustelemaan mieluummin jonkun muun kanssa.

Yritän itse pitää yhteyttä sekä sukulaisiin että tuttuihin aina silloin tällöin, mutta yksipuolisesti tosin. Osa onkin sitten ehdottaessani kyläilyä todennut, että nyt ei sovi ja ilmoittavat sitten, kun sopii. Tällaista hetkeä odottelen sitten edelleen. Jos ei ole monia ystäviä ja laajaa sukulaisjoukkoa, niin kontaktiverkko häviää nopeasti.

Kyllähän se noin menee. On kovin tuttua, että jossain vaiheessa aletaan hylkimään. Ihmisillä on kuitenkin niin pienet piirit, että mieluiten aikaa vietetään sen pienen porukan kanssa joka on jostain hankittu. Kun on jollain tapaa ulkopuolinen siitä niin turha odottaa kovin tiivistä yhteydenpitoa. Olen miettinyt mikä minussa voi olla vialla, kun ei edes kahville ikinä jakseta/"ehditä" (muka) lähteä vaikka en mielestäni poikkea muista paljonkaan.

päänsärky kirjoitti:

Kyllähän se noin menee. On kovin tuttua, että jossain vaiheessa aletaan hylkimään. Ihmisillä on kuitenkin niin pienet piirit, että mieluiten aikaa vietetään sen pienen porukan kanssa joka on jostain hankittu. Kun on jollain tapaa ulkopuolinen siitä niin turha odottaa kovin tiivistä yhteydenpitoa. Olen miettinyt mikä minussa voi olla vialla, kun ei edes kahville ikinä jakseta/"ehditä" (muka) lähteä vaikka en mielestäni poikkea muista paljonkaan.

Lue lisää

Sama juttu itselläkin. On kovin pieneksi menneet ystäväpiirit, vaikkei mitään
järjettömän iso piiriä ole alunperinkään ollut. Masentaa viettää aikaa
yksikseen. Riittää jo tämä näpräily!!! Itsekin pidän aina yhdeyksiä, mutta ei
sitä aina jaksa olla yksinpuolinen yhteydenpitäjä.

Rohkaistukaa ihmiset ottamaan enemmän yhteksiä ja ei sitä aina tarvitse
edes nähdä ja jotain sopia, vaan ihan muuten vaan kysellä kuulumisia jne.
Eikö edes viittä minuuttia muka edes ehdi??!!
Pärjäilkää ihmiset ja kosketelkaa toisianne (haha...Frank Pappa iskee jälleen)...
noh, siis ainaskin pitäkää toisistanne huolta ja yhteyksistä! Aikuisten oikeasti!!!

M_36 kirjoitti:

Sama juttu itselläkin. On kovin pieneksi menneet ystäväpiirit, vaikkei mitään
järjettömän iso piiriä ole alunperinkään ollut. Masentaa viettää aikaa
yksikseen. Riittää jo tämä näpräily!!! Itsekin pidän aina yhdeyksiä, mutta ei
sitä aina jaksa olla yksinpuolinen yhteydenpitäjä.

Rohkaistukaa ihmiset ottamaan enemmän yhteksiä ja ei sitä aina tarvitse
edes nähdä ja jotain sopia, vaan ihan muuten vaan kysellä kuulumisia jne.
Eikö edes viittä minuuttia muka edes ehdi??!!
Pärjäilkää ihmiset ja kosketelkaa toisianne (haha...Frank Pappa iskee jälleen)...
noh, siis ainaskin pitäkää toisistanne huolta ja yhteyksistä! Aikuisten oikeasti!!!

Lue lisää

Joo, ongelma on että tulee todella välinpitämätön olo ihmisistä jotka eivät koskaan itse kysele kuulumisia.
Se vain kertoo siitä miten suhteeseen ja toiseen suhtaudutaan.

Näin on käynyt muutamassa tapauksessa. Harmittavaa sikäli ettei oikein ymmärrä mikä meni pieleen.
Tällä hetkellä on selkeästi pari ystävyyttä katkolla koska eivät ole yhteydessä lähes koskaan.

En ihan ymmärtänyt miten liitit tämän aloitukseeni. Ajattelitko että otan yhteyttä ja minulle ei ole mitään sanottavaa? Ongelmani taitaa olla se että minä olen se aktiivinen osapuoli, minä olen kiinnostunut toisista ihmisistä ja pidän tavallaan "tulta" yllä. Tämän takia en juuri ymmärrä asiaa. Eri asia jos olisin passiivinen ja odottelisin toisten olevan yhteydessä minuun aina tai jos en tarjoaisi itseäni toisille. Ongelma on se ettei kukaan näytä olevan kiinnostunut minusta vaikka seurani näyttää kelpaavan toisinaan. Tämä ei enää ole sattumasta kiinni ja erilaisista ihmissuhteista vaan tässä alkaa muodostua joku toistuva kuvio. Olen väsynyt tällaiseen lopputulokseen.

Ei yksin mutta... kirjoitti:

En ihan ymmärtänyt miten liitit tämän aloitukseeni. Ajattelitko että otan yhteyttä ja minulle ei ole mitään sanottavaa? Ongelmani taitaa olla se että minä olen se aktiivinen osapuoli, minä olen kiinnostunut toisista ihmisistä ja pidän tavallaan "tulta" yllä. Tämän takia en juuri ymmärrä asiaa. Eri asia jos olisin passiivinen ja odottelisin toisten olevan yhteydessä minuun aina tai jos en tarjoaisi itseäni toisille. Ongelma on se ettei kukaan näytä olevan kiinnostunut minusta vaikka seurani näyttää kelpaavan toisinaan. Tämä ei enää ole sattumasta kiinni ja erilaisista ihmissuhteista vaan tässä alkaa muodostua joku toistuva kuvio. Olen väsynyt tällaiseen lopputulokseen.

Lue lisää

Ouh, anteeksi, en tarkoittanut sinua "väheksyä" tai loukata. Vastaukseni kysymykseesi on, että ei, en ajatellut niin! Oletinkin kyllä, että sinä olet aktiivinen ja osaava ihmissuhteissa, sellainen tunne kyllä tuli.?
Minä kai enemmän aloin itseni ja kokemusteni kautta miettiä asiaa. Sinullahan on just kyse siitä, että ne toiset eivät ajattele, että tarttis olla jotakin sanottavaakin, annettavaa, ne vissiin on jotenkin passiivisia. On mullakin nykyään muutamia ihmissuhteita, joista koen, että ne eivät puhu mittään, en löydä, mikä yhdistäisi. Mä saatan kyllä ottaa yhteyttä ja keksiä puhuttavaa, ja varmaan seuraksi heille onkin kiva, kun jonkun yhteydenotto tulee; mutta en tiedä, miksi ei vole vuorovaikutteista. Kauan aikaa ei noin viitti. Monesti se toinen on sananmukaisesti liian hiljainen, eikä näin ollen vastaavasti ota yhteyttä. Ei hänestä ole "tuulettavaksi" ystäväksi. Minä en tiedä, mikä neuvoksi. - Aloituksesi oli jotenkin hyvä ja kuvaava!

elämä harjoittelua kirjoitti:

Ouh, anteeksi, en tarkoittanut sinua "väheksyä" tai loukata. Vastaukseni kysymykseesi on, että ei, en ajatellut niin! Oletinkin kyllä, että sinä olet aktiivinen ja osaava ihmissuhteissa, sellainen tunne kyllä tuli.?
Minä kai enemmän aloin itseni ja kokemusteni kautta miettiä asiaa. Sinullahan on just kyse siitä, että ne toiset eivät ajattele, että tarttis olla jotakin sanottavaakin, annettavaa, ne vissiin on jotenkin passiivisia. On mullakin nykyään muutamia ihmissuhteita, joista koen, että ne eivät puhu mittään, en löydä, mikä yhdistäisi. Mä saatan kyllä ottaa yhteyttä ja keksiä puhuttavaa, ja varmaan seuraksi heille onkin kiva, kun jonkun yhteydenotto tulee; mutta en tiedä, miksi ei vole vuorovaikutteista. Kauan aikaa ei noin viitti. Monesti se toinen on sananmukaisesti liian hiljainen, eikä näin ollen vastaavasti ota yhteyttä. Ei hänestä ole "tuulettavaksi" ystäväksi. Minä en tiedä, mikä neuvoksi. - Aloituksesi oli jotenkin hyvä ja kuvaava!

Lue lisää

Se on se toisen yrityksen puute joka vaivaa. En osaa sanoa kun olen kokenut että nämä tapaukset joissa on loppu tullut niin ovat alkaneet lupaavasti ja mielestäni on ollut paljon yhteistä.

Joku totuus, mutta ei kaikkea. jotkut ihmiset voivat olla ihan aidosti kiinnostuneita toisista ihmisistä. On ihan oikeasti mukava kuulla jonkun höpötystä ja välillä höpöttää itse. Mutta toisilla tulee tuo juttu päälle, heillä ehkä takana joku terapeutinrooli syndrooma. onhan ihmisiä jotka hakevat tukihenkilöä, mutta mielestäni aloittaja puhuu toisesta asiasta.

Tuntuu, että nuorena ystävystyy helpommin ja sitten vanhemmiten on monilla jo se perhe ja lähipiiri ja syy on se, että eivät vain jaksa kasvattaa sitä piiriä. Vastaus on minusta se, että etsii samassatilanteessa olevia joiden piirit ovat ehkä olosuhteiden takia pienemmät ja tarve tutustua uusiin ihmisiin suurempi. (Läheisempiin suhteisiin siis). Tuo, että nuo aloittajan kertomat ihmiset eivät ole kiinnostuneita voi johtua siitä, että heillä ei ole niin tarvetta lähentää suhdetta eikä niin, että aloittajassa on mitään vikaa tai hän etsisi liikoja.

Vaikkei aloittajan viestiin paljon liitykään, niin tässä on kokemuksen ja elämän kypsyttämää näkemystä. Kunpa ihmiset olisivat juuri tuollaisia!! :-)

Minulla kun on kausia 'huonolla hapella', en välttämättä jaksa vastata puhelimeen ollenkaan. Soittaja voi tietty ihmetellä, loukkaantuakin, vaikka lopulta se on myös hänen edukseen etten vastaa.
Vaikka olen melkein aina yksin, osaan arvostaa ja kunnioittaa paitsi itseäni myös muita ihmisiä.
En siis pyri hyötymään kenestäkään - ainakaan yksipuolisesti - enkä käyttämään tukikeppinä tai jäteastiana omalle huonolle tai yksinäiselle ololleni.

että aloittaja tarkoitti ystävyyssuhteen etäisyyttä.
Eiköhän kysymyksessä ollut suhteen kuolleisuus,ex-kaveruus, ystävää ei enää missään eikä ymmärrä miksi .

tenula kirjoitti:

että aloittaja tarkoitti ystävyyssuhteen etäisyyttä.
Eiköhän kysymyksessä ollut suhteen kuolleisuus,ex-kaveruus, ystävää ei enää missään eikä ymmärrä miksi .

Vähän tuon suuntaan. Tuntuu että monet kaveruussuhteet vaipuvat suoraan koomaan jonkin ajan kuluttua kohdallani. Yritän parhaani elvyttääkseni muttei oikein auta.

Tälläkin viikolla selvisi että nähtävästi tekstiviesteihini ja puheluihini ei ole tarvetta vastata tai sen voi tehdä useamman päivän päästä.

Joo, niin se varmaan osittain on. Ehkä pitäisi myös hankkiutua tuonne Facebookkiin.
Ymmärrän kyllä perheellisiä, siis niitä joilla on lapsia ja myös toki niitä joilla on tyttöystävät/vaimot.

Mutta joukko on sen verran suuri että tosissaan olen joutunut miettimään että ehkä vika on minussa.

Pitää varmaan alkaa ettimään tyttöystävää tosissaan. Naisetkin tuntuvat vain olemaan niin passiivisia ja miehen aloitteita vain odotetaan joka asiassa.

Ei yksin mutta... kirjoitti:

Joo, niin se varmaan osittain on. Ehkä pitäisi myös hankkiutua tuonne Facebookkiin.
Ymmärrän kyllä perheellisiä, siis niitä joilla on lapsia ja myös toki niitä joilla on tyttöystävät/vaimot.

Mutta joukko on sen verran suuri että tosissaan olen joutunut miettimään että ehkä vika on minussa.

Pitää varmaan alkaa ettimään tyttöystävää tosissaan. Naisetkin tuntuvat vain olemaan niin passiivisia ja miehen aloitteita vain odotetaan joka asiassa.

Lue lisää

Mielestäni kaikki ihmiset eivät vain tajua yhteydenpidon merkitystä. Yleensä olen itse se aktiivinen osapuoli. Olen muiltakin kuullut tästä ilmiöstä, että usein vain toinen osapuoli on aktiivinen ja ottaa yhteyttä. Ja kun väsähtää niin siihen se yhteydenpito sitten loppuu.
Ehkä toisilla kyse jonkinlaisesta ujoudesta, ettei viitsitä vaivata toista. Useimmilla, uskoisin, kyse piittaamattomuudesta ja ei käsitetä sitä että ihmissuhteita täytyy hoitaa.
Suurin osa ihmisistä myös kaikkoaa jos alat avautumaan ja puhumaan vaikeista asioista, kun sinulla ei mene hyvin. Aina pitää katsos olla kivaa.