Eli mulla on jokin ihmeellinen esiintymispelko, josta on selvästikkin haittaa elämälle. Olen joutunut lopettamaan jo 2 eri koulua, koska niissä on ilmaantunut paljon esitelmiä ja olen aina yrittänyt livistää niistä keinolla millä hyvänsä, mutta se ei ole toiminut..ennenmmin sitten lopetin koulut kuin tein sen esitelmän. Nyt sitten olen elämässä ihan jumissa ja en tiedä mitä tekisin, yritän aina löytää jotain aloja/kouluja joissa ei ole mitään esitelmiä, mutta sellasia nyt ei oikeen olekkaan.
Töitäkin etsin lähinnä aloilta joissa saan työskennellä rauhassa. :(
Töitäkin etsin lähinnä aloilta joissa saan työskennellä rauhassa. :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletko käynyt lääkärillä, jos et, kannattaa ehdottomasti käydä, mielummin vaikka psykiatrilla. Isoja uhrauksia olet joutunut tekemään, tuollaisiin vaivoihin löytyy hyviä lääkkeitä, jotenkin tuo lukko pitäisi saada sinulta aukeamaan, turhaan sen antaa pilata elämä. Avun hakeminen ei ole synti eikä häpeä.
Et ole ainoa, joka on jännityksen takia lopettanut parikin koulua. Minulla jännitystä on myös muulloin kuin vain esitelmiä pitäessä. Olen työtön enkä opiskele mitään, mutta nyt pitäisi sitten hakea johonkin. Vihaan opiskelua yli kaiken.
Et ole ainoa, samassa junassa monia. Itse olen koulussa ja yritän kamppailla ongelman kanssa. Puhuin opolle ja ostin apteekista sellaista anti-stress-lääkettä, se on auttanut hieman.
Itse opiskelen viimeistä vuotta ammattikorkeassa tällä hetkellä ja yläasteelta saakka oon kärsinyt ihan järjettömästä esiintymispelosta. Koulu on ollu välillä ihan yhtä helvettiä, stressasin aivan tajuttomasti jokaista esiintymistilannetta ja olin pyörtyä sinne ihmisten eteen ja yritin myös välttää esiintymistä kaikin mahdollisin keinoin.
Ammattikorkeaan meno pelotti aivan tajuttomasti, sillä tiesin, että siellähän sitä pitää esiintyä ryhmän edessä harvase päivä ja pitkään mietinkin, että miten selviän, mutta ihmeesti vain viimeinen vuosi on jo menossa. Aluksi yritin piilotella jännitystäni, enkä kehdannut kertoa siitä kenellekään, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen annoin periksi ja kerroin avoimesti kaikille, että pelkään kuollakseni esiintymistä. Se helpotti ihan älyttömästi oloa, kaikki ymmärsi, että miltä musta tuntu ja oli tosi kannustavia. Vähitellen olo luokan edessä helpotti, en vieläkään tykkää esitelmien pitämisestä, mutta enää en ole sellaisessa paniikissa kuin aikaisemmin vaikka yleisö olisi ihan outokin.
Älä jää yksin ongelmasi kanssa, minulla kertominen helpotti, ehkä se auttaa sinunkin tapauksessa. Varsinkin jos suhteellisen aikuisista ihmisistä on kyse, kyllä ne ymmärtää. (: Ja vaikka itseäni ärsytti ihan suunnattomasti, kun minulle sanottiin, että kyllä se helpottaa siitä, kunhan vaan voitat pelkosi ja menet sinne ihmisten eteen tarpeeksi useasti, nii kerta kerralta se on helpompaa. En uskonut tuohon aluksi, mutta totta se taitaa kuitenkin olla.
Vieläkin olen luokan hiljaisimpia tyyppejä, en tuo itseäni juurikaan esille, mutta elämä on nyt paljon helpompaa. Tsemppiä pelkosi selättämiseen! (:
Kuulostaa pahalta. Hae apua psykologilta, älä ilman ammattiapua noin pahan esiintymisjännityksen kanssa. Se ei välttämättä koskaan mene pois, mutta asiaa käsittelemällä tilanteet helpottuu vähitellen, ja esiintymisjännityksen kanssa oppii elämään. Lääkäri voi myös määrätä lääkettä helpottamaan pahimpia oireita, mutta suosittelisin silti keskustelua psykologin tai vastaavan kanssa. Ainakin minun kohdallani siitä on ollu tosi paljon apua.
Siis älä jää ilman apua ;)
piloilla ko. takia jos vaan hyväksyt sen kuuluvan minuuteen.
Löytyy useita eri aloja ilman esiintymistä.
Koulu on hankalampi ja etenkin kun luulevat että väkisten hyvä tulee.
Ja ajattelutapa on surullisen kuuluisa; kaikkien oppilaiden on käytävä sama stressi ja pelkotilat lävitse koska itse on niin tehnyt.
Ei siis oppimisen takia
Elämässä on usein pakko opetella tekemään niitä pelottaviakin asioita, muuten niitä ei pysty koskaan tekemään ja siitä on haittaa. Minua on aina pelottaneet kaikenlaiset sosiaaliset tilanteet, esiintyminen, puhelimella soittaminen, vieraille ja vähän tutummillekin ihmisille puhuminen... ja olen havainnut, ettei noita tilanteita saa pois niitä välttelemällä, koska seuraavaksi voi olla pahempaakin edessä. Pitää vain yrittää rohkeasti mennä ja avata suunsa, eikä pelätä pahoja seurauksia.
Mikä sinua esiintymisessä niin kauheasti pelottaa? Jos mokaat, niin se on vain se hetki, naama on varmasti punainen ja haluaisi kaivautua maan alle, mutta kukaan ei enää muista koko tapausta hetken päästä. Pitäisi osata vain ottaa rento asenne esitelmään: sinun ei tarvitse olla huippu esitelmöitsijä. Voit vaikka lukea suoraan paperista monotonisella äänellä, mutta pääasia että uskallat näin aluksi mennä yleisön eteen! Hermostuneisuuskin saa näkyä, se on vaan inhimillistä ja varmasti muitakin jännittää. Sitten myöhemmin voi ottaa vähitellen isompia tavoitteita, seuraavaksi yrität tuijottaa vähemmän paperia ja kertoa eläväisemmin, jne.
Minua on ainakin helpottanut, kun olen hyväksynyt sen, että minussa on vikoja ja sallinut itselleni myös mokaamisen. Tottakai sitä haluaisi olla luonteva, kiinnostava, tietää kaiken aiheestaan ja ottaa yleisön upeasti huomioon, mutta se ei välttämättä ole realistinen tavoite. Minua ainakin jännittää vaan enemmän, jos ajattelen, että nyt pitää olla täydellinen ja paras! Parhaat esitelmät olen pitänyt niin, että olen mennyt rennosti yleisön eteen asenteella: menee miten menee, mutta sittenpä tämäkin on ohi. Jos menee huonosti, lupaan itselleni, että seuraavan kerran yritän hieman paremmin.
Voisi tehdä hyvää, jos puhuisit asiasta psykologin kanssa.
Jos esiintymispelko on päässyt riittävän pahaksi, ei siihen auta mikään ota itseäsi niskasta kiinni-pelleily. Olen itse kokenut, kun ääni alkaa tärisemään niin, ettei vaan voi esiintyä. Propral tai muu vastaava beetasalpaaja auttaa monilla todella paljon esiintymisjännityksen oireisiin ja voi tuoda ratkaisevan helpotuksen elämään. Ei maksa juuri mitään, ei vaikuta psyykeen, saa yleislääkäriltäkin helposti kun mainitsee vain esiintymisjännityksen. Ei tarvi edes pelätä saavansa hullun leimaa otsaan.