Hei! Mulla on nyt ilmennyt muuten hyvinkäyttäytyvässä koirassani eräs vähän ongelmallinen(lue:helvetillinen) piirre. Nimittäin sellainen rykäisemällä vetäminen. Koira on aina ollut innokas jänisten ja oravien sekä kaikenlaisten elävien perään. Se on siis vielä jollain lailla ollut ok ja siedettävissä että metsässä mennään rapa roiskuen turhia miettimättä.
Mutta nyt tämä uusi piirre tästä innokkuudesta liittyy autoihin ja ei ole mitenkään suositeltavaa. Koira siis havaitsee pyörätiellä kulkiessamme vastaan tulevan auton katon ajotiellä hangen takaa. Ilmeisesti luulee sitä jänikseksi ja säntää perään. Juoksee täyttä vauhtia niin pitkälle kuin fleksi 8-metriä antaa periksi ja palaa pari metriä ottaakseen vauhtia ja uudelleen. Sama uudelleen. Ja kun kohtaus kerran alkaa niin se jatkuu niin pitkään kuin autoja riittää(ja niitähän riittää...)
Kun kohtaus alkaa niin siinä ei auta käskyttäminen, on kuin kuurolle puhuisi, mitään kontaktia ei saa vaikka poskista puhuttelisi taikka selälleen heittäisi. Toissapäivänä pysähdyin totaalisesti paikalleen ja ajattelin että siinä olen kunnes koira tajuaa rauhoittua. Puolitoista tuntia kärvisteltiin siinä pakkasessa lumihankeen nojaten, ja rekku vaan jatkoi riuhtomistaan ilman pientäkään laantumisen merkkiä. Siis koira on täysin euforisessa tilassa tuossa tilanteessa.
Myöskään tähän ei auttanut että vaihtoi tavalliseen hihnaan, sama homma jatkui vaan. Nyt mietin että seuraavaksi ehkä olisi syytä ottaa käyttöön kuristava panta. Luulisi että kun pari kertaa vetää ittensä täyshirteen sen kanssa niin menisi perille? Vai olisiko vedonestovaljas se oikea ratkaisu?
Joka tapauksessa tästä täytyy saada nyt nopeasti loppu. Käsivarsi on jo katkeamispisteessä ja lihastulehdus päällä.
Niin, ja koira on siis neljävuotias suomenpystykorva ja painoa noin 17kiloa, eikä sen kanssa nyt juuri muita ongelmia ole...
Mutta nyt tämä uusi piirre tästä innokkuudesta liittyy autoihin ja ei ole mitenkään suositeltavaa. Koira siis havaitsee pyörätiellä kulkiessamme vastaan tulevan auton katon ajotiellä hangen takaa. Ilmeisesti luulee sitä jänikseksi ja säntää perään. Juoksee täyttä vauhtia niin pitkälle kuin fleksi 8-metriä antaa periksi ja palaa pari metriä ottaakseen vauhtia ja uudelleen. Sama uudelleen. Ja kun kohtaus kerran alkaa niin se jatkuu niin pitkään kuin autoja riittää(ja niitähän riittää...)
Kun kohtaus alkaa niin siinä ei auta käskyttäminen, on kuin kuurolle puhuisi, mitään kontaktia ei saa vaikka poskista puhuttelisi taikka selälleen heittäisi. Toissapäivänä pysähdyin totaalisesti paikalleen ja ajattelin että siinä olen kunnes koira tajuaa rauhoittua. Puolitoista tuntia kärvisteltiin siinä pakkasessa lumihankeen nojaten, ja rekku vaan jatkoi riuhtomistaan ilman pientäkään laantumisen merkkiä. Siis koira on täysin euforisessa tilassa tuossa tilanteessa.
Myöskään tähän ei auttanut että vaihtoi tavalliseen hihnaan, sama homma jatkui vaan. Nyt mietin että seuraavaksi ehkä olisi syytä ottaa käyttöön kuristava panta. Luulisi että kun pari kertaa vetää ittensä täyshirteen sen kanssa niin menisi perille? Vai olisiko vedonestovaljas se oikea ratkaisu?
Joka tapauksessa tästä täytyy saada nyt nopeasti loppu. Käsivarsi on jo katkeamispisteessä ja lihastulehdus päällä.
Niin, ja koira on siis neljävuotias suomenpystykorva ja painoa noin 17kiloa, eikä sen kanssa nyt juuri muita ongelmia ole...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä, jos se saa edes joskus toteuttaa itseään ja juosta metsässä sielunsa kyllyydestä, valvottuna tietenkin. Onkohan lähistöllä juoksunarttuja, jos käytös mennyt överiksi juuri nyt...
Sanoisin ainakin, että luovu ihmeessä fleksistä. Se antaa koiralle valheellisen vapauden tunnun, se ei tiedä koska pääsee pidemmälle ja koska ei, siksi ryntäilee, kun on oppinut, että joskus pääsee. Kuristuspanta EI opeta koiralle mitään, se raukka vain se päällä satunnaisesti jättää rynnimättä KIVUN vuoksi, sitäkö haluat?
Opettele käyttämään vain normipantaa ja hihnaa, aina kun koira nykii, niin täyspysähdys, liikkeelle vasta kun koira nätisti. Oppii lopulta, mutta vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Paras tapa ehdottomasti, kohta sinulla on upeasti kulkeva koira. Fleksikoirat pomppivat aina, koska eivät mitenkään voi oppia, että koska fleksi joustaa ja koska ei.