kissa raskaana veljelleen

voi helpotus..kivi vierähti sydämmeltä..eli uskaltaisin ehkä myös luovuttaa pentuja eteenpäin ilman pelkoa että saan vihaisia soittoja kun pennut on kuollut käsiin?

miuku26 kirjoitti:

voi helpotus..kivi vierähti sydämmeltä..eli uskaltaisin ehkä myös luovuttaa pentuja eteenpäin ilman pelkoa että saan vihaisia soittoja kun pennut on kuollut käsiin?

Koska kissat ei käy koulua ne ei tiedä, että sisarukset "ei saa" tehdä lapsia keskenään.
Rotukissakasvatuksessa käytetään usein sisaruksia pentujen tekoon. Harvoin tulee mitään ongelmia.
Ole siis huoleti. Sieltä syntyy varmasti terveitä vilkkaita pentuja.

tertsa kirjoitti:

Koska kissat ei käy koulua ne ei tiedä, että sisarukset "ei saa" tehdä lapsia keskenään.
Rotukissakasvatuksessa käytetään usein sisaruksia pentujen tekoon. Harvoin tulee mitään ongelmia.
Ole siis huoleti. Sieltä syntyy varmasti terveitä vilkkaita pentuja.

Lue lisää

kasvatukseen rotukissapuolella! Mistä ihmeestä olet tuollaisen päähäsi saanut, sehän on sääntöjen vastaista. Jos niin kävisi, ei pennut menisi edes rekisteriin. Jos taas tarkoitat paperittomia kasvattavia tehtailijoita, ei niillä ole mitään tekemistä rotukissakasvatuksen kanssa.

Itse en edes myisi eri sukupuolta olevia sisaruksia samaan paikkaan kuin valmiiksi leikattuina, juuri "vahinkojen" tai vahinkojen vuoksi.

Älä huolestu. Meillä on naapurissa "vanhapoika" kissa, joka on ollut sulhona sekä äidille että tyttärelle kissaperheessä. Äiti teki pari kertaa pennut saman kissan kanssa ja pentu teki pennut isänsä kanssa. Ei mitään vikoja. Kohtelias herrasmies, saattaa aina daaminsa kotiovelle. Nytkin makaa kolme suloista 1,5 viikkoista pentua korissa onnellinen äiti.

Ihmisten lait ei päde eläimiin kirjoitti:

Älä huolestu. Meillä on naapurissa "vanhapoika" kissa, joka on ollut sulhona sekä äidille että tyttärelle kissaperheessä. Äiti teki pari kertaa pennut saman kissan kanssa ja pentu teki pennut isänsä kanssa. Ei mitään vikoja. Kohtelias herrasmies, saattaa aina daaminsa kotiovelle. Nytkin makaa kolme suloista 1,5 viikkoista pentua korissa onnellinen äiti.

Lue lisää

Suosittelen sinulle että kävisit lukemassa kissojen kasvattajien sivuja kun noi tyhmiä kirjoitat!!!
Nyt oli kysymys siitä ovatko kissat syntyessään terveitä, eikä mistään lakipykälistä!!!

Ihmisten lait ei päde eläimiin kirjoitti:

Älä huolestu. Meillä on naapurissa "vanhapoika" kissa, joka on ollut sulhona sekä äidille että tyttärelle kissaperheessä. Äiti teki pari kertaa pennut saman kissan kanssa ja pentu teki pennut isänsä kanssa. Ei mitään vikoja. Kohtelias herrasmies, saattaa aina daaminsa kotiovelle. Nytkin makaa kolme suloista 1,5 viikkoista pentua korissa onnellinen äiti.

Lue lisää

syystä ne ihmisten lait on säädetty? Ettei vain olisi tarkoituksena ehkäistä perinnöllisiä sairauksia, sekä moraaliset syyt?

Totuushan on se, että mitä läheisempää sukua pariutuneet ovat, sitä suurempi riski perinnöllisiin sairauksiin on olemassa (niin eläimillä kuin ihmisilläkin). Myöskin geenistön kaventuminen aiheuttaa omat ongelmansa, ei ihmisten lakipykälillä ole sen kanssa mitään tekemistä. Lait on säädetty tarpeesta, ei huvikseen.

Luonnossa sukurutsaisuutta esiintyy paljon, mutta se on eri asia kuin itse tehty valinta. Luonnossa eläimen terveys ja selviämisvahvuus ovat ne pääasiat ja jos eläin on terve ja vahva se periyttää luonnossa niitä ominaisuuksia jälkeläisilleen. Kun näin tapahtuu koko ajan, on kanta vahvistunut eikä heikentynyt. Ihmisen tehdessä valintaa, ei enää ole kyseessä vahvimman tai terveimmän yksilön suvunjatkaminen. Ihmisen hoivassa luonnonvalinta ei enää päde, vaan heikommatkin voivat jatkaa sukua. Näin mukaan tulee niitä sairaitakin ja niitä taas pyritään rotukissakasvatuksessa valitsemaan testeillä pois käytöstä.

Tämän päivän maatiaisilla joita ihmiset hoitavat ja joiden ei itse tarvitse mm. saalistaa ruokaansa selvitäkseen hengissä, ei enää päde vahvimman suvunjatkajan sääntö. Vaan ne heikommatkin, jotka eivät selviäisi luonnossa voivat sukua jatkaa.

Paras esimerkki edellä mainitusta lienee Leijona. Urokset taistelevat reviiristään ja naaraistaan, hävinnyt eli heikko ajetaan pois ja vahva jatkaa antaen sen vahvuuden perimässään jälkeläisilleen. Leijonauros myöskin tappaa entisen johtajan pennut syystä, että silloin naaras tulee heti uudelleen kiimaan ja voittanut uros voi siittää omia perintötekijöitään omaavia jälkeläisiä. Näin luonto pitää asiat tärkeysjärjestyksessä.

Kissoilla perimään voi tulla variaatioita myöskin siksi, että pentueella voi olla useampi isä. Siis periaatteessa jokainen syntynyt pentu voisi olla eri isän jälkeläinen, vaikka syntyisivät samassa pentueessa. Alueella jossa liikkuu paljon leikkaamattomia kissoja, voi sisaruksetkin olla perimältään erilaisia eikä sukurutsaa tapahdukaan sanan varsinaisessa merkityksessä.

mamma40 kirjoitti:

syystä ne ihmisten lait on säädetty? Ettei vain olisi tarkoituksena ehkäistä perinnöllisiä sairauksia, sekä moraaliset syyt?

Totuushan on se, että mitä läheisempää sukua pariutuneet ovat, sitä suurempi riski perinnöllisiin sairauksiin on olemassa (niin eläimillä kuin ihmisilläkin). Myöskin geenistön kaventuminen aiheuttaa omat ongelmansa, ei ihmisten lakipykälillä ole sen kanssa mitään tekemistä. Lait on säädetty tarpeesta, ei huvikseen.

Luonnossa sukurutsaisuutta esiintyy paljon, mutta se on eri asia kuin itse tehty valinta. Luonnossa eläimen terveys ja selviämisvahvuus ovat ne pääasiat ja jos eläin on terve ja vahva se periyttää luonnossa niitä ominaisuuksia jälkeläisilleen. Kun näin tapahtuu koko ajan, on kanta vahvistunut eikä heikentynyt. Ihmisen tehdessä valintaa, ei enää ole kyseessä vahvimman tai terveimmän yksilön suvunjatkaminen. Ihmisen hoivassa luonnonvalinta ei enää päde, vaan heikommatkin voivat jatkaa sukua. Näin mukaan tulee niitä sairaitakin ja niitä taas pyritään rotukissakasvatuksessa valitsemaan testeillä pois käytöstä.

Tämän päivän maatiaisilla joita ihmiset hoitavat ja joiden ei itse tarvitse mm. saalistaa ruokaansa selvitäkseen hengissä, ei enää päde vahvimman suvunjatkajan sääntö. Vaan ne heikommatkin, jotka eivät selviäisi luonnossa voivat sukua jatkaa.

Paras esimerkki edellä mainitusta lienee Leijona. Urokset taistelevat reviiristään ja naaraistaan, hävinnyt eli heikko ajetaan pois ja vahva jatkaa antaen sen vahvuuden perimässään jälkeläisilleen. Leijonauros myöskin tappaa entisen johtajan pennut syystä, että silloin naaras tulee heti uudelleen kiimaan ja voittanut uros voi siittää omia perintötekijöitään omaavia jälkeläisiä. Näin luonto pitää asiat tärkeysjärjestyksessä.

Kissoilla perimään voi tulla variaatioita myöskin siksi, että pentueella voi olla useampi isä. Siis periaatteessa jokainen syntynyt pentu voisi olla eri isän jälkeläinen, vaikka syntyisivät samassa pentueessa. Alueella jossa liikkuu paljon leikkaamattomia kissoja, voi sisaruksetkin olla perimältään erilaisia eikä sukurutsaa tapahdukaan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Lue lisää

tällaisen insestiristeytyksen tuloksena syntynellä pennuilla olla usein piileviä vammoja? Ja mitä ongelmia pennuille noin yleensä voi tästä aiheutua?

Tuttujen nuoret kissasisarukset tekivät pentueen, joka ulkoapäin näytti terveeltä lukuunottamatta yhden pennun napatyrää.

tarja kirjoitti:

tällaisen insestiristeytyksen tuloksena syntynellä pennuilla olla usein piileviä vammoja? Ja mitä ongelmia pennuille noin yleensä voi tästä aiheutua?

Tuttujen nuoret kissasisarukset tekivät pentueen, joka ulkoapäin näytti terveeltä lukuunottamatta yhden pennun napatyrää.

Lue lisää

tietysti siitä millainen perimä noilla sisaruksilla on. Jos niillä on jokin virhe geeneissään, niin silloin sen virheen mahdollisuus aina kasvaa.

Osa ominaisuuksista periytyy dominoivasti eli ovat näkyviä (jollain tapaa) ja osa taas resessiivisesti eli piilevinä. Nuo piilevät ovat sananmukaisesti piilossa ja tulevat esille kun molemmilla vanhemmilla on se sama virhe perimässään. Dominoivana periytyvä taas periytyy 50 % mahdollisuudella vaikka se olisi vain toisella vanhemalla.

Napatyrä voi olla joko perinnöllinen tai aiheutettu/aiheutunut esim. jos pentu on roikkunut napanuoran varassa pitkään. Koska ei voida sanoa varmasti mikä niistä on periytyvä tai mikä aiheutettu, ei sellaista kissaa saisi käyttää kasvatukseen.

Otetaan esimerkiksi värien periytyminen. Jos yhdistetään musta x musta, ovat syntyvät pennut mustia. Jos nämä mustat kantavat perimässään sinistä, ne voivat saada sinisiä pentuja. Jos musta ja sininen yhdistetään, syntyy mustia pentuja jotka kantavat perimässään sinistä väriä 100%. Jos yhdistetään kaksi sinistä, syntyy vain sinisiä pentuja. Ihan perusperimällä kerrottuna, kun sininen on resessiivinen väritys.

Musta on dominoiva joten se voi kantaa sinistä, sininen taas resessiivisenä eli piilevänä ei voi kantaa mustaa. Siksi sininen x sininen tekee aina sinisiä pentuja, ei koskaan mustia, mutta musta voikin tehdä sinisiä jos se on perimässä. Yksinkertaisettuna musta x sininen kissan perimä 50% musta 50 % sininen eli kirjaimin merkittynä D=täysvärinen d=diluutio (tässä tapauksessa sininen), musta DD ja sininen dd, kaikki pennut saavat vanhemmiltaan yhden D:n ja yhden d eli Dd. Näin pennut ovat mustia, mutta kantavat sinistä.

Tulikohan tämä turhan vaikeasti?

Sama juttu on sairauksien ja virheiden perimän kanssa. Sairas (dominoiva sairaus) x terve, pennuilla 50 % mahdollisuus sairauteen. Sairas (dominoiva) x sairas (dominoiva) 100% sairaus. Terve x terve ei sairautta. Terve mutta resessiivisesti sairas x terve pennut terveitä mutta sairaus perimässä. Näin karkeasti arvioiden.

mamma40 kirjoitti:

tietysti siitä millainen perimä noilla sisaruksilla on. Jos niillä on jokin virhe geeneissään, niin silloin sen virheen mahdollisuus aina kasvaa.

Osa ominaisuuksista periytyy dominoivasti eli ovat näkyviä (jollain tapaa) ja osa taas resessiivisesti eli piilevinä. Nuo piilevät ovat sananmukaisesti piilossa ja tulevat esille kun molemmilla vanhemmilla on se sama virhe perimässään. Dominoivana periytyvä taas periytyy 50 % mahdollisuudella vaikka se olisi vain toisella vanhemalla.

Napatyrä voi olla joko perinnöllinen tai aiheutettu/aiheutunut esim. jos pentu on roikkunut napanuoran varassa pitkään. Koska ei voida sanoa varmasti mikä niistä on periytyvä tai mikä aiheutettu, ei sellaista kissaa saisi käyttää kasvatukseen.

Otetaan esimerkiksi värien periytyminen. Jos yhdistetään musta x musta, ovat syntyvät pennut mustia. Jos nämä mustat kantavat perimässään sinistä, ne voivat saada sinisiä pentuja. Jos musta ja sininen yhdistetään, syntyy mustia pentuja jotka kantavat perimässään sinistä väriä 100%. Jos yhdistetään kaksi sinistä, syntyy vain sinisiä pentuja. Ihan perusperimällä kerrottuna, kun sininen on resessiivinen väritys.

Musta on dominoiva joten se voi kantaa sinistä, sininen taas resessiivisenä eli piilevänä ei voi kantaa mustaa. Siksi sininen x sininen tekee aina sinisiä pentuja, ei koskaan mustia, mutta musta voikin tehdä sinisiä jos se on perimässä. Yksinkertaisettuna musta x sininen kissan perimä 50% musta 50 % sininen eli kirjaimin merkittynä D=täysvärinen d=diluutio (tässä tapauksessa sininen), musta DD ja sininen dd, kaikki pennut saavat vanhemmiltaan yhden D:n ja yhden d eli Dd. Näin pennut ovat mustia, mutta kantavat sinistä.

Tulikohan tämä turhan vaikeasti?

Sama juttu on sairauksien ja virheiden perimän kanssa. Sairas (dominoiva sairaus) x terve, pennuilla 50 % mahdollisuus sairauteen. Sairas (dominoiva) x sairas (dominoiva) 100% sairaus. Terve x terve ei sairautta. Terve mutta resessiivisesti sairas x terve pennut terveitä mutta sairaus perimässä. Näin karkeasti arvioiden.

Lue lisää

Varsin mielenkiintoista! :) Noista värien periytymisistä olenkin suurella mielenkiinnolla lukenut, mutten tiennyt että samaa voi soveltaa myös sairauksissa ja sen sellaisissa. Aina oppii uutta! :)

Ei minusta vaikeasti selitetty - päinvastoin. Vaatii vaan ylimääräistä pähkäilyä että muistaa nuo asiat vielä myöhemminkin ;) Väreistä, olikos sininen niinkun mustan diluutio? Meneekö tuo jotakuin noin yksinkertaisesti vai voiko värien kohdalla tulla ennalta arvaamattomia yllätyksiäkin?

Kerran nämä perimäasiat menevät noin, niin sittenhän näiden maatiaisten kohdalla ei voi muutenkaan (ilman että sukurutsaus) tietää minkälaisia jälkeläisiä syntyy, eikö? Ja ei taida voida pystyä valita sellaista paria tietäen että on hyvät geenit, vai? Onko se rotukissojen kohdalla helppoa?

tarja kirjoitti:

Varsin mielenkiintoista! :) Noista värien periytymisistä olenkin suurella mielenkiinnolla lukenut, mutten tiennyt että samaa voi soveltaa myös sairauksissa ja sen sellaisissa. Aina oppii uutta! :)

Ei minusta vaikeasti selitetty - päinvastoin. Vaatii vaan ylimääräistä pähkäilyä että muistaa nuo asiat vielä myöhemminkin ;) Väreistä, olikos sininen niinkun mustan diluutio? Meneekö tuo jotakuin noin yksinkertaisesti vai voiko värien kohdalla tulla ennalta arvaamattomia yllätyksiäkin?

Kerran nämä perimäasiat menevät noin, niin sittenhän näiden maatiaisten kohdalla ei voi muutenkaan (ilman että sukurutsaus) tietää minkälaisia jälkeläisiä syntyy, eikö? Ja ei taida voida pystyä valita sellaista paria tietäen että on hyvät geenit, vai? Onko se rotukissojen kohdalla helppoa?

Lue lisää

Juu sininen on mustan diluutio, creme punaisen, lila suklaan jne.

Periaatteessa värien perityminen menee yksinkertaisesti noin, mutta sitten on se valkoinen dominoiva väri joka peittää kaikki muut värit alleen ja aiheuttaa joskus yllätyksiäkin. Tosin kun valkoisen taustan tietää (rotukissoilla varmasti), voi ennakoida mitä se periyttää. Varmuus tulee sitten kun pentuja syntyy. Kaksi valkoista kissaa kun yhdessä voivat saada myöskin värillisiä pentuja valkoisten lisäksi.

Punainen (creme) väri on sukupuoleen sidottu ja periytyy vähän eri tavalla kuin muut.

ROtukissojen kohdalla on tietysti helpompaa arvioida millaisia pentuja syntyy jos puhutaan ulkoisista ominaisuuksista. Sairaudet, varsinkin resessiiviset, ovat paljon vaikeampia ennakoida ellei niitä pystytä testaamaan. Resessiivinen kun voi kulkea perimässä piilossa vaikka kuinka kauan. Dominoiva taas tulee esiin jos sitä on olemassa, esim. perskien PKD on dominoiva. Se tarkoittaa sitä, että sairaus joko on tai sitten ei, eli sitä ei sitten myöhemminkään tule.

VÄrityksistä mm. naamio on resessiivinen (siamilainen, colourpoint jne.), eli molemmilta vanhemmilta on tultava naamio-geeni jotta se pennuille tulee esiin - syntyy naamiopentuja. Kaksi naamiokissaa yhdessä tekee vain naamioita, kaksi yksiväristä naamiokantajaa tekee sekä yksivärisiä että naamioita. Yksivärinen x naamio, tekee yksivärisiä mutta pennut kantavat naamiota ja yksivärinen kantaja x naamio tekee molempia. Naamio-geeni voi kulkea perimässä kaukaakin ja se joskus voi aiheuttaa yllätyksiä.

Yllätyksiä (kokemattomille tai tietämättömille) voi aiheuttaa myöskin hopea-geeni eli inhibitor. Chinchilla (Friskies mainoksen kissa) on tästä hyvä esimerkki. Se näyttää päällisin puolin valkoiselta kissalta, mutta se on geneettisesti värillinen, yleisimmin musta. Joku voi ajatella, että yhdistää chinchillan ja valkoisen kissan ja tuloksena syntyy valkoisia pentuja. Yllätys onkin suuri, kun syntyvät pennut ovatkin todella tummia:) Tämä johtuu siitä, että chinchilla on perimältään värillinen. Vaikka se näyttää valkoiselta sen karvan kärjet ovat värilliset eli karvasta on inhibitor-geenin vaikutuksesta kadonnut osa värityksestä, vain kärkeen on jäänyt väriä. Kun sitten myöskin valkoinen on taustaltaan värillinen, vaikka nyt musta, niin osa syntyvistä pennuista on tummia (usein savuja tai hopeatabbyjä) ja joku valkoinen (ei kuitenkaan chinchilla).

Maatiaisten kohdalla todellakin on vaikeaa arvioida tai edes yrittää saada tietynlaisia pentuja, ellei tiedä sukutaustaa ihan varmasti. Vapaana kulkevilla se on kaikkein vaikeinta, kun isästä ei ole tietoa, eikä sukutaustasta muutenkaan. Osa kuvittelee, että yhdistää pitkäkarvaisen ja lyhytkarvaisen ja saa pitkäkarvaisia pentuja. Pitkäkarvaisuus on resessivinen ominaisuus ja lyhytkarvaisuus dominoiva. Joten jos halutaan pitkäkarvaisia pentuja on molempien oltava joko pitkäkarvaisia tai pitkäkarva-geenin kantajia. Siis kaksi perskiä (pitkäkarva) yhdessä saa vain perskipentuja, kaksi exoticia (lyhytkarva) voi saada myöskin perskipentuja jos ne kantavat pitkäkarva-geeniä.

Genetiikasta löytyy netistäkin ihan hyviä sivustoja kun laittaa hakusanaksi jonkin (vaikka diluutio)perimään liittyvän sanan. Niin kauan kun ei ole olemassa DNA-testiä kissoille, ei ihan täydellä varmuudella pystytä kaikkia ominaisuuksia tutkimaan.

mamma40 kirjoitti:

Juu sininen on mustan diluutio, creme punaisen, lila suklaan jne.

Periaatteessa värien perityminen menee yksinkertaisesti noin, mutta sitten on se valkoinen dominoiva väri joka peittää kaikki muut värit alleen ja aiheuttaa joskus yllätyksiäkin. Tosin kun valkoisen taustan tietää (rotukissoilla varmasti), voi ennakoida mitä se periyttää. Varmuus tulee sitten kun pentuja syntyy. Kaksi valkoista kissaa kun yhdessä voivat saada myöskin värillisiä pentuja valkoisten lisäksi.

Punainen (creme) väri on sukupuoleen sidottu ja periytyy vähän eri tavalla kuin muut.

ROtukissojen kohdalla on tietysti helpompaa arvioida millaisia pentuja syntyy jos puhutaan ulkoisista ominaisuuksista. Sairaudet, varsinkin resessiiviset, ovat paljon vaikeampia ennakoida ellei niitä pystytä testaamaan. Resessiivinen kun voi kulkea perimässä piilossa vaikka kuinka kauan. Dominoiva taas tulee esiin jos sitä on olemassa, esim. perskien PKD on dominoiva. Se tarkoittaa sitä, että sairaus joko on tai sitten ei, eli sitä ei sitten myöhemminkään tule.

VÄrityksistä mm. naamio on resessiivinen (siamilainen, colourpoint jne.), eli molemmilta vanhemmilta on tultava naamio-geeni jotta se pennuille tulee esiin - syntyy naamiopentuja. Kaksi naamiokissaa yhdessä tekee vain naamioita, kaksi yksiväristä naamiokantajaa tekee sekä yksivärisiä että naamioita. Yksivärinen x naamio, tekee yksivärisiä mutta pennut kantavat naamiota ja yksivärinen kantaja x naamio tekee molempia. Naamio-geeni voi kulkea perimässä kaukaakin ja se joskus voi aiheuttaa yllätyksiä.

Yllätyksiä (kokemattomille tai tietämättömille) voi aiheuttaa myöskin hopea-geeni eli inhibitor. Chinchilla (Friskies mainoksen kissa) on tästä hyvä esimerkki. Se näyttää päällisin puolin valkoiselta kissalta, mutta se on geneettisesti värillinen, yleisimmin musta. Joku voi ajatella, että yhdistää chinchillan ja valkoisen kissan ja tuloksena syntyy valkoisia pentuja. Yllätys onkin suuri, kun syntyvät pennut ovatkin todella tummia:) Tämä johtuu siitä, että chinchilla on perimältään värillinen. Vaikka se näyttää valkoiselta sen karvan kärjet ovat värilliset eli karvasta on inhibitor-geenin vaikutuksesta kadonnut osa värityksestä, vain kärkeen on jäänyt väriä. Kun sitten myöskin valkoinen on taustaltaan värillinen, vaikka nyt musta, niin osa syntyvistä pennuista on tummia (usein savuja tai hopeatabbyjä) ja joku valkoinen (ei kuitenkaan chinchilla).

Maatiaisten kohdalla todellakin on vaikeaa arvioida tai edes yrittää saada tietynlaisia pentuja, ellei tiedä sukutaustaa ihan varmasti. Vapaana kulkevilla se on kaikkein vaikeinta, kun isästä ei ole tietoa, eikä sukutaustasta muutenkaan. Osa kuvittelee, että yhdistää pitkäkarvaisen ja lyhytkarvaisen ja saa pitkäkarvaisia pentuja. Pitkäkarvaisuus on resessivinen ominaisuus ja lyhytkarvaisuus dominoiva. Joten jos halutaan pitkäkarvaisia pentuja on molempien oltava joko pitkäkarvaisia tai pitkäkarva-geenin kantajia. Siis kaksi perskiä (pitkäkarva) yhdessä saa vain perskipentuja, kaksi exoticia (lyhytkarva) voi saada myöskin perskipentuja jos ne kantavat pitkäkarva-geeniä.

Genetiikasta löytyy netistäkin ihan hyviä sivustoja kun laittaa hakusanaksi jonkin (vaikka diluutio)perimään liittyvän sanan. Niin kauan kun ei ole olemassa DNA-testiä kissoille, ei ihan täydellä varmuudella pystytä kaikkia ominaisuuksia tutkimaan.

Lue lisää

lisää mielenkiintoisia asioita ;D
Kiitokset tuosta tietopaletista! Mielestäni varsin selkeästi selitetty tuo kaikki ja todellakin kiintoisaa.. Voisin etsiä netistä vielä lisää tietoa, on minulla kyllä jo yksi nettisivusto genetiikasta muistissa. Ja kun nuo asiat alkaa hyvin hahmottamaan, taitaa pystyä soveltamaan niitä useammassa eri väriyhdistelmässä, vai onko jokainen opeteltava erikseen?

tarja kirjoitti:

lisää mielenkiintoisia asioita ;D
Kiitokset tuosta tietopaletista! Mielestäni varsin selkeästi selitetty tuo kaikki ja todellakin kiintoisaa.. Voisin etsiä netistä vielä lisää tietoa, on minulla kyllä jo yksi nettisivusto genetiikasta muistissa. Ja kun nuo asiat alkaa hyvin hahmottamaan, taitaa pystyä soveltamaan niitä useammassa eri väriyhdistelmässä, vai onko jokainen opeteltava erikseen?

Lue lisää

Perusperiaatteet toimivat kaikissa yhdistelmissä samalla tavalla, eli naamioiden väritys kulkee samoin kuin yksiväristen. Otetaan taas esimerkki, mielestäni esimerkein saa asiat paremmin selviksi, ruskeanaamio (vastaa yksiväristä mustaa) x ruskeanaamio=ruskeanaamiopentuja, jos molemmat kantaa sinistä eli diluutiota, syntyy myöskin sininaamioita.

Jos perimässä on tabby-geeni syntyy kuviokissoja, esimerkki ruskeatabby, sinitabby, punatabby jne. Jos näillä kissoilla on perimässään hopea-geeni eli inhibitor, syntyy hopeakuvioita eli hopeatabby, sinihopeatabby, punahopeatabby jne.

Sitten jos perimässä on mukana laikkugeeni, syntyy valkolaikkukissoja esim. mustavalkoinen, sinivalkoinen, punavalkoinen jne. Jos näillä on taas perimässä se inhibitor, syntyy savuvalkoinen, sinisavuvalkoinen, punasavuvalkoinen jne. Jos lisänä on vielä se tabby-geeni, syntyy hopeatabbyvalkoinen, sinihopeatabbyvalkoinen, punahopeatabbyvalkoinen jne.

Eli kissan geeniperimä on pitkä sarja erilaisia ominaisuuksia jotka yhdessä antavat kissalle sen ulkoiset ominaisuudet sekä mukana kulkevat, piilossa olevat ominaisuudet. On sitten kyseessä väritys tai sairaus. Kissa voi olla myöskin erivärinen ulkoasultaan ja geeniperimältään, eli näyttää tietyn väriseltä mutta periyttääkin eri tavalla.

Genetiikkaa ei pysty oikein lyhyesti selittämään niin, että sen ymmärtää kokonaan. Sitten on tietysti ne rodullisesti erilaiset ominaisuudet eli tietyn rodun punainen ei periydykään perusperiaatteen mukaisesti vaan täysin omalla tavallaan.

Kasvattajilta toivoisin, että he hallitsevat ainakin genetiikan perusteet kun aloittavat kasvatuksensa. Lisää voi sitten opiskella kasvatuksen kuluessa. Perusteina pidän värien periytymistä sekä dominoivan ja resessiivisen erojen ymmärtämistä (se auttaa sairauksien hallinnassa kuin myöskin värien periytymisen ymmärtämisessä).

Sitten kun lisäksi tulee mutaatio-geeni, voi yllätyksiä tulla joka osa-alueella eli mahdottomasta voikin tulla mahdollinen. Esim. pitkäkarva x pitkäkarva=lyhytkarvaisia pentuja, syynä tähän todennäköisesti mutaatiogeeni. Näitä on todella harvassa, mutta joitain on silti olemassa. Yksi mutaatiosta lähtöisi oleva rotu on sphynx eli karvaton kissa ja toinen rex kissat joilta puuttuu peitinkarvat.

mamma40 kirjoitti:

Perusperiaatteet toimivat kaikissa yhdistelmissä samalla tavalla, eli naamioiden väritys kulkee samoin kuin yksiväristen. Otetaan taas esimerkki, mielestäni esimerkein saa asiat paremmin selviksi, ruskeanaamio (vastaa yksiväristä mustaa) x ruskeanaamio=ruskeanaamiopentuja, jos molemmat kantaa sinistä eli diluutiota, syntyy myöskin sininaamioita.

Jos perimässä on tabby-geeni syntyy kuviokissoja, esimerkki ruskeatabby, sinitabby, punatabby jne. Jos näillä kissoilla on perimässään hopea-geeni eli inhibitor, syntyy hopeakuvioita eli hopeatabby, sinihopeatabby, punahopeatabby jne.

Sitten jos perimässä on mukana laikkugeeni, syntyy valkolaikkukissoja esim. mustavalkoinen, sinivalkoinen, punavalkoinen jne. Jos näillä on taas perimässä se inhibitor, syntyy savuvalkoinen, sinisavuvalkoinen, punasavuvalkoinen jne. Jos lisänä on vielä se tabby-geeni, syntyy hopeatabbyvalkoinen, sinihopeatabbyvalkoinen, punahopeatabbyvalkoinen jne.

Eli kissan geeniperimä on pitkä sarja erilaisia ominaisuuksia jotka yhdessä antavat kissalle sen ulkoiset ominaisuudet sekä mukana kulkevat, piilossa olevat ominaisuudet. On sitten kyseessä väritys tai sairaus. Kissa voi olla myöskin erivärinen ulkoasultaan ja geeniperimältään, eli näyttää tietyn väriseltä mutta periyttääkin eri tavalla.

Genetiikkaa ei pysty oikein lyhyesti selittämään niin, että sen ymmärtää kokonaan. Sitten on tietysti ne rodullisesti erilaiset ominaisuudet eli tietyn rodun punainen ei periydykään perusperiaatteen mukaisesti vaan täysin omalla tavallaan.

Kasvattajilta toivoisin, että he hallitsevat ainakin genetiikan perusteet kun aloittavat kasvatuksensa. Lisää voi sitten opiskella kasvatuksen kuluessa. Perusteina pidän värien periytymistä sekä dominoivan ja resessiivisen erojen ymmärtämistä (se auttaa sairauksien hallinnassa kuin myöskin värien periytymisen ymmärtämisessä).

Sitten kun lisäksi tulee mutaatio-geeni, voi yllätyksiä tulla joka osa-alueella eli mahdottomasta voikin tulla mahdollinen. Esim. pitkäkarva x pitkäkarva=lyhytkarvaisia pentuja, syynä tähän todennäköisesti mutaatiogeeni. Näitä on todella harvassa, mutta joitain on silti olemassa. Yksi mutaatiosta lähtöisi oleva rotu on sphynx eli karvaton kissa ja toinen rex kissat joilta puuttuu peitinkarvat.

Lue lisää

Tärkeää on muistaa se, että kissa saa jokaisesta ominaisuudestaan yhden geenin molemmilta vanhemmiltaan siitä muodostuu geenipari. Tuon geeniparin muoto sitten aiheuttaa sen näkyykö ominaisuus vaiko ei, vai onko se piilossa.

Isolla kirjaimella merkitään dominoivat ja pienellä resessiiviset ominaisuudet. Jos perimässä on "isokirjain" eli dominoiva ominaisuus, se näkyy eli on esillä.

Esimerkki: D=täysvärinen musta, d=diluutio eli sininen I=Inhibitor eli hopea-geeni ja i=ei-inhibitor eli ei hopeageeniä.

Esimerkin vanhemmat: isä DDII x emo ddii eli isä on mustahopea ja emo sininen, syntyvät pennut ovat kaikki mustahopeita, mutta kantavat perimässään sekä täysvärin että diluution ja ovat geenikaavion mukaan DdIi. Näin rakennetaan koko geeniperimästä kaavio josta voi sitten nähdä millainen kissa on ja mitä sen perimässä on mukana. Tuossa kaaviossa on mukana kaikki ominaisuudet eli karvanpituus, väritys, kuvioinnit, naamiot, laikkuisuus jne. eli tosi pitkä litania kirjaimia. Useinhan nämä kaaviot ovat vain kasvattajan päässä ja puhutaan "on mahdollista syntyä sitä ja tätä väritystä..." Ei siis monikaan tee koko kaaviota paperille;) Ja jos jotain ominaisuutta ei tiedetä ja tehdään kaavio, merkitään se - eli D-I- jos käytän tuota samaa esimerkkiä kuin edellä. Tällöin kissa on mustahopea, mutta sen perimästä ei tiedetä onko sillä diluutio ja täysväri perimässään vai ei. Jatkossa syntyvät pennut selventävät perimän muodon.

mamma40 kirjoitti:

Tärkeää on muistaa se, että kissa saa jokaisesta ominaisuudestaan yhden geenin molemmilta vanhemmiltaan siitä muodostuu geenipari. Tuon geeniparin muoto sitten aiheuttaa sen näkyykö ominaisuus vaiko ei, vai onko se piilossa.

Isolla kirjaimella merkitään dominoivat ja pienellä resessiiviset ominaisuudet. Jos perimässä on "isokirjain" eli dominoiva ominaisuus, se näkyy eli on esillä.

Esimerkki: D=täysvärinen musta, d=diluutio eli sininen I=Inhibitor eli hopea-geeni ja i=ei-inhibitor eli ei hopeageeniä.

Esimerkin vanhemmat: isä DDII x emo ddii eli isä on mustahopea ja emo sininen, syntyvät pennut ovat kaikki mustahopeita, mutta kantavat perimässään sekä täysvärin että diluution ja ovat geenikaavion mukaan DdIi. Näin rakennetaan koko geeniperimästä kaavio josta voi sitten nähdä millainen kissa on ja mitä sen perimässä on mukana. Tuossa kaaviossa on mukana kaikki ominaisuudet eli karvanpituus, väritys, kuvioinnit, naamiot, laikkuisuus jne. eli tosi pitkä litania kirjaimia. Useinhan nämä kaaviot ovat vain kasvattajan päässä ja puhutaan "on mahdollista syntyä sitä ja tätä väritystä..." Ei siis monikaan tee koko kaaviota paperille;) Ja jos jotain ominaisuutta ei tiedetä ja tehdään kaavio, merkitään se - eli D-I- jos käytän tuota samaa esimerkkiä kuin edellä. Tällöin kissa on mustahopea, mutta sen perimästä ei tiedetä onko sillä diluutio ja täysväri perimässään vai ei. Jatkossa syntyvät pennut selventävät perimän muodon.

Lue lisää

Edelleenkin hyvin ymmärrettävästi kirjoitettu! :) Ja tuollaisten esimerkkien avulla nämä asiat taitavat jäädäkin parhaiten mieleen.

Sanoit, että toivoisit kasvattajien hallitsevan noita genetiikan perusteita, mutta eivätkö kaikki kasvattajat sitten hallitse? Luulisi ainakin, että he tietävät mitä miltäkin yhdistelmältä on odotettavissa noin kutakuinkin. Itse olen kaavaillut joskus alkavani kasvattajaksi, mutta aika ei ole vielä, tuskin tulee olemaan pitkään aikaan sopiva enkä ole kissan kanssa vielä koskaan näyttelyihin voinut tutustua. Minulla on kuitenkin jo pari 'omaa' rotua mitä haluaisin huolella kasvattaa ja olen kiinnostunut nyt jo hiljakseen etsimään tietoa vähän siihen liittyen.

Olen kuullut, että Manx rodun kasvatuksessa ei voi käyttää yhdistelmää, jolla sekä emä että isä on hännätön, pitääkö paikkaansa? Onko tässäkin joku geeni joka 'tuplaantuneena' aiheuttaa vahinkoa?
Entäpäs kun olen todella viehtynyt klassisen tabbykuvion omaaviin kissoihin niin mitenkäs erityisesti tämä kuvio periytyy? Voiko tämän kuvion kanssa yhdistää mm. tiikeriä tai täplikästä mutkattomasti vai mistä yhditelmästä on odotettavissa hyviä tabbyja?

Näillä kysymyksillä tulisin vielä vaivaamaan sinua. :P Kasvatatko itse kissoja? Arvaan, että kasvatat.. ;) Hmm...Tavallaan olisi kiintoisaa myös tietää millä perusteella kasvattajat valitsevat sen hyvän parin. Katsotaanko siinä paljon näyttelymenestyksen perään vai mitkä ovat ne seikat millä tavoin pystytään katsomaan astutukseen esim. hyvä uros omalle naaraalle? Mitä kaikkea informaatiota sukutaulusta voi kaivaa? Pitääkö sukutaulua tutkiessa ottaa yhteyttä joihinkin ihmisiin vai pystyykö siitä näkeä suoraan haluamansa? Kyselenköhän liian paljon/vaikeita :P

tarja kirjoitti:

Edelleenkin hyvin ymmärrettävästi kirjoitettu! :) Ja tuollaisten esimerkkien avulla nämä asiat taitavat jäädäkin parhaiten mieleen.

Sanoit, että toivoisit kasvattajien hallitsevan noita genetiikan perusteita, mutta eivätkö kaikki kasvattajat sitten hallitse? Luulisi ainakin, että he tietävät mitä miltäkin yhdistelmältä on odotettavissa noin kutakuinkin. Itse olen kaavaillut joskus alkavani kasvattajaksi, mutta aika ei ole vielä, tuskin tulee olemaan pitkään aikaan sopiva enkä ole kissan kanssa vielä koskaan näyttelyihin voinut tutustua. Minulla on kuitenkin jo pari 'omaa' rotua mitä haluaisin huolella kasvattaa ja olen kiinnostunut nyt jo hiljakseen etsimään tietoa vähän siihen liittyen.

Olen kuullut, että Manx rodun kasvatuksessa ei voi käyttää yhdistelmää, jolla sekä emä että isä on hännätön, pitääkö paikkaansa? Onko tässäkin joku geeni joka 'tuplaantuneena' aiheuttaa vahinkoa?
Entäpäs kun olen todella viehtynyt klassisen tabbykuvion omaaviin kissoihin niin mitenkäs erityisesti tämä kuvio periytyy? Voiko tämän kuvion kanssa yhdistää mm. tiikeriä tai täplikästä mutkattomasti vai mistä yhditelmästä on odotettavissa hyviä tabbyja?

Näillä kysymyksillä tulisin vielä vaivaamaan sinua. :P Kasvatatko itse kissoja? Arvaan, että kasvatat.. ;) Hmm...Tavallaan olisi kiintoisaa myös tietää millä perusteella kasvattajat valitsevat sen hyvän parin. Katsotaanko siinä paljon näyttelymenestyksen perään vai mitkä ovat ne seikat millä tavoin pystytään katsomaan astutukseen esim. hyvä uros omalle naaraalle? Mitä kaikkea informaatiota sukutaulusta voi kaivaa? Pitääkö sukutaulua tutkiessa ottaa yhteyttä joihinkin ihmisiin vai pystyykö siitä näkeä suoraan haluamansa? Kyselenköhän liian paljon/vaikeita :P

Lue lisää

Täytyy todeta, että pääosin kasvattajat hallitsevat genetiikan lait, mutta aina joukossa on niitäkin jotka sitä eivät osaa - näitä löytyy myöskin ulkomailta, ei vain Suomesta. Esimerkkinä käytän mm. veriryhmiä (syystä, että A-veriryhmä aiheuttaa syntyville pennuille ongelmia jos ne imevät B-ryhmän emon maitoa heti syntymänsä jälkeen). Elikkäs jos emo on B-ryhmää ja isä A-ryhmää (dominoi B:tä), ovat pennut A:ta ja B-emon maito aiheuttaa niille anemian (tarkempi selvitys löytyy http://www.clinivet.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=clinivet&mid=93&sid=20081. Kysyessäni tuontini kasvattajalta mitä veriryhmää pentu mahtaa olla, hän ihmetteli "Mitä merkitystä sillä on?" ja kiitteli kovasti kun asian hänelle selvitin, hän ei ollut koskaan edes kuullut veriryhmien vaikutuksesta.

Uusien kasvattajien kohdalla tilanne on vielä huonompi, kun usein kasvattajiksi lähdetään liian heppoisin perustein. Tässä toivoisin, että uudet kasvattajat saisivat mentoreikseen kokeneempia, jo genetiikkaa hallitsevia, kasvattajia. Ikävä kyllä usein uudet koetaan kilpailijoiksi, joiden kanssa ei haluta olla missään tekemisissä tyyliin "opiskelkoot itse".

Manxin kasvatuksesta en juuri mitään tiedä, mutta hännättömyys on käsittääkseni letaalitekijän aiheuttama ja sen kaksinkertaistuminen (homotsygootiksi) aiheuttaa kuoleman (yleensä jo sikiövaiheessa). Tiedän käytetyn kahta hännätöntä yhdessä, mutta onko se moraalisesti oikein tai sääntöjen mukaista, siitä minulla ei tietoa ole. Siis kahden hännättömän syntyvät pennut ovat kaikki heterostygootteja (eriperintäisiä) syystä, että ne homotsygootit (samaperintäiset) kuolevat jo kohdussa. Tästä syystä manxien pentueet ovat yleensä pieniä 2-3 pentua.

Klassinen tabby on kuvioista se kaikkein resessivisimpänä periytyvä, siis vaikein toteuttaa hyviä kuvioita. Paras keino siis saada hyvät tabby-kuviot olisi käyttää kasvatuksessa niitä hyväkuvioisia vanhempia, tai vanhempia joiden vanhemmat ovat hyvällä kuviolla. Vahinkoja sattuu joskus ja pentu saa todella kauniit kuviot, kun klassinen tabby voi kulkea perimässä vaikka kuinka kaukaa. Kaksi kuviotonta kissaa ei voi saada tabbypentuja, mutta sitten tulee muistaa, että on olemassa ulkoasultaan kuviottomia kissoja, jotka ovat kuitenkin kuviollisia (savut, hopeat ilman kuviota mm. chinchilla, shaded jne.). Usein myöskin punaiset kissat ovat kuviollisia vaikka ne ulkoasultaan olisivat ilman kuvioita. Täplikkäitä on kahdenlaisia, eli tiikeriraidat katkenneet tai sitten mm. ocicattien täplät jotka ovat erilaiset.

Kyllä kasvatan, kaiketi se on selvää jos nämä asiat on hallussa. Harva niitä edes vaivautuu opiskelemaan ilman mitään syytä ja ainakaan kirjoittelemaan tällaisilla palstoilla;)

Valinnoista sanoisin, että jokaisella on oma tapansa tehdä valinnat ja se riippuu paljon siitä miten kasvatusta tekee. Jos kasvattaa out-cross tyylillä, on etsittävä aina täysin vierasta linjaa olevia kissoja. Jos taas kasvattaa linjakasvatuksella, on etsittävä sellaisia kissoja joiden taustalta löytyy samoja kissoja, ainakin jostain kohtaa. Sitten valintoihin vaikuttaa kasvatettava väritys/kuviointi, tietysti hyvälinjaiset kissat ja ehkäpä viimeisenä vasta näyttelymenestys - sehän ei takaa syntyvien pentujen tasoa välttämättä kun molemmilta vanhemmilta saadaan 50 % perimästä. Jos emolla on jokin kohta epätäydellinen (standardiin verrattuna), pitäisi käytettävällä uroksella olla se ominaisuus täydellinen, ei siis huono toiseen suuntaan. Esimerkkinä vaikkapa purenta, emolla alapurenta, ei kannata valita isäksi kissaa jolla on yläpurenta, vaan kissa jolla on tasapurenta.

Sukutaulusta kannattaa kaivella esille kissoja jotka ovat tehneet hyvää jälkeä siitoksessa, ei niinkään näyttelyvoittajia. Manxeilla en tiedä onko edes mahdollista vielä saada kunnollista kuvaa sukutaulusta, kun niitä on kasvatettu vasta vähän aikaa ja materiaali on osittain vielä hännättömistä maatiaisista koostuva (joiden perimää ei tiedetä riittävästi).

Jos ihan pääpiirteinen "huoneentaulu" pitäisi kasvattajiksi aikoville ja ehkäpä myöskin jo kasvattaville tehdä, se olisi seuraavanlainen:

1. valitse rotu jota aiot kasvattaa.
2. opiskele stanrdardi (rotumääritelmä) tarkasti.
3. opiskele genetiikkaa jotta tiedät mitä voi syntyä.
4. käy näyttelyissä opiskelemassa miltä näyttää hyvä rotunsa edustaja.
5. tee itsellesi selväksi mitä kasvatukselta odotat.
6. valitse väritys jota aiot kasvattaa, johon siis panostat eniten.
7. hanki mahdollisimman hyvä rodun yksilö kasvatukseen.
8. kysele mahdollisimman paljon kokeneemmilta.
9. muista, että kasvatus on ikuista opiskelua, koskaan et ole valmis.

Sellaisissa roduissa joissa ei värillä ole mitään merkitystä, siis kaikki värit ovat sallittuja (paitsi usein naamiot näillä roduilla), voi valintaa tehdä pelkästään ulkomuotoseikkoihin paneutuen - terveyttä unohtamatta. Sellaisilla roduilla taas joilla väritys on tarkoin määritelty mm. persialaisilla, en kovin erilaisia värityksiä lähtisi kasvattamaan saman aikaisesti (naamiot ja valkolaikut esim. jotka ovat myöskin kielletty yhdistelmä)

Tulipas taas pitkä teksti:)

mamma40 kirjoitti:

Täytyy todeta, että pääosin kasvattajat hallitsevat genetiikan lait, mutta aina joukossa on niitäkin jotka sitä eivät osaa - näitä löytyy myöskin ulkomailta, ei vain Suomesta. Esimerkkinä käytän mm. veriryhmiä (syystä, että A-veriryhmä aiheuttaa syntyville pennuille ongelmia jos ne imevät B-ryhmän emon maitoa heti syntymänsä jälkeen). Elikkäs jos emo on B-ryhmää ja isä A-ryhmää (dominoi B:tä), ovat pennut A:ta ja B-emon maito aiheuttaa niille anemian (tarkempi selvitys löytyy http://www.clinivet.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=clinivet&mid=93&sid=20081. Kysyessäni tuontini kasvattajalta mitä veriryhmää pentu mahtaa olla, hän ihmetteli "Mitä merkitystä sillä on?" ja kiitteli kovasti kun asian hänelle selvitin, hän ei ollut koskaan edes kuullut veriryhmien vaikutuksesta.

Uusien kasvattajien kohdalla tilanne on vielä huonompi, kun usein kasvattajiksi lähdetään liian heppoisin perustein. Tässä toivoisin, että uudet kasvattajat saisivat mentoreikseen kokeneempia, jo genetiikkaa hallitsevia, kasvattajia. Ikävä kyllä usein uudet koetaan kilpailijoiksi, joiden kanssa ei haluta olla missään tekemisissä tyyliin "opiskelkoot itse".

Manxin kasvatuksesta en juuri mitään tiedä, mutta hännättömyys on käsittääkseni letaalitekijän aiheuttama ja sen kaksinkertaistuminen (homotsygootiksi) aiheuttaa kuoleman (yleensä jo sikiövaiheessa). Tiedän käytetyn kahta hännätöntä yhdessä, mutta onko se moraalisesti oikein tai sääntöjen mukaista, siitä minulla ei tietoa ole. Siis kahden hännättömän syntyvät pennut ovat kaikki heterostygootteja (eriperintäisiä) syystä, että ne homotsygootit (samaperintäiset) kuolevat jo kohdussa. Tästä syystä manxien pentueet ovat yleensä pieniä 2-3 pentua.

Klassinen tabby on kuvioista se kaikkein resessivisimpänä periytyvä, siis vaikein toteuttaa hyviä kuvioita. Paras keino siis saada hyvät tabby-kuviot olisi käyttää kasvatuksessa niitä hyväkuvioisia vanhempia, tai vanhempia joiden vanhemmat ovat hyvällä kuviolla. Vahinkoja sattuu joskus ja pentu saa todella kauniit kuviot, kun klassinen tabby voi kulkea perimässä vaikka kuinka kaukaa. Kaksi kuviotonta kissaa ei voi saada tabbypentuja, mutta sitten tulee muistaa, että on olemassa ulkoasultaan kuviottomia kissoja, jotka ovat kuitenkin kuviollisia (savut, hopeat ilman kuviota mm. chinchilla, shaded jne.). Usein myöskin punaiset kissat ovat kuviollisia vaikka ne ulkoasultaan olisivat ilman kuvioita. Täplikkäitä on kahdenlaisia, eli tiikeriraidat katkenneet tai sitten mm. ocicattien täplät jotka ovat erilaiset.

Kyllä kasvatan, kaiketi se on selvää jos nämä asiat on hallussa. Harva niitä edes vaivautuu opiskelemaan ilman mitään syytä ja ainakaan kirjoittelemaan tällaisilla palstoilla;)

Valinnoista sanoisin, että jokaisella on oma tapansa tehdä valinnat ja se riippuu paljon siitä miten kasvatusta tekee. Jos kasvattaa out-cross tyylillä, on etsittävä aina täysin vierasta linjaa olevia kissoja. Jos taas kasvattaa linjakasvatuksella, on etsittävä sellaisia kissoja joiden taustalta löytyy samoja kissoja, ainakin jostain kohtaa. Sitten valintoihin vaikuttaa kasvatettava väritys/kuviointi, tietysti hyvälinjaiset kissat ja ehkäpä viimeisenä vasta näyttelymenestys - sehän ei takaa syntyvien pentujen tasoa välttämättä kun molemmilta vanhemmilta saadaan 50 % perimästä. Jos emolla on jokin kohta epätäydellinen (standardiin verrattuna), pitäisi käytettävällä uroksella olla se ominaisuus täydellinen, ei siis huono toiseen suuntaan. Esimerkkinä vaikkapa purenta, emolla alapurenta, ei kannata valita isäksi kissaa jolla on yläpurenta, vaan kissa jolla on tasapurenta.

Sukutaulusta kannattaa kaivella esille kissoja jotka ovat tehneet hyvää jälkeä siitoksessa, ei niinkään näyttelyvoittajia. Manxeilla en tiedä onko edes mahdollista vielä saada kunnollista kuvaa sukutaulusta, kun niitä on kasvatettu vasta vähän aikaa ja materiaali on osittain vielä hännättömistä maatiaisista koostuva (joiden perimää ei tiedetä riittävästi).

Jos ihan pääpiirteinen "huoneentaulu" pitäisi kasvattajiksi aikoville ja ehkäpä myöskin jo kasvattaville tehdä, se olisi seuraavanlainen:

1. valitse rotu jota aiot kasvattaa.
2. opiskele stanrdardi (rotumääritelmä) tarkasti.
3. opiskele genetiikkaa jotta tiedät mitä voi syntyä.
4. käy näyttelyissä opiskelemassa miltä näyttää hyvä rotunsa edustaja.
5. tee itsellesi selväksi mitä kasvatukselta odotat.
6. valitse väritys jota aiot kasvattaa, johon siis panostat eniten.
7. hanki mahdollisimman hyvä rodun yksilö kasvatukseen.
8. kysele mahdollisimman paljon kokeneemmilta.
9. muista, että kasvatus on ikuista opiskelua, koskaan et ole valmis.

Sellaisissa roduissa joissa ei värillä ole mitään merkitystä, siis kaikki värit ovat sallittuja (paitsi usein naamiot näillä roduilla), voi valintaa tehdä pelkästään ulkomuotoseikkoihin paneutuen - terveyttä unohtamatta. Sellaisilla roduilla taas joilla väritys on tarkoin määritelty mm. persialaisilla, en kovin erilaisia värityksiä lähtisi kasvattamaan saman aikaisesti (naamiot ja valkolaikut esim. jotka ovat myöskin kielletty yhdistelmä)

Tulipas taas pitkä teksti:)

Lue lisää

Mielestäni olisitte voineet aloittaa tästä aiheesta oman keskustelun!!!
Aluperäinen kysyjä on aivan jäänyt unhoon!!!

tintti kirjoitti:

Mielestäni olisitte voineet aloittaa tästä aiheesta oman keskustelun!!!
Aluperäinen kysyjä on aivan jäänyt unhoon!!!

unhoon, eikös hänelle ole vastattu ihan alusta alkaen. Genetiikkahan nimenomaan vaikuttaa siihen mitä sisaruksien pennuista syntyy - onko niissä vikoja vai ei, eikö niin?

Genetiikan ymmärtäminen auttaa jokaista miettimään kannattaako jokin yhdistelmä vai ei, on se sitten sisarusparin tai täysin vieraan yhdistelmän tekemistä. Kaikki nuo mainitut (ehkä värejä lukuunottamatta) ovat tässäkin yhdistelmässä mahdollisia ja siksi hyödyllistä kysyjänkin tietää mm. nuo veriryhmät ja niiden vaikutukset syntyviin pentuihin.

Parasta tässä on se, ettei kysyjää ole lynkattu suoralta kädeltä, vaan annettu asiallisia vastauksia jotka ovat kattavampia kuin ihan alkuperäinen kysymys. Toki genetiikka on niin laaja aihe, että siitä voisi tehdä oman ketjunsa, siinä on vain se vaara, ettei se kiinnosta juuri ketään - vaikka ehdottomasti pitäisi.

mamma40 kirjoitti:

unhoon, eikös hänelle ole vastattu ihan alusta alkaen. Genetiikkahan nimenomaan vaikuttaa siihen mitä sisaruksien pennuista syntyy - onko niissä vikoja vai ei, eikö niin?

Genetiikan ymmärtäminen auttaa jokaista miettimään kannattaako jokin yhdistelmä vai ei, on se sitten sisarusparin tai täysin vieraan yhdistelmän tekemistä. Kaikki nuo mainitut (ehkä värejä lukuunottamatta) ovat tässäkin yhdistelmässä mahdollisia ja siksi hyödyllistä kysyjänkin tietää mm. nuo veriryhmät ja niiden vaikutukset syntyviin pentuihin.

Parasta tässä on se, ettei kysyjää ole lynkattu suoralta kädeltä, vaan annettu asiallisia vastauksia jotka ovat kattavampia kuin ihan alkuperäinen kysymys. Toki genetiikka on niin laaja aihe, että siitä voisi tehdä oman ketjunsa, siinä on vain se vaara, ettei se kiinnosta juuri ketään - vaikka ehdottomasti pitäisi.

Lue lisää

"eli: voiko pennut selvitä elossa? tai terveinä? onko mahd. että pennuista tulee täysin epäkehittyneitä? lopetetaanko tällaisia pentuja eläinlääkäreissä? miten lopetus tapahtuu? onko kissalle mahd. tehdä keskeytystä? paljonko sellainen maksaa? kissasta näkee kyllä jo aivan selvästi että on raskaana... mitä pitäisi tehdä? ApUa!"

Tuskin hän tuossa APUA kyselee mistään genetiikasta tai kissojen mahdollisista väreistä, kissa on jo tiinenä, hätä ja huoli on lähinnä syntyvien pentujen terveydestä!!!
Eikä hän myöskään ole tähän viestiketjuun enää vastannut!!!

tintti kirjoitti:

"eli: voiko pennut selvitä elossa? tai terveinä? onko mahd. että pennuista tulee täysin epäkehittyneitä? lopetetaanko tällaisia pentuja eläinlääkäreissä? miten lopetus tapahtuu? onko kissalle mahd. tehdä keskeytystä? paljonko sellainen maksaa? kissasta näkee kyllä jo aivan selvästi että on raskaana... mitä pitäisi tehdä? ApUa!"

Tuskin hän tuossa APUA kyselee mistään genetiikasta tai kissojen mahdollisista väreistä, kissa on jo tiinenä, hätä ja huoli on lähinnä syntyvien pentujen terveydestä!!!
Eikä hän myöskään ole tähän viestiketjuun enää vastannut!!!

Lue lisää

vastauksista todellakaan saa ymmärretyksi, että terveys riippuu siitä millaisia virheitä ne hänen kissansa kantavat? eli genetiikasta tässä on kyse. Sitten on selvästi kerrottu, että mahdollisuus siihen, että syntyy joko viallisia tai täysin terveitä on 50/50 noin about.

Eli viesteissä yritettiin kertoa, että on mahdollista ettei pennut ole virheellisiä vaikka kyseessä on täyssisarastuminen. Noihin muihin kysymyksiin ei otettu niinkään kantaa, luullakseni (ainakin omalta osaltani,) koska keskeytystä ei enää siinä vaiheessa voi tehdä kun tiineys näkyy. Pentujen lopetuksen tietysti voi tehdä lääkäri kuten aikuisenkin, se pitäisi olla selvää ilman kysymistäkin. Hinta taas on klinikkakohtainen aina, on kyseessä mikä tahansa toimenpide ja sen voi selvittää soittamalla ja kysymällä suoraan.

Genetiikkaosuus ei ole suoraan hänelle vastattukaan, vaan edelliselle kysyjälle. Jos tämä aihe sinua ei kiinnosta, sen voi jättää lukematta. Tuskin tästä kuitenkaan on kenelläkään haittaa ollut vaikka ketjussa onkin puhuttu muustakin genetiikan aihealueesta kuin sairaudet/virheellisyydet.

mamma40 kirjoitti:

vastauksista todellakaan saa ymmärretyksi, että terveys riippuu siitä millaisia virheitä ne hänen kissansa kantavat? eli genetiikasta tässä on kyse. Sitten on selvästi kerrottu, että mahdollisuus siihen, että syntyy joko viallisia tai täysin terveitä on 50/50 noin about.

Eli viesteissä yritettiin kertoa, että on mahdollista ettei pennut ole virheellisiä vaikka kyseessä on täyssisarastuminen. Noihin muihin kysymyksiin ei otettu niinkään kantaa, luullakseni (ainakin omalta osaltani,) koska keskeytystä ei enää siinä vaiheessa voi tehdä kun tiineys näkyy. Pentujen lopetuksen tietysti voi tehdä lääkäri kuten aikuisenkin, se pitäisi olla selvää ilman kysymistäkin. Hinta taas on klinikkakohtainen aina, on kyseessä mikä tahansa toimenpide ja sen voi selvittää soittamalla ja kysymällä suoraan.

Genetiikkaosuus ei ole suoraan hänelle vastattukaan, vaan edelliselle kysyjälle. Jos tämä aihe sinua ei kiinnosta, sen voi jättää lukematta. Tuskin tästä kuitenkaan on kenelläkään haittaa ollut vaikka ketjussa onkin puhuttu muustakin genetiikan aihealueesta kuin sairaudet/virheellisyydet.

Lue lisää

Minähän näitä asioita aloin kyselemään - anteeksi jos vein alkuperäisen aiheen merkityksen. Innostuin vain kyselemään, kun paikalle sattui hyvin tietoavarastoinut kirjoittelija ;) Olihan tuo voinut olla hyvä aloittaa uusikin ketju genetiikasta, kun tämä on tänne vähän piiloon ehtinyt jo pujahtaa.