Sinä olet kuin maailma
kaikkien haaveideni ja unelmieni
palava koti.
Mitä kaivaten odottaa
sille toivoen huutaa
alla jähmettyneen tähtien meren.
Navat vastakkain
alkuja ja loppuja synnyttämässä
meistä ei siltikään jää mitään
elämään
on himot ja halut
rakkauden roolin vieneet
sen taka alalle jättäneet
ja maailmani näpeille lyö
kun sydämen vain tahtoisi varastaa ...
Kuinka sitä haluaa tuntea edes hetken aikaa
jotakin aitoa lumousta
vaikkakin se jäisi satukirjan kansien väliin
mutta
sinä olet maailma
liukuhihnalle harmaiden päivien haalareihin
minut tahtoisit laittaa
ja sydämeni ei sinulle kelpaa
vaan sieluni
ja rakkaudettomuus
on vähiten haluttua tuskaa
sinun luomaasi
maailma ...
kaikkien haaveideni ja unelmieni
palava koti.
Mitä kaivaten odottaa
sille toivoen huutaa
alla jähmettyneen tähtien meren.
Navat vastakkain
alkuja ja loppuja synnyttämässä
meistä ei siltikään jää mitään
elämään
on himot ja halut
rakkauden roolin vieneet
sen taka alalle jättäneet
ja maailmani näpeille lyö
kun sydämen vain tahtoisi varastaa ...
Kuinka sitä haluaa tuntea edes hetken aikaa
jotakin aitoa lumousta
vaikkakin se jäisi satukirjan kansien väliin
mutta
sinä olet maailma
liukuhihnalle harmaiden päivien haalareihin
minut tahtoisit laittaa
ja sydämeni ei sinulle kelpaa
vaan sieluni
ja rakkaudettomuus
on vähiten haluttua tuskaa
sinun luomaasi
maailma ...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Maailma on kova paikka.. Tuntuu,että rakkaudelle,ei ole enää sijaa..Vaikka,mikään ei ole niin tärkeää kuin rakkaus.. Ihmisistä on tullut, kovia ja itsekäitä.. Vai,onkohan niin ollut aina? Vanhaa aikaa,usein katselee ruusunpunaisten silmälasien läpi,vaikka se ei ollut sen kummempaa.. Teknologia kehittyy ym..mutta ihminen ei paljoa muutu..Me emme anna periksi..emme alistu olemaan mitään harmaata massaa.. Sydän rouhuaa tulena rinnassa ja hakee kohdetta,jolle voisi tuhlata kaiken patoutuneen rakkauden..Emme jätä sitä vain unelmaksi ,satukirjoihin,kuten kirjoitit,vaan elämme täysin rinnoin.. Jos rakkaus ei kestä,niin parempi sekin,että hetken edes tuntee aitoa rakkautta,kuin että sitä e i koskaan kokisi.. Voihan sitten elää sitä uudestaan ja uudestaan ,mielessään..Toivottavasti kohtaamme HÄNET,jota voimme rakastaa!
Olipa taas mietteitä runostasi..Hienon runon kirjoitit..Kiitos jälleen.. ja kiitos,kun aina muistat minua..
Mukavaa viikonloppua ja iloista mieltä... Meillä on kamalasti lunta ja lisää luvassa... Hei hei..t.Irkku
... kovalla kädellä kohtelee
kovapäisiä poikiaan ...
no tietysti me joskus kohtaamme hänet
koska se on melkeimpä luonnonlaki
ja sitä ennen voi tarinoida ajoista menneistä
joka ei sen kummempaa ole ollut kuin nykyään
ehkä vain yksinkertaisempaa ...
no minusta ei saisikaan harmaiden massojen ainesta
vaikka kirjoitinkin niin
mutta kirjoitin vain tarinan - pähkäilyn,
en sen enempää tai vähempää ...
täällä on pakkasta nelisenkymmentä joten tulee
kaunis päivä.
kiitos vierailustasi rakas ystäväin ja toivon symppiksille
talvisia riemuja lisättynä onnella ja onnellisuudella
kaikella mukavalla.
kelpaa aivan hyvin..
rakkaudetonta tuskaa..
sekin jäisi kansien väliin..
herättäisin syömmesi..
antaisin aikaa
... puhutaan aina silloin tällöin
paluusta menneeseen
aikoihin onnellisiin
niin puhuttiin vaihtokauppa taloudesta
joten jos minä sinulle
niin sinä minulle ...
kiitän harvinaisesta kyläilystä onijaenkeli
ja toivon päiväsi olevan sellainen
josta syntyy muistoja
niitä kultaisia.
Oleetkin aiheeksi ottanut
synnyt syvät
ei kuljetakaan varsinaisesti
tasolla
yksilön
vaikka kiinteitä
osioitahan me olemme
ja yksilö pyöritää
mailmaa,mutta niin
kylmästi
sekä laskelmoiden
ettei aidoille tunteille
painoarvoa anneta
kuitenkin
napa on keskellä
katsellaan sydämellämme
maailmaa sen kauneuden suuruutta
Olitpa aikaansaanut erilaisuutta :)
viikonvaihdetta sinulle
... kun on koko maailma
niin sitä yrittää muuttaa tavallaan
oman mielensä mukaiseksi
ja kun keinot ovat rajalliset
niin siinä joutuu kärsimään
se rinnalla kulkija
ja siitä kerroin ...
kylläpä palautteesi pursusi ajatuksia
joista lämpimästi kiitän
ja hyvää ja kaunista päivää sinulle toivon
lämmöllä sydämestäni.
runo, jossa on tummuus ja kirkkaus yhtä aikaa.
Orpo sydän, joka odottaa ja odottaa saapuvaksi
rakkautta. Kun sen kohtaa, tuntuu että kaikki on
siinä, siinä tunteessa ja onnessa.
Odotus on joskus piinaa,
jokainenhan meistä haluaisi rakastaa ja olla rakastettu.
Mistäpä muustakaan se sielu ja sormet kirjoittaa, kuin
siitä mitä sisimmässä on.
Hienosti kuljetat lukijaa mielesi syövereiden tunnelmissa,
mutta ehkä olisin aavistuksen typistänyt tekstiä. Hyvin
se kyllä näinkin toimii, ei sen puoleen. Ja kyllä säkeissä on
miehen tunteva sydän ehdottomasti mukana.
... kokea asioista sen molemmat puolet
niin saa tasapainoilla
hyvän ja pahan välillä
kultaisen keskitien ollessa unelmaa ...
no kuten tavallisesti niin oikeassa olet
että tämä olisi tarvinnut hieman lyhentämistä
mutta ehkä se selittyy sillä
kun on mennyt ilo joka aamuiseen kirjottamiseen
niin tulee pitkiä
vaikka ainahan olen kirjoittanut antaumuksella
sanoja säästämättä.
kiitän sinua kun poikkesit rakas ystäväin ja mestarini.
toivon että päivääsi mahtuu paljon ilon ja onnen
sykkiviä tunteita
jotka tekevät askeleesi kepeäksi
ja aatokset jalot tähtiä tavoittelemaan.
ei enempää, eikä vähempää kuin
Maailma
niinpä niin, Rakkaus, rakkautemme kohde
Ei kai voisikaan olla muuta kuin Maailma
kaiken olemassaolossamme täyttävää
Vaan peilin toinen puoli :
”rakkauden roolin vieneet”
- hieno ilmaisu-
ja mikä sisältä kumpuava pyyntö ;
"....haluaa tuntea edes hetken aikaa....lumousta....
vaikkakin se jäisi satukirjan kansien väliin ”
Miten useasti ajattelekaan, että elämä tarjoaisi
sitä etsittyä,haaveiltua
edes hetken lumousta
Edes sen sadun verran....
tämän hienon runosi ehdoton huippukohta on
mielestäni tämä :
”liukuhihnalle harmaiden päivien haalareihin
minut tahtoisit laittaa”
Tässä tulee taas esiin Sinun taituruutesi
”liukuhihnalle harmaiden päivien haalareihin”
Voisin toistaa sen tähän yhä uudelleen ja uudelleen
Terv.sanojesi äärellä myytynä Peikkis
Ps.vähän kuin varovasti hiipien uskaltaudun sanaseni kirjaamaan :))
... löydät paljon kohtia tästä pähkäilystä
ja toinen vaikka on kaikki
niin itse ei sitä toiselle ole vaan muutettava
toisen muotteihin
ja kun välittäminen on kylmää
tavallaan ei halua toista rakkaudesta
vaan pelkästä intohimosta
siksi ne roolit ...
liian tuttua ja turvallisen mitäänsanomatonta on harmaat päivät ...
toivottavasti peikkiksen päivät ovat onnen ja ilon tunteita täynnä
ja eikä aavoilla rajattomilla aapasoilla tuiskuta liikoja
vaan poskilla on punaa lämpöisestä suuresta kultaisesta
sydämestä johtuvaa
niin toivon sydämellä lämpöisellä
kun sinua aattelen ...
Toisen lukeminen ei aina helppoa
Mukaan sekoittuu omat toiveet
- toiveet muokkaavat ajatuskulun
ehkäpä epätodelliseksi
Ehkä aistii toisestansa jotakin
tyystin saavuttamatonta
Helpostiko alkaa toista muokata
oman normistonsa formuihin
Ihana oli tänä iltana taivaltaa
polulla valkeitten hankein
Kuu kahdella kolmanneksellaan
kultaisena kiekkona valaisi
tummalla
Äärettömyyteen heijastavalla taivaallaan
Heijasteet kuun saivat
lumen pinnan sädehtimään
Tuhansin timantein
ja hohtavin jalokivin
Täydestä sydämestäni
Toivotan Sinulle hyvää
-tulevaan päivään
Ja intohimon liekkejä
kynäsi käydä
niitä runoiksi suuriksi kirjaamaan
Sinua kiittäen
-peikkis -