Heippa!Mulla diagnosoitiin viime kesänä paniikkihäiriö johon aluksi sain Propralia ja Rivatrilia.Kumpaakin meni todella vähän esim.Propralia vain tarvittaessa ja silloinkin vain 1/4 tai 1/2 tbl max 2xpäivässä.Rivatrilia meni enimmillään parin kuukauden ajan 1/2tbl 3xpäivässä.Nyt vuodenvaihteen jälkeen kumpaakin mennyt vain tarvittaessa 1/4tbl 1xpäivässä.Kokeilin myös e-epaa karnosiinia ja rupesin voimaan pahoin ja olo muuttui TODELLA heikoksi.Oksentelin ja jalat ja kädet olivat heikot ja tärinääkin raajoissa oli.Lopetin e-epan ja karnosiinin ja olo tasoittunutkin.Nyt terveyskeskus lääkäri psykiatri kehoittavat aloittamaan Citalopramin 1/4tbl 1xaamuisin.En kärsi masennuksesta,sosiaalisten tilanteiden jännityksestä.Olen koko ajan pystynyt käymään töissä (vaikka olo välillä tosi kökkö) jne. joten elämä sujuu suht hyvin.Välillä vaan olo humpsahtaa tosi heikoksi ja usein olen väsynyt vaikka se ei toimintakykyäni ole varsinaisesti rajoittanut.Labrakokeet otettiin vasta ja niissä ei mitään ollut,samoin tt kuvat,epilepsia kokeet jne. on viime kesänä otettu joissa ei mitään.Paniikkikohtauksia on ollut silloin tällöin,tosi lievinä n.1x3viikossa.Päivittäin kuitenkin tunnen,että kaikki ei ole kunnossa ja vaikka kuinka yrittää ajatuksia siirtää muuhun niin olotila muistuttaa itsestään vahvasti.Nytpä taistelen itseni kanssa tuon Citalopramin aloituksen kanssa.Haluaisin voida yhtä hyvin kuin ennen diagnoosia ja koittaa pärjätä omillani,mutta välillä tuntuu,että teen vaan hallaa itselleni yrittäessäni sinnitellä,ei ihme jos uupumus syvenee.Mutta mikä eteen?Itseppäisenä olen sinnitelly jo 8kk,mutta olisiko nyt aika kuitenkin koittaa tätäkin vaihtoehtoa.Käyn myös psykoterapiassa ja fysioterapeutilla.Pelkään vain kovin,että lääke muuttaa minua huonompaan ja onko enää paluuta edes tähän vointiin mikä minulla nyt.Voimia teille kaikille tästä samasta vaivasta kärsiville.Auringon paistetta ja hyvää mieltä.
Paniikkihäiriö ja lääkityksen aloitus,APUVA
Hippuli
10552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet todennäköisesti vetänyt e-epaa tyhjään vatsaan. Aine aiheuttaa närästystä, jota voi lievittää ottamalla tabut ruokailun jälkeen. Karnosiini ei aiheuta vatsavaivoja.
Itse olen kärsinyt samoista oireista kuin sinäkin jo yli 30 vuotta. SSRI lääkkeitä en suostu syömään.
Aloita vaan se sitalopraamin käyttö ja katso onko siitä kuukauden parin sisällä mitään apua. Tosin annosta varmaan kannattaisi hieman nostaa parin viikon jälkeen, mutta siitä saat ohjeet lääkäriltäsi. Ei kannata pelätä, että joutuisit jotenkin "riippuvaiseksi" lääkkeestä, sillä se ei aiheuta mitään koukutusta kuten esim. bentsot. Saattaa olla, että kun vähän aikaa käytät lääkettä (esim. 6kk-vuosi), niin olosi paranee siinä määärin, ettet serotoniin tasaajia enää tarvitse... Sillä siitähän kyseisessä lääkkeessä on kyse, eli aivojen serotoniin tuotannon säätelystä. Ei se tarkoita sitä, että joutuisit loppuikäsi lääkkeitä syömään, vaan Sinulla saattaa vain nyt olla sellainen hetki elämässä, että tarvitset hieman apua sillä saralla - monet saavat väliaikaisesti apua SSRI-lääkkeistä ja voinnin parannuttua he jättävät lääkkeen käytön pois, ja turvautuvat enää terapiaan. On muuten hienoa, että olet päässyt jo psykoterapiaan, joillekin sitä mahdollisuutta ei edes suoda. Tsemiä ja hyviä vointeja! :O)
Kiitos tsemppauksesta.Sitä tässä tarvitaan.Päällimäisenä toiveena,kun on,että voisi paremmin.Harmittaa,kun nykyisin nämä SSRI lääkkeet on kuin punainen vaate ihmisille ja niiden aloittaminen (oli syy mikä tahansa) on jotenkin niin alentavaa ja leimaavaa,että unohdetaan,että ehkä näistä saattaa olla jopa apuakin.Ennemmin nähdään lääkkeiden käyttö pelkästään negatiivisena asiana joka harmittaa kovasti.Noh ei muuta,kun härkää sarvista ja kokeillaan josko näistä apua olisi. :0)
Onko sinulta tutkittu kilpirauhasarvot?
Juu,kaikki mahdolliset verikokeet kilpirauhaskokeineen on otettu.Sitä itse olen kovasti epäillyt,mutta arvoissa ei ole mitään häikkää.Nyt viimeset 2 viikkoa on ollu tosi hankalia.Huonovointisuutta ja voimakasta huimausta aika ajoin,pään "sirinää",sydämmen tykytystä.Välillä päivien mittaa olo on parempi,mutta suurin osa ajasta menee kuin laivassa merisairaana.En ole raskaana,joten siitä tuo huonovointisuus/kuvotus ei voi johtua.Nyt tosiaan on 2 psykiatrian erikoislääkäriä ja terveyskeksuslääkäri sitä mieltä,että Citalopramia kannattaa kokeilla.Onneksi lääkärit kuuntelivat,kun sanoin olevani todella herkkä lääkkeille ja aloitusannos pistettiin nuin pieneksi eli 1/4 tbl 20mg:sta.Toivotaan ettei olo romahda ihan penkin alle,kun olon kanssa muutenkin keikutaan veitsen terällä.
3 päivä menossa ja kasassa pysytty.Hieman semmonen pöhnäke olo on,mutta kohtauksia ei ole tullu ja yöt olen saanu nukuttua.Tosin tuntuu,että olen koko ajan jännittyny ja kuulostelen olotilaani liialti ja kaiken pienenkin eron olotilassa huomaa ja kuvittelee varmaan lisäks vähän extraaki.Mietin tuossa,kun moni läheiseni on suhtautunu epäilevästi tämän lääkityksen aloitukseen jne. niin kuinka teillä lähiympäristö on suhtautunu,kun olette kertoneet lääkityksen aloittamisesta?Onneksi oma mieheni minulla on todella ymmärtäväinen ja suhtautuu tähän paniikkihommaan todella hyvin.Kiitos siitä hänelle.
Moikka!
Minusta on hyvä että olet aloittanut tuon lääkityksen.Minä olen syönyt kyseistä lääkettä kohta kolme vuotta.Olen koittanut välillä lopettaa mutta kohtaukset ja se kamala olo tuli takaisin nopeasti.Olen erittäin onnellinen että syön näitä lääkkeitä paniikkiin koska muuten elämästani ei tulisi mitään.Nyt minulle ei tule kohtauksia lainkaan ja elän normaalia elämää.Annokseni on siis 1x20mg päivässä.Aloitin puolikkaalla kaksi viikkoa minkä jälkeen nostettiin kokonaiseen tablettiin. Alussa voi tulla sitten kamala ja outo olo mutta parin viikon jälkeen helpotta.Tsemppiä!
Ihana lukea että on kohtalotovereita tässäkin asiassa.
Minulle todettiin paniikkihäiriö, viimeiset vuode tolen oireiden kanssa kamppailut ihan yksin, kunnes rohkenin ja menin lääkäriin. Sain xanoreita ja propranolia (ei ole lääkkeitä mukana, joten anteeksi kirjoitusvirheet). Viikon kuluttua oli aika omalle työterveyslääkärille. Aluksi määrätyt lääkkeet olivat vain ensiapua. Nyt minulle määrättiin Citalopramin 20mg, ½tabletti iltaisin ensimmäisen viikon ajan. Tarvittaessa nosto kokonaiseen.
Pelottaa aloittaa lääkkeen syönti. Olen viikon ollut syömättä mitään ja nyt oireet ovat palanneet. ensiapuun tarkoitettuja lääkkeitä en halua säännöllisesti syödä koska ne ovat eninten koukuttavia. Propranolista oloni oli kuin humalassa. Vaikka otinkin puolikkaan.
Kaikki testit on otettu ja mitään ei ole löytynyt. Lääkärin lähetteellä kävin psykiatrilla kolmeen otteeseen ja turhaan. Psykiatri pyysi minun täyttelemään lippusia ja lappusia ja pettyi kovasti kun en ole masentunut. Lapsuusdesta yritti etsiä traumoja mutta niitäkään ei ole.
Mietinkin, onko tästä citalopramista hyötyä. Kuulee niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia.
Lääkkeen vaikutukseen menee se pari viikkoa, miten pärjään ne kaksi?
Heips!Kuullostaa kovin tutulle.Mulle annettiin ensiapulääkitykseksi nuo Rivatrilit ja Propralit ja nyt tosiaan 3 päivä menossa tuolla 1/4 Citalopramilla.Kamppailin itse nämä 8kk joka diagnoosista on kulunut tämän lääkityksen aloittamisen kanssa,mutta loppuajasta aloin uupumaan jokapäiväisten oireiden alla ja tulin siihen johtopäätökseen,että kokeilen jos tästä olisi apua.Oireiden kanssa on raskas elää ja ne rupeavat ajan mittaa viemään voimia ihan urakalla.Tiedän miltä aloittamisen pelko tuntuu.Se vääntää sisuksissa ja tuntee tekevänsä jotain väärää vaikka haluaakin vain,että voisi paremmin.Jospa aloitat samoin kuin minä eli otat tuosta puolikkaasta puolet.Näin minusta ainakin tuntui helpommalta.Minäkin mietin miten ihmeessä jaksan edes 2 päivää saatikka 2 viikkoa,mutta päivä kerrallaan.Niin ja minullakaan ei ole alla masennusta tai lapsuuden tarumoja.Paniikkihäiriön laukaisi i elämänmuutos viimekesänä.Tsemppihali ja koitetaan jaksaa. :0)
Mittauta veren ph, oireet viittaavat happamuuteen.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/