masennus eron jälkeen, sitä tää kai on. miten tästä pääsee eroon? miten unohtaa ikävä ihmisestä joka ei ikävöi minua? miksei mikään jaksa kiinnostaa? miksi olen hereillä 3:24, silmät punaisina itkusta? miten tässä näin pääsi käymään? kaikki oli vielä ok pari kuukautta sitten. ja onhan se välillä vieläkin ok. mutta sitten kun tunteet saa vallan... hmm. ihan hiljalleen hiipi tämä olotila taas. enkä pidä tästä yhtään.
ikävä. masentaa. ei saa unta.
taasyksisärkynytsyd.
3416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
eihän eroa pysty hetkessä unohtaa, joskus menee monta vuotta kunnes "aika kultaa muistot".puhuminen on se asia mikä parantaa ja helpottaa ja mieti tarkkaan se, että kenelle puhut. suosittelen ammatti-ihmistä esim. kriisikeskuksessa jonne yleensä pääsee heti. enkä henkilökohtasesti itse avautus läheisille sillä ne on mun mielestä liian lähellä. rakkaus on luottamuksen, ilon, lämmön ja läheisyyden jakamista, jos niitä ei ole niin huonot on mahikset jatkaa...tiedän tunteen - on vaan pakko kestää ja tiedän, että aika menee hitaasti ja suru tuntuu loputtomalta...se on kärsimystä. toivon, että menet puhuun ja ikävä helpottaa ja muista se, ett sun kohdalle on tulevaisuudessa luvassa parempaa...koska se suhde meni niin.
enkä henkilökohtasesti itse avautus läheisille sillä ne on mun mielestä liian lähellä. rakkaus on luottamuksen, ilon, lämmön ja läheisyyden jakamista, jos niitä ei ole niin huonot on mahikset jatkaa...
mikä on sitten tarpeeksi kaukana?
ymmärsinköhän kysymyksen oikein?
tarpeeksi kaukanako...ammattiaapu - ammatti-ihminen, jonka kanssa voi paremmin jäsennellä tapahtunutta...
puhuminen ja tunteiden läpikäyminen helpottaa ja ymmärtää miksi asiat meni omalla tavallaan - löytää vastauksen, vaikkakin kaikkiin asioihin ei niitä vastauksia saa välttämättä koskaan.
en millään tavoin halua väheksyä perheen ja läheisten ja ystävien tukea mutta monta kertaa he ovat niin omilla tunteilla mukana asioissa ettei näkemys ole välttämättä realistinen tai sitten ett asiaa kuitataan kinttaalla ja sanotaan, ett jatka elämää...
tiedän kokemuksesta elikkä siksi muotoilin asian noin ja esimerkkinä seuraava:
kohdallani oli todella vaikea tapahtuma. puhuin asiasta sisareni kanssa ja hän oikein avuliaana kuunteli ja tuki - kiitos hänelle siitä. puolen vuoden kuluttua sattumalta kuulin, ett miten hän kovasti murehtii mun puolesta - se ei tuntunut itsestä hyvältä ett olin kuitenkin sit kuormittanu häntä enempi kuin uskoinkaan...
eli lähinnä nyt näin, ett voi suurin piirtein sanoo mikä mättää mut syvempi ruotiminen sinne ammmatti-ihmisen luo esimerkiksi...se paha olo ei lähde itsekseen pois ...käsitellä se täytyy joka tapauksessa, että voi jatkaa elämää..