Ollaan miehen kanssa molemmat 21v. ja olen jo pitkän aikaa halunnut lasta. Kysymys ei enää ole mistään päähän pistosta vaan tätä on jatkunut jo vuosia. En tiedä mikä mua oikeen vaivaa kun haluun sitä niin paljon että kipeetä tekee: ( Miehen mielestä meidän tulisi odottaa vielä 3-5 vuotta... sehän on ikuisuus...ppppuuuuhhh... Ollaan molemmat vakituisessa työpaikassa ja olemme olleet 2 vuotta kihloissa. Mies haluaa kuitenkin ''elää nuoruuttaan'' jonka takia hän ei lasta vielä halua. Hän myös haikailee lähtevänsä opiskelemaan. Itse haluaisin vaan asettua aloilleni ja perustaa perheen. Kumpikaan meistä ei harrasta baarissa juoksemista vaan vietämme mielellämme aikaa yhdessä kotona. Pitäisikö minun vaan luovuttaa asian suhteen ja odottaa kunnes hän on valmis? Hänellä on myös ärsyttävä tapa helliä vatsaani ja leperrellä korvaani asioita joita hän ei vielä kuitenkaan oikeasti haluaisi kuten ''Eikö olekin kiva ajatella että täällä ois meidän pikkuinen vauva...''. Itku siitä vaan tulee kun hän ei ymmärrä miten tärkeästä asiasta tässä on kyse minulle.
Mitä mä teen?!
<3<3<3
5264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miehesi ajattelu lapsen hankinnasta vaikuttaa kaikkineen todella järkevältä, sillä tehän olette molemmat vielä noin nuoria ja yleensäkin miehet kypsyvät tuohon vauvaa-asiaan hiukan hitaammin.
Eikä tuo 3 - 5 vuotta ole mikään pitkä aika ja silloinkin olette vielä nuoria, vasta 25 vuotiaita.
Miksi sanoit miehesi hellittelyä ärsyttäväksi?
Minusta tuommoinen tuntuisi aivan ihanalle ja heittäytyisin täysin rinnoin mukaan mieheni haaveiluun.
Et nyt lainkaan näytä ymmärtävän, että juuri tuo kaikki tuommoinen haaveiluhan on miehesi valmistautumista asiaan, älä siis torju häntä, vaan heittäydy mukaan ja ala haaveilla hänen kanssaan.
Se vahvistaa liittoanne ja samalla auttaa myös miestäsi siirtymään haaveista tekoihin. Älä missään tapauksessa ala painostaa häntä, vaan haaveilkaa yhdessä ja anna myös tilaa miehesi ajatuksille.
Pidän todella paljon siitä mitä hän tekee mutta silti minusta tuntuu siltä etten malttaisi odottaa niin kauan. Olen 15 vuotiaasta asti odottanut että olisi tarpeeksi ikää lapsen tekoon että olisi realistista ajatellen lapsen tulevaisuutta. Nyt kun kaikki alkaa olla sillä mallilla että ajatusta voisi viedä eteen päin toteutusasteelle tuntuu turhauttavalta kun toinen ei olekaan valmis... Ymmärrän toki että hänellä on syynsä mutta itse olen aina ollut hyvin itsenäinen ihminen ja olen tottunut huolehtimaan asioista itse ilman että olisi tarvinnut kenestäkään olla riippuvainen esim taloudellisesti. Mielestäni olisin valmis ottamaan lisää vastuuta omasta elämästäni sekä pienen lapsen elämästä. Arvostan toki mieheni päätöstä ja haluan ehdottomasti saada lapsia juuri hänen kanssaan kun se aika koittaa. Ja jos tämä vaatii sitä että jaksan vielä odottaa muutaman vuoden olen varmis siihen hänen vuokseen. Asia on vaan niin mutkikas ettei sitä aina oikeen itsekään osaa ymmärtää.
odota...se menee ohi se pentukuume..onko kaverit polttaneet pohjaan viime aikoina?
toisin päin, sinä itket kun hän ei ymmärrä asiasi tärkeyytä, entäpäs sinä hänen kantaansa?! Joka on muuten äärettömän fiksu, siis kihlattusi kanta asiaan
Sanoisin et odota ihmeessä kaikessa rauhassa miehesi kypsymistä asiaan. Olette molemmat vielä todella nuoria joten mikään kiire teillä ei lapsen hankintaa ajatellen ole. JA niinkuin joku tuolla aiemmin myös sanoi että jos vaikka päätätte alkaa tekemään lasta 25 vuotiaina niin oeltte vielä silloinkin nuoria eli ei siinä mitään hätää sulla ainakaan sikäli ole.
Elä nuoruuttasi kaikessa rauhassa ja ota siitä kaikki irti nyt kun vielä voit..esim.matkustelkaa, tehkää yhdessä kaikkea mukavaa sillä sitten kun teillä on se vauva kainalossa niin sen kanssa ei paljon mihinkään mennäkään ainakaan ensimmäisten vuosien aikana.
Toki ymmärrän sinua siinä, että kyllähän tuo vauvakuume naiselle on aina aika paha..siinä tahtoo helposti pää mennä sekaisin mut malta nyt kuitenkin niin pitkään että miehesikin on siihen valmis/kypsä. Sitä ennen voittehan suunnitella yhdessä sitä aikaa kun olet raskaana, mitä kaikkea se tuo tullessaan ym ym..haaveilla saa aina ja pitääkin! =)