Ei ole itsemurha itsekästä. Kun olin lievästi
masentunut en ymmärtänyt miksi tappaa itsensä.
Kun koin asian josta ei toipuisi kukaan huomasin
että itsemurha joskus on oikeaa.
Ihan oikeasti äärimmäisessä tapauksessa.
Jotka ette vieläkään tajua ja sanotte on itsekästä
niin olette idiootteja.
masentunut en ymmärtänyt miksi tappaa itsensä.
Kun koin asian josta ei toipuisi kukaan huomasin
että itsemurha joskus on oikeaa.
Ihan oikeasti äärimmäisessä tapauksessa.
Jotka ette vieläkään tajua ja sanotte on itsekästä
niin olette idiootteja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin mutta kumma kyllä toiset eivät tee itsemurhaa samassa tilanteessa, siinä äärimmäisessäkään. Jotkut taas tekevät "itsemurhiaan" yhtenään saadakseen huomiota ja huolenpitoa tai jopa temppuillakseen ja koetellakseen hoitavien tahojen tai omaisten sietokykyä.
Että heikko jos sen tekee, eräs kaveri sanoi aina näin.
Koki todella ikävän asian parikini, sen jälkeen on alkanut miettimään itsemurhaa
ja ymmärtää jos joku sen tekee.
Minkäs teet, jos haluat kuolla. Olen parikymppinen nainen ja halunnut kuolla jo vuosia. Silti täällä vieläkin palloilen, mua ei päästetä pois. Se vaikeutuu kerta toisensa jälkeen. Kun olet yrittänyt itsemurhaa ja epäonnistut, olet lääkkeillä ja avun piirissä ja läheiset senki tietää. Mutta ne ei vaan voi ymmärtää että en mä täällä viihdy, tuskaa vaan joka päivä, odotan iltoja että pääsen nukkumaan ym.
Tavallaanhan se on helvetin itsekästä, mutta toisaalta olen yrittänyt jo aika pitkään ja miettinyt asiaa päivittäin...
Kuolema olisi helpotus. Ei voi kovin terve psyykeltään olla jos haluaa kuolla. En mä halunnu tämmöstä elämää...en todellakaan. Mutta itsemurhan tehneillä on siihen syynsä ja niitä pitää kunnioittaa. Kukaan muu ei voi ymmärtää toisen ihmisen kärsimystä..
Eikö itsekkyys ole huono sana käytettäväksi itsemurhasta puhuttaessa? Minusta tuntuu että sellaiselle ihmiselle, joka on menettänyt kaiken sen, mikä antaa syyn elää, itsemurha voi tuntua välttämättömältä. Se on ainut vaihtoehto. Tällainen henkilö tuntee eläneensä elämänsä alusta loppuun, eikä tulevaisuutta sen lopun jälkeen enää ole.
Silti vähän ihmettelen mikä on se äärimmäinen tilanne? Ihmiset selviävät aivan kamalista tilanteista, sodista, sairauksista, luonnon katastrofeista. He menettävät kotinsa, perheensä, terveytensä.. aivan kaiken. Ja silti osa vain päättää jatkaa elämistä. Jopa ääritilanteissa on mahdolista sopeutua ja selviytyä.
Masennus vie elämänhalun. Vakava masennus tekee sen kertarysäyksellä ja lievemmät muodot ajan saatossa, hitaasti rappeuttamalla.Omasta mielestäni masennus ei siltikään ole mikään syy tapaa itseään, koska sitä voidaan hoitaa. Siinä vaiheessa jos mikään ei oikeasti auta masennukseen, perun sanani, koska se on helvetillinen tila elää. Niin kauan kuitenkin kun jotain on tehtävissä, se pitää tehdä. Itsemurha on se päätepysäkki, kun mitään muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Tämä on minun mielipiteeni :/
"koska sitä voidaan hoitaa"
Nämä "hoidot" ovat sitä mitä ovat. Lääkitys ei auta kaikilla, vaikka olisi kokeiltu 10 eri lääkettä, ja ilman paksua lompakkoa ei pääse kunnon hoitoon = psykoterapiaan :( näin se vaan on.
Lekuri ei suostunut kirjoittamaan minulle lähetettä edes siihen viimesijaiseen, eli sähköhoitoon.
Kas, olet vielä siinä kirjoittamassa, vaikka olet sairastanut peräti 20 vuotta masista - ja valittelet huonoja hoitoja...
Onneksi olkoon.