Lapsi karkaa?

Silmiini pisti tuossa linkissä se, että lapselta pitäisi kysyä syytä karkailuun. Onko jonkun lapsi joskus osannut selittää syyn siihen, miksi on käyttäytynyt tietoisesti väärin? Meillä ei ainakaan vielä 10-vuotiaskaan tiedä. Ihan sama, mistä asiasta on kysymys, hän ei tiedä, miksi niin teki. Yleensä on ihan avoin, joten uskon, että mitään syytä vain ei osaa selittää. Ja sama juttu on nuorempien sisarusten kanssa.

Neljän äiti kirjoitti:

Silmiini pisti tuossa linkissä se, että lapselta pitäisi kysyä syytä karkailuun. Onko jonkun lapsi joskus osannut selittää syyn siihen, miksi on käyttäytynyt tietoisesti väärin? Meillä ei ainakaan vielä 10-vuotiaskaan tiedä. Ihan sama, mistä asiasta on kysymys, hän ei tiedä, miksi niin teki. Yleensä on ihan avoin, joten uskon, että mitään syytä vain ei osaa selittää. Ja sama juttu on nuorempien sisarusten kanssa.

Lue lisää

asiaan kiinnitin minäkin huomiota. Usein tuollaiset karkaamiset ovat ihan vain päähänpistoja ja ajattelemattomuutta. Lapsellahan ei ole yleensä hajuakaan siitä huolen määrästä, minkä aiheuttaa tempullaan. Voisin olettaa, että 4v ei edes välttämättä ajatellut tehneensä mitään väärää, vaan saattoi esim. kuvitella yllättävänsä äidin ja osaamalla ihan itse kotiin. Saattaa hyvinkin luulla, että äiti kyllä tiesi minne lähti. Joten syytä en alkaisi minäkään tivaamaan. Tai voihan sitä kysyä, mutta ei kannata odottaa kovin järkevää ratkaisua.

Mielestäni lapselle kyllä saa ja pitääkin suuttua, jos on omin päin kaupasta lähtenyt. Silloin yleensä muistaa myöhemminkin, ettei ole oikein lähteä omille teilleen. Sitten en toisaalta tiedä, miten kannattaa reagoida, jos karkaaminen onkin ns. uhmaa, johon lapsi haluaakin vanhemman reaktion.

1+18 kirjoitti:

asiaan kiinnitin minäkin huomiota. Usein tuollaiset karkaamiset ovat ihan vain päähänpistoja ja ajattelemattomuutta. Lapsellahan ei ole yleensä hajuakaan siitä huolen määrästä, minkä aiheuttaa tempullaan. Voisin olettaa, että 4v ei edes välttämättä ajatellut tehneensä mitään väärää, vaan saattoi esim. kuvitella yllättävänsä äidin ja osaamalla ihan itse kotiin. Saattaa hyvinkin luulla, että äiti kyllä tiesi minne lähti. Joten syytä en alkaisi minäkään tivaamaan. Tai voihan sitä kysyä, mutta ei kannata odottaa kovin järkevää ratkaisua.

Mielestäni lapselle kyllä saa ja pitääkin suuttua, jos on omin päin kaupasta lähtenyt. Silloin yleensä muistaa myöhemminkin, ettei ole oikein lähteä omille teilleen. Sitten en toisaalta tiedä, miten kannattaa reagoida, jos karkaaminen onkin ns. uhmaa, johon lapsi haluaakin vanhemman reaktion.

Lue lisää

Suuttuminen ei auta mitään. Lapsi muistaa vain vanhemman vihan, joka kohdistui lapseen itseensä ei tekoon, ja näin ollen vihaisuus alentaa vain lapsen itsetuntoa. Itse en myöhemmälläkään iällä liittänyt vanhempieni vihaa tekoihini, vaan siihen, että en kelvannut heille. En edes tehnyt mitään erilaisempaa kuin muutkaan lapset, mutta silti sain vihat päälleni.

puhe parempi kirjoitti:

Suuttuminen ei auta mitään. Lapsi muistaa vain vanhemman vihan, joka kohdistui lapseen itseensä ei tekoon, ja näin ollen vihaisuus alentaa vain lapsen itsetuntoa. Itse en myöhemmälläkään iällä liittänyt vanhempieni vihaa tekoihini, vaan siihen, että en kelvannut heille. En edes tehnyt mitään erilaisempaa kuin muutkaan lapset, mutta silti sain vihat päälleni.

Lue lisää

tuohan on ihan eri asia, jos sai jatkuvasti vihat päällensä milloin mistäkin ilman syytä. Enkä tarkoita, että lapselle pitäisi jotenkin raivota, kun on karannut. Tottakai ensin halataan ja huokaistaan, että ihanaa, kun olet siinä. Sen jälkeen omasta mielestäni voi tiukempaan sävyyn sanoa, ettei IKINÄ enää saa tehdä noin. Eli tarkoitin vain, että lapselle voi mielestäni näyttää, että äiti hermostuu, jos lapsi katoaa. Ei niin, että kurkku suorana huudettaisiin lapselle.

puhe parempi kirjoitti:

Suuttuminen ei auta mitään. Lapsi muistaa vain vanhemman vihan, joka kohdistui lapseen itseensä ei tekoon, ja näin ollen vihaisuus alentaa vain lapsen itsetuntoa. Itse en myöhemmälläkään iällä liittänyt vanhempieni vihaa tekoihini, vaan siihen, että en kelvannut heille. En edes tehnyt mitään erilaisempaa kuin muutkaan lapset, mutta silti sain vihat päälleni.

Lue lisää

mutta,
lellin vieraana olevaa Viikaria; avustan riisumisessa ja pukemisessa.
Riisuminen menee hyvin, minä sitten korjaan vieraan vaatteet paikalleen
mutta,
pukeminen lähtiessä on yhtä kiusaamista; lattialla nuohomista, samaan lahkeeseen jalkojen työntämistä, jalkineiden ihan tahallaan vääriin jalkoihin pukemista. Lötkönä roikkumista ja pyllähdyksiä..

Kotiin ei ole halukas lähtemään, vaikka varoitan ensimmäisen kerran n. tunnin ennen kun aletaan pukea..( meidän pitää pian lähteä klo on )

Mitäs sanot?
Viimeksi otin ja suutahdin kunnolla, painotin kiukahduksen ääneeni, ilmoitin pue sitten itse, kun vain kiusaat, kun minä avustan sinua.
hätääntynyt Viikari hoki itkuisella äänellä; en osaa laitaa vetoketjua kiinni..
Puin itseäni enkä ollut kuulevinani. Kun sai puettua vedin vetoketjun ja laiton lakin ja hanskat. Lähdimme samantien en tiedä "kohtauksen" tehoa..samoin matka oli mielenkiintoinen tuttujen tapaamista jne. nyt ajattelin tarkkailla jatkuuko pukeutumisavustajan kisaaminen samoin!?
Ilman varoitusta ei suostu pukeutumiseen ollenkaa, juoksee ihan karkuun ja huuta; ei ei ei lähdetä vielä..

Kultaako aika muistot, mutta ensimmäinen Viikari joka selkeästi kiusaa pukeutumisavustajaansa. Sukuni neljäspolvi jota hoivailen..
Ajattelin hyvin johdon mukaisesti olle avustamatta pukeutumisesa heti kun kiusaamista ilmenee..
Viikarin haku ja palautus on tilanne, jossa ei aina muista rabortoida >ohjeita saadakseen, eikä aina voikaan "kannella".. Aika menee syömis- nukkumis- WC käynti- ja yleistekemisrabortiin.

mu-mu kirjoitti:

mutta,
lellin vieraana olevaa Viikaria; avustan riisumisessa ja pukemisessa.
Riisuminen menee hyvin, minä sitten korjaan vieraan vaatteet paikalleen
mutta,
pukeminen lähtiessä on yhtä kiusaamista; lattialla nuohomista, samaan lahkeeseen jalkojen työntämistä, jalkineiden ihan tahallaan vääriin jalkoihin pukemista. Lötkönä roikkumista ja pyllähdyksiä..

Kotiin ei ole halukas lähtemään, vaikka varoitan ensimmäisen kerran n. tunnin ennen kun aletaan pukea..( meidän pitää pian lähteä klo on )

Mitäs sanot?
Viimeksi otin ja suutahdin kunnolla, painotin kiukahduksen ääneeni, ilmoitin pue sitten itse, kun vain kiusaat, kun minä avustan sinua.
hätääntynyt Viikari hoki itkuisella äänellä; en osaa laitaa vetoketjua kiinni..
Puin itseäni enkä ollut kuulevinani. Kun sai puettua vedin vetoketjun ja laiton lakin ja hanskat. Lähdimme samantien en tiedä "kohtauksen" tehoa..samoin matka oli mielenkiintoinen tuttujen tapaamista jne. nyt ajattelin tarkkailla jatkuuko pukeutumisavustajan kisaaminen samoin!?
Ilman varoitusta ei suostu pukeutumiseen ollenkaa, juoksee ihan karkuun ja huuta; ei ei ei lähdetä vielä..

Kultaako aika muistot, mutta ensimmäinen Viikari joka selkeästi kiusaa pukeutumisavustajaansa. Sukuni neljäspolvi jota hoivailen..
Ajattelin hyvin johdon mukaisesti olle avustamatta pukeutumisesa heti kun kiusaamista ilmenee..
Viikarin haku ja palautus on tilanne, jossa ei aina muista rabortoida >ohjeita saadakseen, eikä aina voikaan "kannella".. Aika menee syömis- nukkumis- WC käynti- ja yleistekemisrabortiin.

Lue lisää

tuo lapsi kerro tavallaan, ei ihan kaipaa kotiin?
miksi?

taas oli lähdetty omille teille, nyt saman ikäisen kaverin kanssa. En tarkkaan tiedä mikä päivä, mutta syyksi lapsi kertoi mummulle, kun ei äidit nähneet puhuivat vain keskenään. Toinen oli ehdottanu, niin olivat lähtenee olivat kateissa 1/2 tuntia..

Nyt meni mummulta yö unet, koska epälin jo syyksi, ettei huomata, vauva huomataan ensin.

Samoin aikaisemmin on ollut selkeää torjuntaa, lapsen satutettua itsensä hakiessaan lohdutusta vanhemmalta, jolta nyt karataan.

Molemmat vanhemmat ovat liian varhain siirtäneet esikoisen toissijaiseksi.
Olen ollut paikalla ja nähnyt ja kuullut.. Asiasta puhuminen oli vain väärin, asian esille tuonti oli virhe, koska esikoinen huomioidaan sitten myöhemmin? Lapsi ei ymmärrä automaatista toista sijaa, vaikka hermoja raastaa olla kotiäiti 24/7. Kauhea kotipäivä aiheesta tai ei
Ymmärän hyvin lapsen tunteet, latvasta > puuhun ei ole kasvatuksessakaan luontevinta

Nyt en voi kuin toivoa lapsen saavan kasvattettua vanhempansa, ennekuin tapahtuu jotain pahempaa.

.