Gurdjieff käytti ihmisestä tällaista vertausta:
Ihminen on aasi. Aasia ajaa eteenpäin takaapäin persuksille hakkaava keppi, toisaalta edessä roikkuva porkkana.
Keppi on kaikki ikävät asiat joista ihminen haluaa päästä eroon.
Porkkana on kaikki mitä ihminen haluaa saavuttaa tekemällä Työtä.
Jotkut eivät ole saaneet maistaa porkkanaa. Jotkut eivät edes tunne keppiä vaan ovat tyytyväisiä istuessaan siinä missä ovat.
Jotkut tuntevat kepin iskevän koko ajan takalistoon.
..jotkut ovat saaneet maistaa Porkkanaa, ja tarvitsevat sitä lisää!
Ihminen on aasi. Aasia ajaa eteenpäin takaapäin persuksille hakkaava keppi, toisaalta edessä roikkuva porkkana.
Keppi on kaikki ikävät asiat joista ihminen haluaa päästä eroon.
Porkkana on kaikki mitä ihminen haluaa saavuttaa tekemällä Työtä.
Jotkut eivät ole saaneet maistaa porkkanaa. Jotkut eivät edes tunne keppiä vaan ovat tyytyväisiä istuessaan siinä missä ovat.
Jotkut tuntevat kepin iskevän koko ajan takalistoon.
..jotkut ovat saaneet maistaa Porkkanaa, ja tarvitsevat sitä lisää!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulle tuntemattomana pysynyt persoonda Furdjieff ei ole kirjoituksillaan voinnut vaikuttaa ajatuksiini. Kuitenkin niin osuvasti on asian ilmaissut että itselleni heti omaksun, ilman pitkää kyseenalaistamista mikä niin normaalia minulle. Mutta väännän sanansa toisiin termeihin Pimeus ja Valo.
Kun kerran olen päässyt hymyilemään kilpaa Auringon kanssa ja saannut takaisin hymyn, niin vastakohtansa potkii kyllä eteenpäin tätä polkunsa kulkijaa vain olemalla läsnä.
BTW...Asiayhteydestä täysin irrallaan oleva kysymys, olisi hymyn arvoinen asia jos joku kokee tietävänsä jotain ja kertoisi...Onko jotain selitystä miksi kirjoitukseni kääntyy jonkinlaiseen runomuotoon ollessani Itse, ilman järkiminää?
Tulee mieleeni yksi mummuni sanonta: Kun kientä kääntää, niin mieltä vääntää. Ja tuosta ajatukseni jatkuu; Kun kieltä väännän, niin mieltä käännän...hmmm Jään edelleen aprikoimaan onko merkitystä.
Loppuun vielä kaunis kiitos :)...Monet ketjuissa ajatuksiaan antaneet, kuten myös allekirjoittanut, tämä tunne
olen-antanut-olen-saannut
1%-yksilö Jahas....nikitönkin vielä olen.
"Onko jotain selitystä miksi kirjoitukseni kääntyy jonkinlaiseen runomuotoon ollessani Itse, ilman järkiminää?"
Runous ja taide yleensäkin liikkuu sellaisilla alueilla mihin järki ei yletä. Runous kommunikoi hienovaraisemmilla virtauksilla, se jättää tilaa kokemukselle joka ei koskaan mahdu järjen raamien sisälle täysin.
"Tulee mieleeni yksi mummuni sanonta: Kun kientä kääntää, niin mieltä vääntää."
Kyllähän se mieltä vääntää ku sitä kieltä kääntää. :)
Tunteita ei voi järjellä ajatella, millä ajattelen silloin?
En millään, vaan...tunnen vain. Vahvojen tunteiden; viha, rakkaus...niiden kohdalla järki unohtuu ja puramme tunteemme suoraan sanoiksi.
Sinun kohdalla tulee hymy-tunne :)
"Tunteita ei voi järjellä ajatella, millä ajattelen silloin?
En millään, vaan...tunnen vain. Vahvojen tunteiden; viha, rakkaus...niiden kohdalla järki unohtuu ja puramme tunteemme suoraan sanoiksi."
Kyllä tunteita voi järjellä ajatella, mutta se on eri asia kuin niiden pelkkä tunteminen.
Millä liekki voi palaa, millä tuuli voi puhaltaa? :)
"Sinun kohdalla tulee hymy-tunne :)"
Äkkiäkös se muutetaan!
Mielelläni hymy-tunteen pitäisin, mutta toisaalta tasapainokin pitää löytyä, eikä elämä ole pelkkää "hymyä".
Sisäinen hymyni on kuitenkin asia mistä pidän kiinni. Käytännössä tuo tarkoittaa suhtautumista asioihin ensilähtöisesti positiivisesti ja pyrkiä irti negatiivisista aivoituksista. Aina ei onnistu ja silloin on hyväksyttävä tilanne ja käännettävä sivua siltikin iloisesti odottaen; mitähän sieltä tuleekaan?