Meillä vaativa vauva. Milloinkaan ei ole hyvä olla, vaan päivät on yhtä kitinää. Jatkuvasti saa olla pitämässä sylissä. Olen huomannut, että vaipanvaihdon aikaan on tyytyväinen, mutta kun vaippa laitetaan, niin sama alkaa taas. Nyt siis köllöttelee tuolla ilman vaippaa viltti suojana. Onko muilla vaativia vaaveja? Miten olette jaksaneet. Itsestä tuntuu välillä tosi kurjalta, mitään ei kerkeä tehdä, kun täytyy "viihdyttää" tyttöä. Tulee semmoinen tunne, että en osaa tätä tyttöä hoitaa ja olen huono äiti...
vaativa vauva 2kk
xfgs
2289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ajattele ennemminkin tulevaa, että kyllä se päivä tulee, että helpottaa. Ja toisaalta näiden kokemusten jälkeen osaat olla 100x iloisempi pienestäkin "itsenäistymisestä". Meilläkin on ollut aikas itkuinen kaveri, mutta sitten kun alkoi muu maailma kiinnostamaan, on pikkuhiljaa alkanut helpottamaan. Ota omaa aikaa aina jos joku muu voi hoitaa vauvaa, niin jaksat paremmin olla iloinen kitinöistä huolimatta ja lepää mahdollisimman paljon. Ja unohda kaikki kotityöt yms. joksikin aikaa ihan suosiolla, tee vain pakollinen. Jos voit niin keskity vain siihen vauvaan täysin nyt hetken aikaa. Näin ei tarvitse menettää hermojaan stressaamalla turhista. Ota kantoliinat yms. kokeiltavaksi niin saat joitain askareita tehtyä.
Meillä vaativa vauva on jo 1v 8kk, mutta silti muistan kuin eilisen kuinka tyttöä piti kantaa ja kantaa ja kantaa.. Neljä ensimmäistä kuukautta kitinä oli 24/7, raskauskilot 22 lähti tosin jo kymmenessä viikossa koska vauvaa piti kantaa koko ajan. Kuuteen kuukauteen asti oli taas 12/7 kitinä ja yhdeksään ikäkuukauteen asti oli pukeutumiskitinä. Meillä ei tykännyt vaunuissa olla, kävin viiden ensimmäisen kuukauden aikana viisi kertaa vaunulenkillä, kun onnistuin huijaamaan vauvaa. Ei tykännyt kylpemisestä; huusi kaksi seuraavaakin tuntia kylpemisen jälkeen. Opettelin myös jonglööraamaan kolmella lelulla \o/. Siis mä jouduin tekemään kaikkeni, että vauva olisi tyytyväinen. Ei siinä ehtinyt leipomaan pullaa saatika tekemmään itselleen ruokaa. Kylmä kengänpohjapizza oli mun ruokaa. Kun kavereita kävi kylässä, ne siivos kyläilessään :) Mitään en oikeesti ehtiny tekee..
Meidän tyttö on aina halunnut liikkua. Sylissäkin kun oli, hän ei halunnut että minä istun vaan koko ajan piti pysyä liikkeessä: Jumppapallohuijaus oli paras tähän. Pompin jumppapallon päällä ja kattoin samalla telkkaria. Vaunuihin suostui ekan kerran kun oli viiden kuukauden ikäinen ja sai istumaluvan ja siinä se katteli sitten maisemia.
Kaikki tämä helpottui sitä mukaa kun vauva oppi liikkumaan. Pienestä kiukkupyllystä kasvoi aivan mahtava menijä. Seisoi 7kk ikäisenä ja läksi kävelemään tuetta vajaa 11kk ikäisenä ja nyt tuli perkele uhmaikä :D
Van nyt meillä on jo toinen vauva kohta 3kk eli ikäeroa vain 1,5vuotta. Ja luoja kun hän on niin helppo!! Tykkää vaunuissa olla (pirun pakkaset) tykkää köllötellä leikkimatolla katellen leluja, jaksaa olla sen aikaa sitterissä kun äiti syö ja syöttää isomman. Nyt mä tiedän mitä on olla helpon vauvan kanssa ja vois vaikka leipoa pullaa :D Mä oon paljon energisempi nyt kahden kanssa kun yhden.
Usko, että se sun sylissä makaaja ei kohta enää siinä oo. Meillä ainaki saa todellakin houkutella, että hän tulis edes sylissä käymään kun vikeltää tuolla omissa menoissaan. Ja mielestäni tää meidän kiukkupyllyvauva on paljon itsenäisempi jo nyt kuin sellaiset helpot vauvat, van tulen kertomaan sitten vuoden päästä millaiseksi tää meidän helppo vauva muuttui :) Mut jos oot tekemässä toisenkin lapsen, niin voin sanoa että luojan kiitos näinpäin..Ensimmäinen näytti millainen helvetti se voi olla ja tää toinen näyttää mulle, että vauvatkin ovat ihania. Älkääkä käsittäkö väärin, rakastan molempia suunnattomasti, mutta ensimmäisen kanssa alku oli yhtä helvettiä...
Jaksamista sinulle, meitä on!!