Sitten kun mulla ei enää ole tarvetta roikkua näillä palstoilla ja lukea virtuaalisia rakkausrunoja ja viestejä jostain v***n kaipauksesta ja yksinäisyydestä.
Kuvitellen, että joku niistä voisi olla tarkoitettu mulle.
Olen ehkä onnellinen.
Tämä on säälittävää.
Kuvitellen, että joku niistä voisi olla tarkoitettu mulle.
Olen ehkä onnellinen.
Tämä on säälittävää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
luen myös toisinaan. Jos joku on kuin sinulle, niin silloin sinulla ja runoilijalla on yhteinen tajunnanvirta.
Ei se silti poista yksinäisyyttä, vaikka hetkellisesti olisikin "yhteinen tajunnanvirta"... Mutta ihan hyvä pointti.
Kuinka paljon yksinäisyys vähenisikään, jos ihmiset sanoisivat asiat suoraan.
..mutta ei sillä runoilijallakaan ole aina sitä "kenelle sanoa suoraan". Tai edes niitä, jotka välittäisivät kuunnella. Sepä se vasta säälittävää onkin. Parempi tehdä yleisen myötähäpeän välttämiseksi nimimerkin suojissa :)
....Mistä se runoilija sitten ammentaa inspiraationsa? Juuri yksinäisyydestäkö?
Asioilla on aina kaksi puolta. Yksinäinen saa ehkä ajatuksensa paperille.
Joskus saattaa syntyä jotain hienoa sen ansiosta, ettei ole ketään, joka kuuntelisi...