Uni missä voisi kuolla

että kylläpä on erilainen ja erikoinen runo.
Kuitenkin sellainen, että en voinut olla jät-
tämättä sanasiani tähän.

Siis kiertäen - pidin.

hieno...

Runon A-osa

Olisin ilomielin kuollut siinä unessa,
missä kellot sulaneet näyttivät ajat
missä soutajat soutivat snorkkelit päässä
missä aurinko ja kuu paistoivat yhdessä
missä keko muurahaisten oli kuin iso kauppakeskus
missä oikeita kauppakeskuksia ollutkaan
missä tuuli antoi aina myötä
missä oli jatkuvaa päivää, jatkuvaa yötä
missä heleät soinnut kulkivat valkeilla niityillä

tuntuu kömpelöltä perättäisine lähes lapsellisine lauseineen.
Dali-kuvastoa sulanein kelloin jne.

B-osan toisto

Olisin ilomielin kuollut siinä unessa,
missä sinäkin olit,
Olisin ilomielin kuollut siinä unessa,
missä sinäkin olit,

taas, kömpelön ja vähän lapsellisenkin missä-missä -toiston jälkeen tuntuu yllättävän tehokkaalta. Ja lopuksi

C-osa

mutta epäsosiaalistumista ei voi välttää

tuo runoon odottamattoman päätöksen. Ikäänkuin aiempi olisi ollut tahallisen lapsekasta johtaakseen lukijan tunnetilaan joka lopussa särjetään. Lopetus ei ole ristiriidassa runon aiemman sisällön kanssa, mutta antaa uudenlaisen ja syvemmän näkökulman. Siinä on kosolti huumoria -

Mutta ehkä myös koskettavuutta: halu olla toisen kanssa tilassa joka kauneudessaan on kuin unta mutta joka ei (runon minähenkilön kokemusmaailmassa) toteudu, ei ainakaan pitkäjaksoisesti. Fantasiassahan ei voi elää - on se sitten toisen tai oma. Kun todellista yhteyttä haaveiden kohteeseen ei ole seurauksena on pettyminen ihmisten välisiin suhteisiin yleensä ja mahdollinen erakoituminen, ainakin epäsosiaalistuminen. Tämä on vain yksi tulkinta ja en kovin pitkälle lähde määrittelemään runoa sen perusteella, minulle päällimmäiseksi kokemukseksi kuitenkin jää jonkinlainen, vähän vino (ehkä sarkastinenkin) huumori.

Tehokkaan lopetuksen riisuttua runolta sen lapsellisen tai ainakin kömpelön vaikutelman kokonaisuus muodostuu omalla tavallaan hienoksi. A-osan kohdissa voi kokea jopa herkkyyttä (ilmauksina kauneudesta johon ei ole mahdollisuutta tai joka on menetetty).

Positiivisella tavalla erilainen, erilaisuudessaan mielenkiintoinen ja jopa koskettavakin pieni runo.

"missä oli jatkuvaa päivää, jatkuvaa yötä
missä heleät soinnut kulkivat valkeilla niityillä
Olisin ilomielin kuollut siinä unessa,
missä sinäkin olit..."

Ihan kuin taivaassa olisin käynyt. Melkein...