Oloni tuntuu hirveältä, koska tuntuu, että olisin pienillä muutoksilla saanut elämääni paljon ystäviä...
Ensinnäkin valitsin lukioksi mäkelänrinteen urheilulukion ja juuri ennen koulun alkua lopetin urheilun selkävamman vuoksi. Tällöin olisi pitänyt hoksata vaihtaa koulua esim omalla paikkakunnalla sijaitsevaankin lukioon, sillä koulussa jäin NIIIIIIIN yksinäiseksi, kun en enää harrastanut mitään ja kaverit kulkivat lajeittain yhdessä.
Nyt olen armeijassa ja en tiedä saanko sieltäkään kavereita, mutta harmittaa niin paljon tuo lukiojuttu:( Mitä pitäisi tehdä? Ajatella, että en kuitenkaan olisi saanut kavereita muutenkaan??
Ensinnäkin valitsin lukioksi mäkelänrinteen urheilulukion ja juuri ennen koulun alkua lopetin urheilun selkävamman vuoksi. Tällöin olisi pitänyt hoksata vaihtaa koulua esim omalla paikkakunnalla sijaitsevaankin lukioon, sillä koulussa jäin NIIIIIIIN yksinäiseksi, kun en enää harrastanut mitään ja kaverit kulkivat lajeittain yhdessä.
Nyt olen armeijassa ja en tiedä saanko sieltäkään kavereita, mutta harmittaa niin paljon tuo lukiojuttu:( Mitä pitäisi tehdä? Ajatella, että en kuitenkaan olisi saanut kavereita muutenkaan??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi harmitella menneitä?
Suosittelen että lähdet opiskelemaan ja sitä kautta löydät uusia kavereita.
Armeijasta ei välttämättä löydä kavereita eikä lukion kaveritkaan säily.
Tärkeintä on että keskityt nykyhetkessä tutustumaan uusiin ihmisiin sekä tulevaisuudessa suunnittelemaan asioita niin että päädyt sosiaaliseen seuraan, etkä siihen mitä menneisyydessä tapahtui.
Ärsyttää vaan, jun monet hengaavat tässä vaiheessa lukiokavereidensa kanssa ja viettävät heidän kanssaan aikaa vielä, vaikka lukio on ohi ja itelle ei jääny sieltä ketään....Sen sijaan normaalista lukiosta olisi varmasti tullut paljon kavereita...