Tietääkö joku ketkä ( tieteilijät, poliitikot, päättäjät) ovat vastuussa nykyisestä huostahullusta ja mielivaltaisesta lastensuojelujärjestelmästä? Antakaa palstalaiset näiden huostahulluuden pääideologien nimiä ja linkkejä ja lähdeviitteitä heidän kirjoihinsa ja lausuntoihinsa. Monet perheet ovat tunteneet nahoissaan ja kukkaroissaan nykyisen lastensuojelun seuraukset. Olisiko nyt aika ihan itsesuojelunkin takia syytä tutustua tämän väkivaltakoneiston luojien teoreettisiin tuotoksiin ja mielenmaisemiin.
Antakaa nimiä, kiitos!
Antakaa nimiä, kiitos!
Vastaukset 32
Vanhimmat
En usko yhtenäistä suunnitelmaa ole alun alkaen ollut, yksi asia ja kehitys vain on johtanut eri alueilla ensin yhteen vaiheen ja tähän on tultu.
Edellinen lama on kehityksessä ratkaiseva tekijä. Entistä hyvää sosiaaliturvajärjestelmää alettiin purkamaan, mikä oli hirvittävä virhe. Perheiden tukia ei nostettu 15 vuoden aikana ollenkaan ja monia lakkautettiin, eikä asiaa korjattu hyvän talouskehityksen aikana.
Samaan aikaan alettiin kehittää lastensuojelua ja Stakes suunnitteli ns. varhaisen puuttumisen ohjelman, jonka tarkoitus oli alun alkaen hyvä, mutta sen toteuttamisessa mentiin hakoteille, se on Stakesistakin todettu muutama vuosi sitten. VARPU ujutettiin kouluihin ja päiväkoteihin, opettajat mm. pisteyttivät oppilaita sen mukaan, oliko jollain likaiset vaatteet tai hiukset, minkä verran kukakin oppilas söi, oliko joku vähän ujon puoleinen vai vilkkaampi. Mitä enemmän pisteitä oppilas sai, siitä raportoitiin lastensuojeluun. Kaikki, mitä oppilaat kertoivat kotioloistaan mm. aineissa, se huomioitiin ja pienten lauseiden perusteella tehtiin aivan ylilyöviä päätelmiä.
Edellisen laman aikaan yrityksiä kaatui kuin viljaa sateessa, tuli paljon enemmän työttömyyttä kuin nyt, lisäksi pankkikriisin seurauksena valtavan moni joutui vuosikymmeniä kestävään velkavankeuteen. Kun perheissä oli runsaasti työttömyyttä, samalla lapsiperheiden tukia lakkautettiin, eikä entisiä nostettu, vaikka inflaatio jatkoi entistä rataansa, siis hinnat nousivat, niin perheiden ostovoima putosi rajusti. Siis runsaan työttömyyden ja tukien häipymisen myötä jo lapsiperheiden tilanne alkoi jyrkästi huonontua, niin samaan aikaan vielä VARPUiltiin, mikä kaikki yhdessä on varmasti ollut lapsiperheille aivan järkyttävää.
Poliitikot eivät tietysti halunneet nähdä omia toimiaan syynä perheiden kasvavaan pahoinvointiin, vaan selitystä alettiin tivata lastenpsykiatreilta. Samoihin aikoihin Suomeen rantautui myös neurologinen tutkimus, muistaakseni ensimmäinen Asperger-diagnoosi voitiin antaa meillä vasta v. -84, josta neurologinen kehitys alkoi hitaasti etenemään, mutta kehitys on ollut todella hidasta, vaikka hyviä tuloksia oireyhtymien periytyvyydestä on saatu mm. Kuopion yliopistossa. Sieltä alkoi myös psykiatrien väärän vallan kasvu, mikä ei ehkä ollut alkujaan tarkoitus sekään. Poliitikkojen ja toimittajien vaatimiin selityksiin perheiden kasvavasta pahasta olosta psykiatrit keksivät varhaisen vuorovaikutuksen häiriön, suomalaislääkärit kävivät jopa opintomatkoilla Yhdysvalloissa tutustumassa uuteen muotivillitykseen. Totta kai satamiljoonaisessa väestössä on rikollisuuttakin paljon ja sieltä sitten psykiatrit toivat Suomeen pahimpia esimerkkejä, mitä tosi sairaat ja häiriintyneet vanhemmat voivat lapselleen tehdä.
Yhdysvaltojen rikostilastot ovat omaa luokkaansa, eikä meillä ole ikinä edes tapahtunut niin kauheita rikoksia kuin heillä, ei muuten, eikä lastenkaan suhteen. Mutta koska meiltä ei vastaavaa löytynyt, alettiin olettaa, että vanhemmat syyllistyvät samoihin asioihin Suomessakin, mutta se muka tapahtui jotenkin salaa niin, että se ei tullut ilmi. VARPUhan oli jo valmiina, joten vanhempien vainoaminen ja kyttääminen alkoi kasvaa ihan järjettömiin mittasuhteisiin. Kuten edellä mainitsin, Stakes yritti laittaa kehitykselle jarrua, että eivät he tällaiseksi varhaisen puuttumisen ohjelmaa tarkoittaneet, tarkoitus oli hyvä ja lapsia tukeva, mutta se oli jo myöhäistä silloin. Vaikka siis hyvänkin talouskehityksen vuosia välillä jo oli 2000-luvulla, mutta perheiden taloudellista asemaa ei korjattu kuin pienillä hyvin nimellisillä korotuksilla. Juuri sen verran, että puolueet saivat sanoa niitä nostetun, joilla muutaman euron korotuksilla ei ollut suurtakaan merkitystä. Alettiin puhua kasvavasta lapsiköyhyydestä ja siinä rinnalla huostaanottoluvut jatkoivat edellisen laman aikana vähitellen alkanutta kasvuaan, mutta nyt voitiin puhua jo jyrkästä kasvusta.
Koska huostaanotettujen määrät kasvoit, kasvoi tietysti myös sijoituspaikkojen tarve ja lehtijutuista saatiin lukea, miten esim. automaalari ja siivooja hakivat lupaa perhekodin perustamiseksi kerrostaloon... Ydin perheiden tuet oli vaihdettu sijaishuollon ylläpitoon ja heidän palkkakustannuksiinsa. Koska poliitikot ovat aina osanneet ihmisten silmänlumeeksi "tehdä hyvää", niin eri nimikkeillä uusia sijaishuollon laitoksia alkoi nousta koko maahan kuin sieniä sateella, koska kasvavaa sijaishuoltoa tuettiin varsin avokätisesti. Rahan ahneet vainusivat hyvän rahasammon ja tilanne karkasi yksinkertaisesti käsistä, pientä havahtumista inhimillisen moraalin suhteen tapahtui kun pohjois-suomalainen lastensuojelulaitos yritti hakea pörssiyhtiöksi... Vielä viimeisen parin vuoden sisällä Kauppalehdessä todettiin, miten lastensuojelulaitosten voitot ovat runsaampia kuin perinteisillä markkinavoimien varassa toimivilla rehellisesti kaupallisilla yrityksillä. Miettiköön jokainen, mitkä "markkinavoimat" lastensuojelulaitosten voittoihin vaikuttavat.
Lääninhallituksen edustaja myönsi tv-haastattelussa, että yritykset saivat toimilupia aivan riittämättömin perustein, olosuhteita ja hakijoiden taustoja ei yksinkertaisesti tutkittu, enkä todellisuudessa tiedä, minkä verran tutkitaan vieläkään. Jo hyvinä vuosina alkoivat myös kuntien säästöt tarhoissa ja kouluissa, virkoja vähennettiin, ryhmäkokoja suurennettiin, kaikkiin lasten tarvitsemiin materiaaleihin myönnettyjä varoja pudotettiin jatkuvasti, kouluja lakkautettiin ja lakkautussuunnitelmia on tämänkin päivän lehdessä. Myös sijaispaikkojen valvonta on vielä tänäkin päivänä aivan olematonta. Moni sijaishuollon edustaja väittää tähän jyrkästi vastaan, mutta miten valvonnaksi voidaan kutsua esim. hoitajien tekemiä kirjauksia, joita lääninhallituksen edustajat sitten tutkivat? Moni sijaishoitaja väittää sossun heillä pitämiä palavereja tarkastuskäynneiksi, mutta ne eivät vastaa todellisen valvonnan suhteen todellakaan tarkoitustaan.
Aatteellisella ilmastolla on myös vaikutuksensa ja nythän näyttää, että ihmisen arvo on nykyisin vain hänen tuottavuudessaan. Jos henkilö ei vielä tai ei enää tuota rahaa tälle yhteiskunnalle, ei hänellä ole juuri arvoa, hänestä on tullut pelkkä kiusankappale hyvin toimeentuleville poliitikoille. Edes eläkkeistä maksetut verot eivät näytä korottavan vanhusten ihmisarvoa sivistysvaltion tasolle.
Entisen hyvän julkisen terveydenhuollon romuttaminen etenkin lasten psykiatrian osalta on myös käsittämätöntä. Viimeksi eilen radiosta kuultiin, miten joidenkin hoitojen osalta jonot voivat olla vuoden mittaisia edelleen, vaikka hoitotakuulaki on ollut voimassa jo monia monituisia vuosia. Törkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin mennään kun noita puutteita paikataan hyvistäkin perheistä tehdyillä huostaanotoilla. Huostaanottoja estäviä tukia ei ole suurimmassa osassa kuntia vieläkään, mutta huostaanottoja tehdään silti entiseen, viime vuosikymmeninä omaksuttuun tahtiin. Hyvistä perheistä tehdyt huostaanotot eivät rajoitu vain terveydenhuollon puutteisiin, vaan tietysti perheiden tukien alasajo vaikuttaa vieläkin, sekä älyttömät säästöt yleensä lasten elämässä, jolloin katseen voi kääntää kouluihin ja päivähoitoon.
Huostaanotto innokkuuteen vaikuttaa kunnissa myös viitisen vuotta sitten tehty lakimuutos, mikä muutti laskentaperusteita kuntien saamiin valtionapuihin. Nykyisin tukea saa sitä enemmän, mitä enemmän huostaanottoja on tehty. Näin lyhykäisyydessään perheiden tuet vaihdettiin pelkkiin sijaishuollon ylläpitokustannuksiin, vaikka ne tulevatkin monikymmenkertaisesti kalliimmiksi kunnalle kuin oikein kohdennettu huostaanoton estävä tuki voisi tulla. Näin pitkälle on tultu, että oikeaksi "tueksi" on mainittava jo myös lakisääteiset terveyspalvelut, sekä perusopetuslain noudattaminen koulujen arkipäivässä.
80-90-lukujen taitteeseen asti sosiaalihuoltojärjestelmä oli hyvä, sitten sen ja julkisen terveyshuollon romuttaminen aloitettiin Olihan nousu- ja laskukausia ollut jo ennen 90-luvun alkuakin, mutta silti ei oltu haluttu luopua siitä hyvästä, mikä oli saavutettu.
Numero ennen puolueen nimeä, on hallituspäivien lukumäärä, seuraavana pääministerin puolue ja viimeisenä hallitustyyppi
60. Sorsa II 15.5.1977 - 26.5.1979 742 SDP Enemmistö
61. Koivisto II 26.5.1979 - 19.2.1982 1001 SDP Enemmistö
62. Sorsa III 19.2.1982 - 6.5.1983 442 SDP Enemmistö
63. Sorsa IV 6.5.1983 - 30.4.1987 1456 SDP Enemmistö
64. Holkeri 30.4.1987 - 26.4.1991 1458 Kokoomus Enemmistö
65. Aho 26.4.1991 - 13.4.1995 1449 Keskusta Enemmistö
66. Lipponen 13.4.1995 - 15.4.1999 1464 SDP Enemmistö
67. Lipponen II 15.4.1999 - 17.4.2003 1464 SDP Enemmistö
68. Jäätteenmäki 17.4.2003 - 24.6.2003 69 Keskusta Enemmistö
69. Vanhanen 24.6.2003 - 19.4.2007 1396 Keskusta Enemmistö
70. Vanhanen II 19.4.2007 - 1037 Keskusta Enemmistö
Holkerin hallituskaudella olin itse töissä valtioneuvoston kansliassa, eikä silloin tulevaa lamaa osattu vielä ennakoida. Se alkoi siis kaiken kaikkiaan äkkiä ja jyrkästi, siihen ei oltu osattu juuri varautua. Hyvän sosiaaliturvan olivat rakentaneet sdp:läiset hallitukset ja sen romuttaminen tehtiin keskusten ja myös sdp:n itsensä toimesta. Perheiden tukien korjaaminen olisi pitänyt tapahtua keskustalaisten valtakaudella, mutta sitähän he eivät ole sallineet tietenkään. Vanhasen hallituskaudella on nimenomaan tuloeroja kasvatettu veroteknisin keinoin ja tukien pidetty hyvin alhaisella tasolla niin, että osan kansasta köyhyydessä pitäminenkin on onnistunut.
Näin suuret yhteiskunnalliset muutokset olisi pitänyt - jos kerran muka pakko eräiden mielestä oli - toteuttaa monta kertaa pitemmän ajanjakson kuluessa vähitellen, eikä äkkirysäyksellä niin kuin meillä tehtiin. Ja mikä tärkeintä: Lapsen elämää kunnioittavalla tavalla! Ja kyllä 80-luvun lopulle asti luultiin, että aikuisellakin ihmisellä on sentään ihmisarvo Suomessa, mutta niin ei ole enää kaikkien kohdalla.
En usko enää suomalaiseen demokratiaan, oikeudenmukaisuuteen, lakien noudattamiseen tai ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Suuret puolueet pitävät meillä valtaa, jokainen vuorollaan. Ennen vaaleja asioista puhutaan vähän suorempaan, ehdokkaat valehtelevat ja äänestäjät ovat uskovinaan, mutta kun kansanedustajapaikka ja ministerisalkku on varmistettu, lupaukset unohtuvat. Jos heitä tilille valehtelusta yritetään saada, niin mitään ei myönnetä, jos virhe myönnetään, se ei ole itsestä, vaan toisen puolueen edustajasta ja heidän puolueohjelmastaan. Vuosia sitten lupasin liittyä siihen puolueeseen, joka ensimmäisenä puuttuu tiukalla kädellä järkeä vailla olevaan huostaanottovillitykseen. Sellaista ei ole vielä löytynyt.
Poliitikot elävät ihan kuin omaa elämäänsä toisten poliitikkojen seurassa, lähipiiriin mahtuu vain suurinta puoluetukea maksavat yritysjohtajat. Yksittäisillä poliitikoilla voi joskus harvoin olla aikaa äänestäjien sähköpostien lukemiseen, mutta ei enää ministeritasolla, koska heillä on "tärkeämpiä" asioita hoidettavanaan. Äänestäjiä lähestytään vain ennen vaaleja, kuten edellä totesin. Joku harva ministeri on yrittänyt puuttua lastensuojelun alennustilaan, mutta hänet vaiennetaan nopeasti, koska on kyse suurista puolueista. Eiväthän he voi puhua ja toimia omaa ohjelmaansa ja omia tarkoitusperiään vastaan.
Tilannetta kuvaava irvikuva olivat valtiovarainministerin krokotiilinkyyneleet kun hän ilmoitti ministerikollegan erosta. Valheellista inhimillisyyttä, jossa hänen ainoa todellinen järkytyksensä oli varmaan se, että ministeri joutuu ehkä Suomessakin eroamaan. Eron syy oli alle kaiken arvostelun eli tekstiviestikohu, ihan kuin se nyt olisi muka pahinta, mitä ministerit ovat viime vuosina tehneet ja teoillaan aikaan saaneet.
Ja muistakaapa sekin tilanne kun hallituksen kyselytunnilla Vanhaselta kysyttiin, miten kunnat ovat varustautuneet uuden lain voimaantuloon, että voivat alkaa noudattamaan sitä heti vuoden alusta. Vanhasen ilme venähti, hän ei ollut ihan selvään edes muistanut koko lain voimaantuloa, eikä asialle oltu tehty yhtään mitään. Eikä olla tehty vieläkään, koska uutta lakia ei noudateta, ei sitä, eikä monta muutakaan lakia. Pääministeri kuitenkin yritti koota itsensä äkkiä ja änkytti vastauksena: "Niin totta kai meidän pitää tässä maassa lakia noudattaa." Jne. puhe jatkui. Täyttä valhetta, tyhjiä lupauksia, yleistyksiä, luvataan kaikki, eikä täytetä mitään.
Olisi kiva nähdä, itkettääkö Vanhasta sinä päivänä, jos häntä joskus vaaditaan tilille aiheettomista huostaanotoista. Tuskinpa. Avustajat ovat jo hyvissä ajoin laatineet hyvät valheet selitykseksi. Pääministeri johtaa hallitusta, jonka ministereinä ovat myös peruspalvelu-, sekä sosiaali- ja terveysministerit, jotka taas vastaavat omien ministeriöidensä päätöksistä ja linjavedoista. Hallituksen on viime kädessä vastattava myös siitä, että kunnat noudattavat lakeja, mutta sosiaalihuollon, koulun ja lastensuojelun osalta ei lakien noudattaminen ministereitä kiinnosta, ei varsinkaan pääministeriä.
Mutta tänäpäivänä kun demarit eivät ole hallituksessa, kirjataan huoltosuunitelmissa myös lasten kotiutus, eli millä aikavälillä jne. lapset kotiutetaan se on tavoite nykyään. Eli turha on tulla väittämään demareitten hyvyyttä, nykyinen hallitus on myös poistanut tämän 7 %:n omavastuun vuokrista, joka ennen oli jopa täysin tulottomilla, demareitten ollessa hallituksessa siihen ei puututtu.
Mitäs jos annettaisiin niitten nimiä julkisuuteen, keneltä niitä lapsia on syyttä suotta
huostaanotettu. Saattais nimittäin olla aika lyhyt lista.
Ehkä järkevintä olis ajaa huostaanottohin liittyvää asiaa eteenpäin vaatimalla, että perheet pitävät ensisijaisesti itse huolta omistaan. Jos ja kun se ei aina onnistu, vasta sitten vaaditaan valtiolta riittäviä tukitoimia. Krittisoidaan sitten sitä, jos lakiin kirjatut tukitoimet eivät toteudu tai ole riittäviä.
Huostaanotoissa totuus on aina siitä kertovan puheissa. Jos kysyt biolta, saat omanlaisensa vastauksen. Jos kysyt sossulta, saat eri vastauksen. Ja jos kysyt huostassa olevan lapsen hoitajalta/sijaisvanhemmalta yms, saat vielä kolmannen vastauksen. Kukin omaa kantaansa pulustaen ja omasta näkökulmastaan.
Onhan noita nimitä nähty julkisuudessakin. Viimeksi Hesarissa muutama viikko sitten. Ja se onkin jo melkoinen saavutus, että valtalehti julkaisee Suomessa moista tietoa. Muutama vuosi sitten he eivät vielä edes nettikeskusteluissaan sallineet totuuksia lastensuojelusta.
Viimeinen kappaleesi kuvaa hyvin myös sitä, että Suomessa ei ole ikinä tehty laajaa puolueetonta tutkimusta huostaanottojen todellisista syistä. Siksi täälläkin on kirjoitettu, että sosiaalityö on ainut ammattiala, jossa työn laadun tutkijana on työntekijä itse, tutkimuksen aineisto kootaan hänen omista kertomuksistaan ja kirjauksistaan. Sijaishuoltoa haastatellaan joskus, ei aina, mutta vanhempia todistajineen ei ikinä, eikä edes ilman todistajia.
Ja lukemattomia päätöksiä aiheettomista huostaanotoista on tälläkin palstalla esitetty. Läheskään kaikki vanhemmat eivät vain jaksa taistella perheensä oikeuksista, koska vuosienkaan valitusrumballa ei saavuteta Suomessa juurikaan mitään. Lakien rikkomisesta ei viranomaisia tuomita, he saavat korkeintaan huomautuksen, että "näin ei olisi pitänyt toimia".
Jos huostaanottojen teko olisi pidetty vain päihde-, väkivalta- ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivissä perheissä, olisivat huostaluvut ehkä jopa puolta pienempiä kuin tällä hetkellä. Tähän arvioon päädyimme eräiden järkevien sijaisvanhempien kanssa tilannetta arvioitaessa.
suomalaislasten huostaanotoista ja sijoituksista ole jo melko katastrofaalinen jo jo 2000 luvun alussa Suomi sai suuresta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrästä moitteet niinkin arvovaltaiselta taholta kuin YK!
Luvut olivat silloin llähempänä 10 000 kuin tämä nykyinen YLI 16 600 lasta ja nuorta kodin ulkopuolelle sijoittuna.
Huostaanoton ympärillä on edelleen ja kiitos siitä todella näiden ammattitaitoisten sossulaisten,
median avustamana,
jossa siis edelleen annetaan kuva
että juoppojen lapsetha sitä suomessa viedään pois kodistaan.
Todellisuus on kuitenkin
että vain noin 1/3 sijoituksista tehdään juoppojen vanhempien vuoksi,
ja tässäkin kohden taas täytyy muistaa
että kunnat saavat jatkuvasti lääninhallituksista moitteita ja julkaistaan tutkimustuloksia siitä
ettei ole päihdehuolto kunnissa lain mukaisesti hoidettuna, edelleenkään.
Niin aina voi siis piiloutua myös sossu omien juttujensa taakse. Se on kuitenkin tosiasia
että maamme kunnissa rikotaan erittäin räikesti peruspalvelulakeja
joiden seurauksena huostaanottojen tehtailu huostahulluuden riivaamissa
ei virkaansa pätevien ja kyvyttömien lastensuojelun viranomaisena esiintyvien henkilöiden
keskuudessa vain jatkuu ja jatkuu.
Jos haluat nimiä joilta on otettu lapsi väärin perustein huostaan: Köngäs Tonia, eli minä.
Kuten alempana kirjoitettiinkin, oli minun haastattelu hesarissa kuvan kera.
Lapseni otettiin huostaan last.psyk.lääkärin suosituksesta jotta tutkimuksia voitaisiin tehdä, mitä ei kuitenkaan tehty... Pitkän taistelun jälkeen oikeusasiamieskin totesi, että kohdallamme on tehty virheitä. Lapsen sairaus, kohdallamme neurologinen oireyhtymä, ei saisi olla huostaanoton peruste, mutta näin vain on. Papereissamme syynä lukee: koulunkäynnin vaikeudet.
Minua syytettiin, että kasvatan lapseni väärin, mutta kuinka lapsen voi opettaa Asperger-lapseksi jolla myös hyvätasoisen autismin kriteeritkin täyttyvät??? (olemme saaneet assi dg:n)
Laitan pitkästä aikaa kysymykseni johon en ole näiden vuosien aikana saanut vastausta: Jos olen huono vanhempi, niin miksi kotiin jäi 3 alaikäistä lasta, yksi koululainen (ADHD), yksi eskarilainen (aistiyliherkkyyksistä kärsivä) ja yksi päiväkotilainen...
Kommentoin vielä tukitoimia:
Perheille joiden pitäisi päästä lasten neurologisiin tutkimuksiin ei avohuollon tukitoimista ole hyötyä. Kodissa voi käydä kotipalvelu tai perhetyöntekijä, mutta heistä ei ole lapselle mitään virkaa.
Tukitoimet pitäisi keskittää perheisiin jotka niitä todella tarvitsevat. (esim. päihde yms. vanhemmat) Terveydenhuollon palveluja tarvitsevat perheet pitäisi saada heille kuuluvia palveluja eikä huostaanottoja...
Samoin perheet jotka ovat joutuneet rikoksen uhriksi. Myös heillä ainoa tukitoimi on huostaanotto. Onko tämä mielestäsi oikein?
T: Tonia/toniak/pojan äippä
Älytön ja typerä ehdotus.
Laitanko oman lapsen nimen julkisuuteen, jotta varmasti hänet leimaat? Hän on taakkansa saanut, taivas tietää miksi, mutta että koko kansalle viattoman lapsen henkilöllisyyden esittäisin, niinkö? Tonia on Esitaistelija, rohkea äiti, joka vie sanomaa meidän kaikkien puolesta...toivon, että hänen lapsensa saa todella tuntuvan korvauksen sekä henkisesti että rahallisesti koko hirmutoimista, joiden kohteeksi hän on joutunut ja äitinsä ansaitsisi äitienpäivänä mitalin anteeksipyynnön ja tuntuvan korvauksen ja enemmänkin, kun on ylipäätään jaksanut tehdä enemmän kuin kaikkensa oman lapsensa ihmisarvon toteutumisen eteen.
Menetkö raiskatuilta tai muilta kuvottavan väkivallan uhreilta vaatimaan nimiä julkisuuteen? Tiedät varsin hyvin, että mm raiskattu ei hevin suostu edes nostamaan syytettä...vai tiedätkö? Aiheettomasti perheestään revitty ja jäljelle jäänyt tynkäperhe on joutunut kokemaan sielun raiskaamisen: Luuletko että häntä/heitä auttaa joku julkisuus?
Saatko keksityksi jotakin muuta nerokasta?
Tonialle sydänterkut:)
siis myös lasten ja nuorten ja heidän perheidensä
peruspalveluiden (lakisääteisten)
alasajo, ei ole tarjota, alibudjetointi jne
on erittäin monen virallisen tahon suulla ääneen todettu ja sanotttu
niin tässä maassa ja maan rajojen ulkopuolellakin.
Kukaan tavallinen lapsiperhe ei ole omillaan peruspalveluiden tarpeen suhteen.
Terveydenhoito, päivähoito, opetustoimi, sosiaalialan palvelut jne
kaikkea näistä palveluista jokainen lapsi ja nuori tarvitsee elämänsä aikana. Kuka enemmän ja kuka vähemmän.
Joten jos luulet että olet ja tulet lapsinesi
toimeen omillasi, ilman mitään yhtesikunnan tarjoamia peruspalveluita,
niin siinä asiassa erehdyt ja todella suuresti.
Huostahulluuden pääideologit löytyvät ensinnäkin politiikasta, koska heidän vastuullaan ovat perheiden tuet ja lakien noudattaminen. Ketä sieltä nyt sitten nimeäsisi? Joka hallituksen pääministerinkö niiltä vuosilta, jolloin pahinta tuhoa on tehty? Mitä korkeammalle tasolle politiikassa mennään, sitä vähemmän sieltä viime kädessä löytyy myös suoraselkaistä vastuunottoa.
Käytännön työssä laittomuuksista vastaavat viime kädessä virastojen ja toimistojen viranomaiset. Ja tietysti he ovat vastuussa esimiehilleen, mutta toisaalta myös joka kunta ja virasto esimihineen asettaa budjetoinnilla puitteet kenttätyöntekijän eli lastensuojelun sosiaalityöntekijän toimille. Julkisuudessa sossut eivät rohkene esimiehiään ja kuntajohtoa arvostella työpaikan menettämisen pelossa. Tämän ovat itse yksityisesti myöntäneet.
Joskus kun tätä ajattelee tulee tunne, että yksi syy pätevien sosiaalityöntekijöiden puutteeseen saattaa ollakin se, että alalta ovat vetäytyneet pois ne, jotka eivät yksinkertaisesti kestä katsoa sitä mielivaltaa ja lakien rikkomista, johon heidän edellytetään työssään syyllistyvän. Eivät tietysti kaikki ole poistuneet, koska hyviäkin sosiaalityöntekijöitä on olemassa, jotka huonoista työoloistaan huolimatta pyrkivät mahdollisimman oikeudenmukaisiin ratkaisuihin. Toisaalta tilanne on mahdollistanut sen, että työssä on myös sellaisia henkilöitä, jotka luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan eivät olisi koskaan todellisuudessa olleet noin vastuullisen työhön sopivia.
Helpompi on nostaa esiin niitä muutamia rohkeita poliitikkoja, jotka ovat lastensuojelun epäkohtiin rohjenneet puuttua. Niitä ovat mm. Hyssälä, Ukkola ja Sarkomaa, mutta ajamiaan asioita eivät hekään ole läpi saaneet, siitä pitää heidän oma puoluejohtonsa, sekä muut suuret puolueet huolen.
Myös Perhehoitoliitto on etenkin aikaisempina vuosina tehnyt paljon hallaa huostaanottojen ja vanhempien maineelle. Kun perheisiin on sijoitettu lähinnä päihdeperheiden pieniä lapsia, eivät he työssään paljoa muita vanhempia tapaakaan. Uskoivatko he sitten itse tosissaan, että kaikki huostaanotot ovat edelleen vain perinteisin eli lainmukaisin syin tehtyjä, sitä on vaikea sanoa, koska onhan mm. heidän liittonsa puheenjohtaja mukana eduskunnassa. Ja poliitikot kyllä tietävät, missä näissä asioissa mennään.
"Kun perheisiin on sijoitettu lähinnä päihdeperheiden pieniä lapsia, eivät he työssään paljoa muita vanhempia tapaakaan."
Ei se asia välttämättä noinkaan ole, vaan sijaisperheet haluavat yllä pitää samaa mantraa, että lapset huostaanotetaan päihde- ja mtongelmaisiltaperheistä. Kysymyshän on kuitenkin sijaisperheiden tuloista.
ainakin ovat vankkoja huostaanottojen kannattajia. Räsänen on valmis menemään adoptioihin.
tietysti kannattaa kun ne tehdään lakien rajoissa.
Huostahulluudessa ei ole mitään kannatettavaa, mutta kd:läiset kallistuvatkin näissä asioissa enemmän sen hulluuden puolelle. Ovat niin sokeita viranomaisten kunnioituksessaan, että eivät halua nähdä, mitä maassa todellisuudessa tapahtuu.
Koska kd:ssa on paljon sijaisperheitä. Kukapa nyt toimeentuloistaan vapaaehtoiseswti luopuisi? Ei ainakaan kristilliset.
Ja totta kai Räsäset ja muut nuoleskelevat äänestäjiensä ... sanonko mitä!
Terveisiä vaan Tonialle ja todella kiitokset, että toit ja sait äänesi kuuluville. Kiitokset monelle muulle vanhemmalle, jotka kauhukokemustensa jälkeen jaksavat tehdä tätä todellista lastensuojelutyötä, vaikka oma tapaus on jo ohi. Nimimerkki Riviera on yksi hyvä esimerkki. Kiitos Riviera, että jaksat paneutua ja pohdiskella asioita. Kirjoituksissasi on asiaa.
Tiedän vanhempia, jotka haluavat unohtaa kokemansa perheiden hajottamisen ja muun henkisen väkivallan, jonka ovat kokeneet huostaanoton takia.
Tuo on hyvä kommentti:
"Laitanko oman lapsen nimen julkisuuteen, jotta varmasti hänet leimaat? Hän on taakkansa saanut, taivas tietää miksi, mutta että koko kansalle viattoman lapsen henkilöllisyyden esittäisin, niinkö?"
Kaikilla huostaanotetuilla lapsilla - niin sekä väärin perustein, että todella ne, joille huostaanotto on ollut tarpeellinen - on elämä vielä elettävänä. Annetaan heille rauha siihen.
En pyytänyt suotta huostattujen lasten tai perheiden nimiä vaan nykyisen lastensuojelujärjestelmän kehittäjien ja mielivallan mahdollistajien nimiä. Anteeksi, jos esitin asiani sekavasti.
Tietääkö joku mikä rooli Tom Arnkil:la ja Esko Varilolla on nykyisen huostahulluuden kehittämisessä?
Nykyisin lähes jokaisessa sosiaalialan julkaisussa mainitaan kiintymyssuhdeteoria, MIM ja varhaisen vuorovaikutuksen tarkkailu ikäänkuin tieteellisinä teorioina ja menetelminä. Mitä tieteellisiä tutkimuksia näiden totuudellisuudesta ja toimivuudesta on?
Vinkatkaa ja linkatkaa
huoli mielipuoli aatteen kehittäjä
arnkill ja eriksson, jotka siis kehiittivät uuden ideologian (mielivaltaisen ja mielipuolisen huoli aatteen yhteiskuntaanmme
ja ilman ensimmäistäkään lakimuutosta
tai edes vakavaa yhteiskuntapoliittista keskustelua.
http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/index.htm
Keskustelua Tom Erik Arnkilin ja Kai Alhasen analyysistä YP 3/2009:ssä
11.1.2010: Varhainen puuttuminen vs. varhainen tuki
Eeva Kaukoluoto
25.9.2009: Kommentti Roosille
Tom Erik Arnkil & Kai Alhanen
14.9.2009: Lisäkommentti
J.P. Roos
17.8.2009: Vastine J-P Roosin kommenttiin
Tom Erik Arnkil & Kai Alhanen
http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/090727_2.htm
27.7.2009: Huolen vyöhykemenetelmän todelliset vaikutukset on arvioitava heti!
J.P. Roos
VARPUN kehittäjä Arnkill ja sen hanakat soveltajat, uuden ls- lain luojat, Talentian johto, Pelastakaa lapset järjestö PELA, kuntien päättäjät ( esim. vihreät ja kristilliset), lastensuojelulaitosten omistajat ( esim. PELA) ja heidän painostusjärjestönsä , perheitä syyllistävän psykoanalyyttisen koulukunnan kannattajat ja työntekijät sekä sosiaalialan hysteeriset ja hätiköivät työntekijät.
"Huostahulluutta auttaa siis sosiaaliviranomaisen toimintakulttuuri, teini-ikäisyys , elämänkokemuksen puute ja lapsettomuus yhdistettynä yksilöitä rakenteiden sijaan vastuuttavaan uusliberalistiseen "jos menee huonosti oma vika" ideologiaan.
On kuitenkin erittäin kyseenalaista etsiä huostahulluudelle pelkkiä yksilöselityksiä. Kyse on myös rahasta vallasta ja rakenteista.
"Huostaanottohulluuden takana ovat kuntien ahneus, Talentian ja sosiaalityöntekijöiden valtapyrkimykset ja väärin ymmärretty varhaisen puuttumisen ideologia ja huoliluokitukset, joita käytetään kehittäjän tahdon vastaisesti väärin ja laittomasti luokittelemaan ja leimaamaan lapsia ja perheitä.
Kuntahan saa valtionapua vain tehdyistä huostaanotoista, ei avohuollon tukitoimista ja tämä kannustaa kasvattamaan omaa pottia huostaanottamalla mahdollisimman monta lasta. Sosiaalityöntekijöiden heikko koulutus yhdistettynä byrokraattiseen kaikkivoipaisuuteen, kyseenalaiseen toimintakulttuuriin, olemattomaan valvontaan ja puuttuvaan vastuu- ja korvausvelvollisuuteen asiakkaille mahdollistaa mielivallan ja väärät päätökset. Vielä kun huostaanotot käsitellään ilman fair trial- periaatetta käräjäoikeuksien sijaan sosiaalivirkailijoita suosivissa hallinto- oikeuksissa, joissa asiakkaiden oikeusturva on olematon, niin soppa on valmis. Katastrofaalista tilannetta ei myöskään auta se, että sijoitettujen lasten oloja ja elämää ei huostaanoton jälkeen seuraa eikä valvo kukaan viranomainen . "
Lisään vielä, että lasten ja vanhempien valituksia ei kukaan ota vakavasti ja ne johtavat vain tapaamisrajoituksiin ja muihin rangaistuksiin sossujen ja sijaisten taholta."
Kuka on vastuussa nykyisen lastensuojelukertoimen kehittämisestä, jossa kunnat saavat valtionapua ainoastaan tehtyjen huostaanottojen perusteella, ei tukitoimien?
Ehkä löytyisi eduskunnan sivuilta, mutta hakemisessa on iso työ.
Kertoimesta annettiin laki, jonka perusteella luovuttiin entisestä suurten kustannusten tasausjärjestelmästä.
Ennen jokaisen uuden lain tai lakimuutoksen voimaantuloa esitystä käy läpi pitkän prosessin eduskunnan sisällä, jossa eri ministeriöt antavat siitä lausuntoja ja alkuperäiseen esitykseen tulee vielä muutosehdotuksia.
Ja ennen kuin edes esitystä päästään eduskunna sisällä käsittelemään, on jo aiemmin pyydetty mielipiteitä suunnitteilla olevasta laista, joiden perusteella asetettu työryhmä laatii alkuperäisen esityksen.
Siis jos joku jaksaa alkaa tonkia eduskunnan sivuilta tietoja, niin varmaan ainakin jotain löytyy.
Lakimuutosta on jälkeen päinkin arvosteltu rajusti monen poliitikon taholta. Viimeksi ihan vähän aikaa sitten myös kysyttiin, miksi lain laadinnassa sivuutettiin oikeuspoliittisen työryhmän mielipide, joka vastusti kertoimeen siirtymistä jyrkästi.
Tietty googlettamalla voi joskus saada iloisia ylläreitä ja hyvää tietoa löytyy helpostikin.
Näyttäisi siltä, että jonkinlainen murrosvaihe on käynnissä. Johtuisko siitä, että "kissa on nostettu pöydälle".
Seuraa tämänpäivän uutisointia eri tiedotusvälineissä. Aamu TV:ssä käsiteltiin huostaanottoja.
Yle uutiset Kriisperheiden lapset yritetään pitää kotona. Linkki uutiseen jota voi myös kommentoida.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/02/kriisiperheiden_lapset_yritetaan_pitaa_kotona_1447064.html
Tuossa edellisessä linkissä oli kaksi muutakin linkkiä. Laitan kolmannen linkin jatkoksi, jolloinka kokonaisuuden hahmottaminen on helpompaa.
Käyttäkää Google hakuja, jos haluatte saada jostakin asiasta, tai henkilöstä enemmän tietoa.
Esimerkiksi haulla > ylilyönnit huostaanotoissa < löytyy mm. TV 1:sen jälkikeskustelu. Ohjelma esitettiin vuonna 2005. Ohjelmassa oli muistaakseni Ben Furman ja Anu suomela.
Googlaa ja lue mitä aiheesta keskusteltiin vuonna 2005.
Kumpaankin linkkiin liittyy keskustelua. Laitoin erääseen kommentin, mutta ilmeisesti se ei läpäissyt YLE:n sensuuria. Olen huomannut, että A-Tuubi ja YLE eivät julkaise mitään sellaista, josta saattaisi paljastua, että kaikki se mitä tiedotusvälineet lobbaavat julkisuuteen ei ole totta. Mielenkiintoista katsoa kuinka käy, kun YLE:n johtaja vaihtuu?
Vanhasen lautakasa juttu oli käsittääkseni poliittista peliä. Googlaa > jyrki right
Tämä linkki on poimittu ensimmäisestä hakutuloksesta.
Huostaanottojen käsittely nopeutuu.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/02/lastensuojeluasioiden_kasittely_nopeutuu_1438369.html
Google haku > ylilyönnit huostaanotoissa
"Huostahulluuden pääideologit".
Pääideologit löytyvät, mikäli tuntee lähihistoriaa n.25-30 vuoden ajanjaksolta.
Lisäksi täytyy tietää hakusaoja, joilla netissä löytyy "AVAIMIA", joilla voi avata" suljattuja portteja ", joidenka takaa löytyy uusia "avaimia" , joilla voi jälleen avata uusia suljettuja portteja.
Täytyy tietää myös jonkun henkilön nimi. Googlaanalla henkilön nimen saa vastauksia useisiin kysymyksiin, mikäli niitä ei ole keritty poistamaan julkisuudesta.
Moni odottaa vastauksia johonkin asiaan. - Maailman yksinkertaisin asia on kysyä Googlelta, mitä hän tietää asiasta. Jos haluan tietää esimerkiksi kuka rahoittaa jonkun tahon toimintaa, niin maailman yksikertaisin asia on Googlata esimerkiksi taho ********* rahoittaja ******. Haulla löytyy kytkökset ja sidonnaisuudet.
Valitsin otsakkeeksi > kassakaappin suljetut kassakaapiin suljetut < haulla saattaa löytyä "AVAIMIA".
Onko kysymyksessä uusavuttomuus netin käytössä .
"Äitiii, tuu pyyhkimään pylly".
Kysy Googlelta. Googlella on pitkä muisti.
Yritäpä googlettaa esim. säätiömuotoisen lastensuojeluyrityksen omistajat, ei onnistu.
Tätä ovat yrittäneet nekin, joilla on oman firma alv-tunnukset käytössään.
Asia on mielenkiintoinen, koska suunnattomia rahoja tahkoavan yrityksen omistajissa saattaa olla myös laittomia huostaanottoja tehtailevia lääkäreitä. Sellaista on tapahtunut, mutta asiaa yritettiin selvittää tietyn suuren lastensuojelulaitoksen kohdalla, eikä googlettaminen riittänyt.
Toisaalta myös lakien valmisteluun ja säätämiseen osallistuneita saa googlettaa iankaikkisesti, eikä kaikkia osallistuneita tarvoita kuitenkaan. Eikä edes eduskunnan sivuilla mainita niitä kansanedustajia ja ministereitä, jotka poistavat jonkun ehdotuksen kesken käsittelyn tai se vain ihan kuin häviää johonkin. Jos jotain löytyy, on se korkeintaan maininta ehdotuksen pöydälle laittamisesta, eikä em. toimeen johtanutta ja siihen osallistuneita keskustelijoita mainita missään.
Voi kun asiat olisivat yksinkertaisia, jos olisi kyse vain tietoja löytämättömien uusavuttomuudesta!
Jos joku olisi avuton, niin aina vierestä löytyisi joku, joka ei sitä ole.
jotka saavat elantonsa huostatuista, eli sijaisvanhemmat ja perhekotien pitäjät, lastensuojelulaitosten omistajat jne. Taloon pitää saada noin 300 neliötä - joita rakennetaan samalla, kun hoidetaan niitä kymmentä pienokaista. Sitten tarvitaan suuri minibussi ja etsintäkoiria pihaan, jotta he etsivät pakkasella metsään juosseet lapset. Tällaista, ajattelen minä.
Selasin Google hakua > huostaanottojen syyt
SDP:lle asioiden siirtäminen yhteiskunnan kontolla on ollut kautta aikain keskeinen aatteelinen teema. Myös ajatus, että yhteiskunnan tehtävä on holhota, ohjata ja myös pakottaa on taattua demarikamaa. Keskustapuolue on häärinyt joukossa maaseutuelinkeinopoliittisista syistä. Esim. Pohjois-Pohjanmaa joka on 100% keskusta-aluetta on varsinainen vankileirien saaristo. Huostalaitosten pitäminen on nykyää erittäin merkittävä elinkeino ympäri maaseutua. Sikojen ja lehmien pitäminen ei enää kannata, niistä maksetaan liian vähän. Otetaan mielummin etelän lapsia. Niiden pitämisestä saa hyvän hinnan ja "eläinsuojelutarkastajista" ei tarvitse huolta kantaa. Näin se menee, hyvä demarit ja kepu!!