tällä palstalla saattaa joskus pyöriä julkaisseita kirjailijoita joilla on suhteita kustantajiin tai jopa kustannustoimittajia. ja vaikka palstan keskustelun taso ei aina päätä huimaa :D saattaa joukossa olla tulevia kirjailijoitakin. tästä kahtalaisuudesta seurasi ajatus, että voisi olla kiva jos joskus joku kustantajan edustaja pitäisi täällä puheenvuoron siitä mitä pitää tehdä, kannattaa tehdä, ei saa tehdä ja sun muita sisäpiirin tietoja ja vinkkejä, liittyen esim. siihen mitä kannattaa netissä laittaa julki jne. vinkit ja tiedot voisivat osaltaan myös helpottaa heidän elämäänsä kun ottavat kässärikuormia vastaan.
että jos o8o8:lla tai jollakin muulla on yhteyksiä kustantajiin, niin pistäkääpä toive eteenpäin! ei tartte edes antautua keskusteluun vaan kertoa molempia osapuolia hyödyttäviä tietoja.
että jos o8o8:lla tai jollakin muulla on yhteyksiä kustantajiin, niin pistäkääpä toive eteenpäin! ei tartte edes antautua keskusteluun vaan kertoa molempia osapuolia hyödyttäviä tietoja.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ne saa muutenkin kaikenlaista mössöä riittämiin, ei sitä tarvi enää keskustelupalstoilta lisää kerjätä.
Helmet erottuvat kässäripinoista aina siinä kuin ruusut lantaläjästä.
viestistäni ei kyllä ollut pääteltävissä että kyse olisi kässäreiden kerjäämisestä. päinvastoin. voisivat neuvoillaan jopa torpata ihmisiä lähettämästä esimerkiksi keskeneräisiä juttuja ja antaa alkeisohjeita ruusujen kasvattamiseen.
miten se aina jonkun napaa kaivaa jos joku tekee/toivoo tehtävän jotakin? onko se navan omistajalta millään lailla pois jos asioita tehdään?
Tarkoitin sitä, että kustantajilla tuskin on kiinnostusta tämäntyyppiseen toimintaan. Tottakai olisin semmoisesta itsekin kiinnostunut, jos siellä tulisi jotain ihan oikeaa ja hyödyllistä ja voisi esimerkiksi esittää kysymyksiäkin. Ja jos saiai vastauksen niin aina parempi.
Mitä olen kuullut muualta, niin kustantajilla (omakustannusyhtiöitä kuten ent. Pilot-kustannus) lukuun ottamatta ei ole ollut kiinnostusta osallistua edes harrastuskirjoittajatapahtumiin.
Kyllä minunkin mielestäni kirjoittajien (joista kuitenkin osa kirjoittaa ihan tosissaan ja julkaisu tarkoituksena) ja kustantajien välistä kuilua voisi kuroa hieman pienemmäksi. Se, onko tämä foorumi tai joku muu foorumi hyvä paikka, on toinen kysymys. Toki foorumeita voisi olla useampikin. Mutta kustantaminen on bisnestä, joten lopetan siihen mistä aloitin: tuskin vaivautuvat. Pysyttelevät norsunluutorneissaan.
Olen joskus ajatellut, että miksi kustantaja ei voi omilla sivuilaan siellä missä kerrotaan miten kässäri tulee lähettää, avata jonkinlaista keskustelupalstaa.
odottaa, että kirjoittaja on sen verran pro, että ymmärtää mitä liiketalous kirjailijan roolin osalta on: sinä teet ostettavan kässärin ja kustantaja kustantaa sen. Mitään keskustelupalstaa ei kukaan ehtisi kustantamon hektisessä maailmassa moderoida. Mikä kuilu kirjailijan ja kustantamon välillä on? Kun laskuportti on yhdelle avautunut, hän on sisällä systeemissä ja muut odottavat vuoroaan. Siinä se.
kustantajan keskustelupalstaan minäkään en usko, mutta liiketaloudesta sinulla on vähän kapea käsitys. se ei ole noin yksinkertainen kysynnän ja tarjonnan suhde, tietenkään. kyse on lähinnä siitä kokeeko minkä tahansa yrityksen johto tarpeelliseksi (=itselleen lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä hyödylliseksi) kehittää asiakas-, alihankinta-, myyjä-, ostaja-, yhteiskunta-, media- tai mitä tahansa suhteitaan, mikä on ko. toiminnan kustannusten ja hyötyjen suhde.
kun olen kustantajien edustajien puheenvuoroja kuullut ja lukenut, tuntuu esimerkiksi siltä että heille tarjotaan massoittain paskaa ja toisaalta kovasti kaipaavat hyviä kässäreitä. jos muutamilla harkituilla ulostuloilla voitaisiin asiaan vaikuttaa positiivisesti niin ehkä se hektisyystkin pikkuruisen helpottaisi ja jäisi aikaa tärkeämmille asioille.
hyvien kirjojen kustantaminen kuitenkin on kustatanjien elinehto, luulisi sen eteen olevan kannattavaa tehdä monenlaista työtä. yksikin kustannustoimittaja vai oliko peräti päällikkö tuhahti telkkarissa, kun oli puhe siitä että kirjojen markkinointi ja myynti on niin surkeaa, että "pitää kirjoittaa parempia kirjoja". välillä tulee mieleen että kustantamot istuvat perseellään ja odottavat että heitä ruokitaan. ne, keneltä he elantonsa saavat, pannaan tekemään työt ilman mitään apua - varsinkin alkuvaiheessa.
Toivottavasti Te kirjailijanalut ja kaikki muutkin katsoitte telkkarista tai jopa kävitte paikanpäällä kirjakaupassa ja missä kaikissa paikoissa ravasikin tämä
amerikkalainen kirjailija
James Ellroy
kirjansa (Levoton veri) esittelykierroksella.
Näin tv-haastatteluja pari. Ei voinut kuin ihmetellä hänen esiintymistaitoaan. Varsinaista teatteria! Osa puheesta lähes sanasta sanaan samaa suunaukomista. Enkä osaa oikein edes kuvitella ainuttakaan suomalaista kirjailijaa, joka pystyisi samankaltaiseen ulosantiin... siis sellaiseen ylimitoitettuun kusetusjorinaan dollarinkuvat silmissä.
Siinä sitä on kirjailijoille suuntaviivaa, mutta
luulenpa, että kauan vielä vettä on virrattava Vantaasta ennenkuin suomalainen kirjailija osaa esitellä kirjaansa sekä itseään Ellroyn lailla... ja todentotta, hänhän sanoikin sen itse yhdessä niistä haastatteluista, siis kehui itseään neroksi.
Nero.
-
Yök!
eli mitä, ärsyttävä tyyppi vai? mitä väliä sillä on? en ymmärrä pointtiasi.
Niin... Kieltämättä jenkeissä kirjan mainostaminen on välillä teosta tärkeämpää. Kirjailija voi olla kehno, jos samassa ruumiissa elää hyvä myyntimies, kirja käy kaupan.
Dan Brown on myös hyvä esimerkki. Valehteli ja kirjaa myytiin.
Twilight (Houkutus) sarja taisi olla USA:n viimevuoden myydyin kirja. Sen suosio perustuu vahvasti siitä tehtyyn elokuvaan ja sitä ympäröivään tähtikulttiin.
Promotoida pitää. Toisaalta netti on helpottanut tätä, ei tarvitse olla aina paikan päällä, jos kehtaa spammata sivustoilla omia mainoksia.
Ja jos ei kerta kaikkiaan myyntipuheet suju, tässäpä idea: ala mystiseksi erakoksi tyyliin Salinger. Anna kerran parissa vuodessa (kun uusin kirja tulee myyntiin) arvoituksellinen haastattelu johonkin muodikkaaseen city-lehteen. Puhut ihan puuta heinää, siitä kuinka palvot Cthulhua ja palkkaa joku malli poseeraamaan mystisen eteerisissä mustavalkokuvissa joissa näkyy vain puoli naama....Vähän skandaalia tyyliin huume kokeilut/oudot seksuaaliset mieltymykset/rankka lapsuus/jne. Voisi ehkä onnistuakin.
Minusta se, että saa itse tilaisuuden mainostaa omaa tekstiään on hyvä. Toivottavasti se on lähivuosina edessä ja mahdollista.
Olen itse ajatellut olevani kirjani paras mainos. Siitäkin huolimatta, että en ole missi, en alta kolmekymppinen enkä omaa lööpeiksi sopivaa yksityiselämää.
... yököttävä olo, mutta mutta...
lainaan omasta tekstistäni: ”Varsinaista teatteria! Osa puheesta lähes sanasta sanaan samaa suunaukomista. Enkä osaa oikein edes kuvitella ainuttakaan suomalaista kirjailijaa, joka pystyisi samankaltaiseen ulosantiin... ”
-
Siis
nythän jos satuitte katsomaan sen pääsiäisen aikaan kirjailija Tervosta tv:stä näytetyn tunnin pätkän, sitähän on oikein hyvä verrata. Aloitti sillä, että on maanisdepressiivinen ja ihaillen sitä omakuvaansa tovin. Ja eikös se Ellroykin kertoillut kuinka depiksessä oli kirjoittaessaan sitä kirjaansa ja kaksi eukkoakin hänet jätti ja sitä rataa. Pisti tietysti ne eukot siihen opukseensa sitten. (En ole lukenut kirjaa. Pitäisikö?) Siis samalla tavalla haastattelussa Tervohan toi sitten kehiin tämän herkkyytensä, Rovaniemellä oli tunkemassa entiseen kerrostalokotiinsakin, hehheh, herrasmiehenä(kö) no höh!... ja kuinka raadollista katsojan olikaan tietää että jäniksetkin hukkuneet siihen iskän ja äidin uima-altaaseen joskus mutta oravat ei koskaan.
Herkkää
ja jäi kovasti mieleeni myös se, että Tervo pariinkin otteeseen runttasi omaa runoilijuuttaan... siis minulle jotenkin raaka jälkimaku jäi ja kelailinkin sitä sitten tarkemmin. - Tervo on kyllä kettu! - pöllömpikin alkaa nyt kaivella niitä Tervon runokirjoja kirjastoissa ja mitäpä sieltä sitten löytyykään... hahaaaaa! Hyvä Tervo!
Ah!... jospa itse hänkin täällä luurailisi niin tiedoksi vaan
Kirjailija Jari Tervo voisitteko nyt ihan minun mielikseni julkaista seuraavaksi pienen runokirjasen... tai vaikkapa ison.
Kiitos!
Vähän menee ohi aiheen, mutta mites on, jos kerran kustantajia ei kiinnosta juurikaan metsästää hyviä uusia kässäreitä, mistä tämä johtuu? Onko kyse siis siitä, että hyviä käsirkijoituksia tulee jo tarpeeksi? Vai haluavatko kustantajat pelata varman päälle ja julkaista vaan uusia teoksia vanhoilta tutuilta nimiltä?
Kumpi tulee halvemmaksi kustannusyhtiölle: tuntemattoman kotimaisen kirjailijan julkaiseminen vai (Suomessa) tuntemattoman ulkomaisen kirjailijan kääntäminen? Veikkaisin, että kääntäminen olisi pienempi riski, mutta voiko se olla halpaa koska käännösprosessi vie myös rahaa ja aikaa??
Kuten huomaa, olen pihalla :) ...
en varmaan petä kenenkään luottamusta jos näin anonyymisti juoruan, että eräs useita kirjoja samalle suurelle kustantajalle kirjoittanut kirjailija kertoi jokin aika sitten, että kustannustoimittaja oli sanonut hänelle että ei kiinnosta pätkääkään lajityyppi mitä tämä kirjailija kirjoittaa :'D
voisiko tuosta päätellä, että ihmisiä ne kustannustoimittajatkin on vaikka me laskusillan tykönä vartoovat saatamme niskamme niksauttaa kun heitä ylöspäin katselemme siihen suuntaan missä arvelemme heidän olevan :D
Kulttuuri-uutisissa, että kustantamon näin laman alla satsaavat tuttuihin kirjailijoihin, jotta myynti on taattu.
Puheen mukaan promile tarjotuista käsikirjoituksista hyväksytään, nyt varmaan alle promilen?
on keksimistä, uuden ja vanhan tiedon, erilaisten kirjallisten konventioiden ymmärtämistä ja luomista. Miksipä kustantaja siihen sotkeentuisi aloittelijan osalta? Hän odottaa, että esikoiskirjailija tekee sen työn kokonaan itse ennen kuin satsaa kirjailijaan mitään rahaa ja aikaa.
Onko joku muuten osallistumassa Kariston kilpailuun? Mulla on viimeinen luku menneillään, sitten alkaa versioiden 2-3 tarkastus ja korjaus.
Harkitsin osallistumista, mutta tsekkasin mitä Karisto kustantaa ja totesin että ei kiitos. Kirjoitan kyllä puoliksi viihdettä, mutta en lähellekään sentyyppistä, mitä Karisto näyttää julkaisevan.
Kirjoittajan pitäisi olla nöyrä ja kumartaa pylly pystyssä kenelle tahansa, joka julkaisee hänen kirjansa. Mutta minua ei houkuttelisi olla Kariston kirjailija.
Aikataulullisesti olisi suht hyvin sopinut kässäriin.
…..... jotenkin askarruttaa nämä kustannustoimittajat ja agentit, esimerkiksi että
ovatko ne nämä
kustannustoimittajat
sellaisia, että heillä on omat kirjailijansa hoteissaan (siis kustannustoimittaja kustannusyhtiössä palkallisena) ja värkkäävät tekstejä, tai jos eivät nyt ihan värkkää niin ainakin vetelevät punakynällä niitä kohtia kirjailijoiden käsikirjoituksissa jotka pitää kirjoittaa uusiksi. Vai antavatko nämä kustannustoimittajat myös kokonaan uusia käänteitä romaaniin? Ideoivat siis kun kirjailija ensin kirjoittaa synopsiksen, josta kustannustoimittaja sanoo, että ookoo kirjoitahan jo se treatment hopihopi.
Niinkö ne romaanit nykyisin näissä puulaakeissa kirjoittuvat?
-
Ja onko sitten tämä
agentti
vain sellainen joka toimii haukkana metsästellen kustantamoiden hyviä käsikirjoituksia ja myyskentelee niitä ympäri maailmaa erinäisillä kirjamessuilla eri maiden kustantajille?
-
Ja nyt kun ajattelin sitten tätä Kariston kilpailua, johon on taas lähetetty lähes 500 käsikirjoitusta, niin mitä sille käsikirjoituspaperinivaskalle tapahtuu, siis niille jotka eivät Karistoa kiinnosta? Vai jakelevatko omille kirjoittajilleen inspiraatiokamaksi? Entäs ulkopuoliset, ovatko siellä haukkana nämä alan ammatti-ihmiset hakemassa heidän genrelleen sopivaa materiaalia vai laittaako kustantamo kaiken ylimääräisen suoraan silppuriin?
Ja jos laittaa, niin
minä ainakin kirjoittajana olisin kiinnostunut saamaan luettavaksi niitä ylijäämiä. Niistähän voisi varmaan saada aikaiseksi jos jonkinlaista undergroundkirjaa... hmmm....
Kustannustoimittaja toimittaa tekstin ja antaa siitä palautetta, tekee myös merkintöjä ja ehdotuksia, mutta ei kirjoita itse mitään.
Agentti (ei ole Suomessa käytössä) hoitaa kustantajan etsimisen, neuvottelee palkkiot ja käännösoikeudet, leffaoikeudet, pelioikeudet ja muut mahdolliset e-kirjan oikeudet.
Tekstit kuule poltetaan tai heitetään silppuriin, kun niillä ei mitään enää kisan jälkeen tee. Miksi se ketään ulkopuolista kiinnostaisi? Eiköhän jokainen kirjailija ole niin täynnä omien ideoittensa maailmaa, että tuskin heitä muiden tekstit kiinnostavat.
Ylijäämät eivät tietenkään tule julkisuuteen - miksi tulisivat? Tekstien oikeudet on kirjoittajillaan, tuskin he haluavat sinun niitä lukevan. Vai aiotko kustantaa niitä itse... ?
Kiitos selkeästä vastauksesta! Tosin julkisuudessakin on esiintynyt telkkarissa ainakin yksi agentti. Niitä lienee enemmänkin jo nykyisin myös Suomessa.
Erinäisissä ”kirjoittajakoulutustilaisuuksissa” rampanneena olen huomioinut, että useimmiten juuri raakiletekstit ovat antoisia ja idearikkaita. Valmiiksihiilatut sisäsiistit tekstit eivät minua kirjoittajana suuremmin kiinnosta. Ja edelleen jotenkin kuvittelen, että kirjamaailman kykyjenetsijät silmät kiiluen penkoisivat näitä suurien kilpailujen paperikasoja.
Ja tuli vain mieleeni, että toivottavasti kaikki esikoisrunoilijat ja -kirjailijat muistavat tallentaa omat tekstinsä omiin arkistoihinsa etteivät lähetä kilpailuihin ainokaisia uniikkeja tekstejään silppuroitaviksi. - Osallistuin viime vuoden Runo-Kaarina kilpailuun mutta voittoa ei tullut ja siitä ryttyyntyneen kimpaantuneena kustansin esikoisruno-opukseni juokse pupu juokse © scarabaeus.
Minulla nyt ainakin on sellainen kuva näistä Suomen "oikeista" kirjailijoista päässyt syntymään että liimautuvat kustantamoihin kylkiäisiksi lopunikää sinne kerran rantauduttuaan. Omituista. En oikein osaa ymmärtää. Eikä tämä nykyinen kirjailijoiden avautuminenkaan minulle aina avaudu. Ei naurattanut kun se yksikin kolumnissaan kertoi Nykinmatkastaan....tyhmää tyhmää ajattelin lukiessani sitä... ja sitten sen vaimo saman lehden melkein kokosivulla kertoi pätkäjutusta... vielä tyhmempää. Vai onko sittenkään? Hmmmm... ehkä minä sittenkin olen se tyhmä kun luen niitä juttuja ja pähkäilen itsekseni että mistäköhän nekin kirjoittaa seuraavissa kirjoissaan. - Siis taitavat olla kustannustoimittajiensa avustamina kasaamassa parhaillaan opuksiaan kiireenvilkkaa joulumarkkinoille... hmmm... olisiko tulossa kirjat nimiltään: HukkaPätkän kanssa Nykissä nykimässä ja Vedä vaan hanuriis. No ehkä ei sittenkään, jokuhan muistaakseni tällä saitilla (vai missä se olikaan?) ilmoitteli että Suomessa kustannustyhtiöiden tämän vuoden kirjojen nimet ovat kaksisanaisia.
Kyllähän tätä kirjamaailmaa tai paremminkin kirjailijoidenmaailmaa on välillä hauskaa lukijana seurata ja välillä ei.
-
… ja kiitos kysymästä! Oman runokirjani kustantajana ja harrastajakirjoittajana minulla on kyllä kykyä noukkia toisten teksteistä virtaa kirjoittamiseeni, mutta kustantamassa en ole kuin omaa opusta seuraavaksikin.
on hyväksi kirjailijan työssäkin.
Kirjailijan työn suuri ilo on vapaudessa valita. Saat muunnella, tutkia kirjallisuushistorian perintöä ja valita sen mikä eniten mielessäsi kirjallisesti dominoi. Mitä tästä syntyy, sitä voisin kutsua kulttuurievoluutioksi. Ja työnä se on miellyttävää.
jees :D