Kosin miestäni tammikuussa kysymällä, menisimmekö naimisiin kuluvana vuonna, ja vastaus oli reilusti ja aidosti myönteinen. Vaihdoimme askartelemiani väliaikaissormuksia huumorimielessä, kunnes oikeat hankittaisiin. Vaan nyt on jo kulunut monta viikkoa, eikä mies halua lähteä sormuskaupoille, koska "sormuksen hankkiminen lähiliikkeestä on ihan munattoman miehen homma".
Valitettavan selvästi välttelyä. Hän on ollut kerran aiemmin kihloissa, mutta asiasta alkaa olla parikymmentä vuotta aikaa - tosin hänet pakotettiin silloin kihloihin tyyliin "tulos tai ulos" eikä suhde kestänyt tuolloin kihlauksen jälkeen kovin kauaa. Mies on suoraan sanonut, että kihlajaisia ei halua vaan suoraan naimisiin. Ja se on minulle ok; en todellakaan ole mikään kihla- tai häähössöttäjä ja kihlajaisista viis, ajatus tärkein.
Tunnen kuitenkin itseni loukatuksi ja mielestäni ihan syystäkin. Tämä on ensimmäinen kihlaukseni (niin, jos tästä ikinä puheista tekoihin ryhdytään) ja asian ainutlaatuisuudesta johtuen olisi mielestäni kohtuullista hankkia sormukset. En voi mitään, mutta olen asian vuoksi aika surullinen ja keksimme joka viikko pientä riidanaihetta (muista asioista, mutta tottakai tämä kaihertaa minua).
Asiasta on puhuttu suoraan ja ehdotin häitä kesän lopulle, helposti ja nopeasti ilman vuoden kestäviä järjestelyitä. Mutta...miehen mielestä riitelemme liikaa. Itse sanoisin suht normaaliksi suunnan katsaukseksi enkä riitelyksi, en edes haluaisi elää "joo-joo-hissukan" kanssa. Eli uusi tekosyy, kai. En tiedä, miten paljon asiaan vaikuttaa se, että olen miestäni parempituloisempi ja olen valmis maksamaan mielelläni suuremman osan sormuksista (varsinkin, jos haluan timantteja sileän rinkulan sijaan) ja samoin häistä. Mutta onko väliä... varsinkaan, kun ei rahajuttu ole meillä mikään vallan väline.
Minun on vain todella hankala hyväksyä ajatusta, että elämäni ensimmäinen (ja toiv. viimeinen) kihlaus(yritys) meni näin väkinäiseksi! Mies kyllä sanoo rakastavansa minua ja osoittaakin sen pienillä teoilla ja uskon häntä, mutta en voi hyväksyä että joku on noin _pölkky_ näinkin tärkeässä asiassa.
Ajatuksia..?
ps: Mies ehdotti, että hoidetaan sormusjuttu muutaman viikon päästä talvilomalla, kun ei ole niin kiire. Minulla on synttärit silloin ja väkisinkin tulee mieleen, että jos loma lipuu ohi, niin.. Tosin olen päättänyt, etten sanallakaan mainitse asiaa ennen loman viimeistä päivää, jos mies ei itse hoksaa. Olen viikot töissä toisessa kaupungissa, joten on teknisesti helppo laittaa mies yksinään matkaan kotiin, mutta se ei vain tuntuisi oikealta, koska hän on minulle niin rakas ja tärkeä. Mutta mies ei taida ilmeisesti ymmärtää, puheet ilman tekoja ovat turhia.
Mies se vain jarruttelee
4
1146
Vastaukset
- *******
Anna miehellesi hetki aikaa ihan ilman mitään kihlajaisiin/häihin liittyvää juttua. Ja yritä rentoutua vähän muutenkin niin ei tarvitsisi jatkuvaa pikku kinastelua olla kotona. Sinä kosit ja ehkä mies nyt haluaa yllättää sinut jollain tavalla, mutta tuntee ettei sitä kykene tekemään kun sä painostat koko ajan. Esimerkiksi 6kk ei varmaan olis sun kannalta mahdottomuus odottaa, ja jos ei sinä aikana mitään tapahdu niin sit kannattaa miettiä et miksi ei. Ja toi voi olla ihan oikeasti, että mies ei tykkää lähellä olevasta koruliikkeestä, mistäs tiedät vaikka hän olisi aikaisemmin jo katsellut sormuksia jossain muualla ja löytänyt mukavan tyylisen. Ja kyllä se joillekin muuten on hankala ajatella että suoraan pikku riidan jälkeen (tai seuraavanakin päivänä) mentäis kihlasormuksia ostamaan. Kyllä mä ainakin haluaisin tehdä sen vapaapäivänä kun molemmat on hyvin levänneitä ja ollaan sillä tuulella että jaksaa sormuksia katsella ja vertailla ilman kiirettä tai väsymystä.
Tuli vähän sekava kun vaan kirjoitin ajatuksia ylös, mutta toivottavasti on jotain apua. Tän viestin pointti oli siis kai se että älä vielä turhaan hätäile, anna asioitten mennä vähän omalla painolla, kyllä se siitä. Osittain sun oma pettynmys todennäköisesti johtuu siitä et sun mielessä asioitten pitäis mennä tietyllä tavalla ja kun ne ei meekään niin sit on pettymys suuri.
"ihmiset elävät alle sata vuotta mutta murehtivat kuin tuhatta varten." - sormuksetontonton
tuota, tuota, siis sinä kosit ja mies vastasi myöntävästi, niinkös ? tämähän siis tarkoittaa sitä, että te olette kihloissa ja piste, siis jos mies ei ole perunut tuota suostumustaan.
- Ässädaami
eli tehän olette kihloissa jos sinä kosit miestäsi (kuten käsitin sinun ehdottaneen naimisiin menoa siis avioliittoa) ja mies myöntävästi tuolloin vastasi. Sormuksien ostamisesta en sano mitään, mutta mieheltä mielestäni voi reilusti kysyä haluaako hän perua sitoumuksensa ja kenties itse kosia myöhemmin, vai onko mukana nyt ja menette tänä vuonna naimisiin.
- enpäs tiedä
se mies tietää että olet loukattu ja virut kuin mato koukusssa. Se ei saa jostain syystä vain aikaiseksi. Pitäis se nähdä jos joku on toiselle niin iso juttu eikä kiusata, ellei sitten ole lopulta kyse jostain muusta
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102640- 911976
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei391511- 2601398
Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa
Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html2731038- 67933
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47891- 55864
Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77860- 44775