Rahaa on löydyttävä, julisti Hesari 17.2. pääkirjoituksessaan
Toimittajatkin näyttävät kypsyvän poliitikkojen ylimielisyyteen ihmisiä kohtaan. Samoista asioista poliitikoille on puhuttu vuodesta toiseen, mutta kansan valitsemat poliitikot tekevät ylhäisessä yksinäisyydessään, mitä haluavat.
Pääkirjoituksesta:
"Nyt pitäisi kohdentaa tehostettuja terveyspalveluita juuri niihin ryuhmiin, jotka voivat huonoiten. Se merkitsisi ennen kaikkea ammattikoulujen opiskelijaterveydenhuollon saattamista ajantasalle. Se, että joka viidennellä kouluikäisellä lapsella ja nuorella on mielenterveysongelmia, on vakava haaste. Ongelmien mahdollisimman varhaiseen hoitoon pitää löytyä rahaa, sillä niiden kasvaessa myös kustannukset kasvavat."
Toimittajatkin näyttävät kypsyvän poliitikkojen ylimielisyyteen ihmisiä kohtaan. Samoista asioista poliitikoille on puhuttu vuodesta toiseen, mutta kansan valitsemat poliitikot tekevät ylhäisessä yksinäisyydessään, mitä haluavat.
Pääkirjoituksesta:
"Nyt pitäisi kohdentaa tehostettuja terveyspalveluita juuri niihin ryuhmiin, jotka voivat huonoiten. Se merkitsisi ennen kaikkea ammattikoulujen opiskelijaterveydenhuollon saattamista ajantasalle. Se, että joka viidennellä kouluikäisellä lapsella ja nuorella on mielenterveysongelmia, on vakava haaste. Ongelmien mahdollisimman varhaiseen hoitoon pitää löytyä rahaa, sillä niiden kasvaessa myös kustannukset kasvavat."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siksi, koska poliitikot ovat estäneet osalta lapsista muut vaihtoehdot, vaikka lasten kyvyt siihen riittäisivätkin, näin heistä tulee alisuoriutujia. Tarkoittamastani ryhmästä lapsia pääsee pois eli kykyjään, taitojaan ja omaa mielenkiintoaan vastaavaan opiskelu- ja työputkeen korkeintaan ne,
1) joille omat vanhemmat voivat kotona antaa puuttuvan erityisopetuksen ja
2) niissä kunnissa asuvat, joiden koulujen rahoitus erityisopetuksen suhteen on lain vaatimalla eli oppilaiden tarvetta vastaavalla tasolla
Missä vaiheessa oikeus perusopetukseen on joidenkin oppilaiden kohdalla poistettu? Se on häipynyt salaa samoin kuin huostaanottoja estävät tuetkin kunnissa. Monesti erityislapsen kohdalla tarvitaan myös erityisopetusta, josta vieläkin on olemassa voimassa oleva laki, mutta silti moni kunta on vähentänyt erityisopetuksen määrärahat sille tasolle, että lain tarkoittamaa opetusta ei kunnissa enää anneta. Moni erityisopetusluokka on käytännössä vain häirikköluokka, jossa ei edes yritetä opettaa, eikä siellä ole mahdollisuutta oppimiseen niilläkään oppilailla, jotka olisivat siihen motivoituneita. Siis oppilaan siirto tuollaiseen ryhmään ei enää kaikin osin vastaa tarkoitustaan, vaikka kuinka kauniin sanakääntein mediassa puhuttaisiin "korkea tasoisesta erityisopetuksesta, jossa Suomi on maailman huippu luokkaa".
On myös kuntia, joissa asuvat erityislapset saavat yhteiskunnalta lain tarkoittamaa tukea oppimiseensa vain lastensuojelulaitoksissa. Näin on mahdollistunut myös Hesarin kertoma tilanne, jossa lapsi piti huostaanottaa hyvästä kodistaan, että hän saattoi saada lain lupaamaa erityisopetusta. Millä oikeudella lapsi erotetaan rakkaistaan, että hän saa lakien lupaamat perusoikeudet itselleen?
Opetus on jätetty vanhempien varaan, vaikka he eivät opettajia olisikaan. Totta kai vanhemmat ovat halukkaita tekemään lapsensa eteen kaiken mahdollisen, mutta rajansa kaikella. Jos vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kokoaikaiseen opettamiseen, esim. oman työssäkäynnin takia tai siksi, että perheessä on useita muitakin lapsia, niin silloin tarjotaan erityisopetuksen sijasta vain huostaanottoa. Ja toisaalta, millä ihmeen oikeudella vaaditaan, että vanhempien tulisi hoitaa opettajille kuuluvia tehtäviä.
Erityisopetuksen surkea tilanne on johtanut siihen, jota ilouutisena on levitetty viime aikoina eli ammattikouluihin haku on lisääntynyt. Tilanne on onnellinen niille oppilaille, jotka omasta vapaasta tahdostaan hakeutuvat alalle, johon voi päästä ammattikoulusta. Heidän joukossaan on totta kai niitäkin, joiden kyvyt riittäisivät mainiosti myös muualle, mutta koska valinta on vapaaehtoinen, voidaan puhua onnellisesta tilanteesta.
Mutta kovin onnellinen se ei ole niille, jotka jo peruskoulussa jätetään alisuoriutumaan, eikä heillä perusopetuksen jälkeen ole muita vaihtoehtoja kuin ammattikoulu. Perusoikeuksien rikkominen kaventaa siis myös valintavaihtoehtoja myöhemmässä elämässä, ellei lapsi jo perusopetusaikanaan ole onnistuttu syrjäyttämään niin täysin, että hän ei oppivelvollisuuden nimellisen suorittamisen jälkeen enää halua mihinkään kouluun ja opetukseen. Nimelliseksi oppivelvollisuuden suorittamista nimittäin osalle oppilaista voidaan sanoa, myös heille, jotka oikealla tuella olisivat pystyneet parempaan.
Tilanne on hyvin valitettava siinäkin mielessä, että jos terveydenhoito olisi tarvetta vastaavalla tavalla, ei todennäköisesti myös niin sanottuja häirikköluokkia olisi kouluissa olemassakaan. Silloin myös lain tarkoittamaa erityisopetusta voitaisiin antaa toisin kuin nyt. On myös muistettava, että läheskään kaikki erityisopetukseen tulevat eivät suorita koko oppivelvollisuuttaan siellä, vaan erityisopetussiirto voi koskea vain muutamia kouluvuosia tai vieläkin lyhyempää aikaa. Yksinkertainen tosiasia kun on, että kun lapsi saa tarvitsemaansa tukea ja hoitoa - oli kyse erit.opetuksesta tai terv.hoidosta - hän mitä todennäköisimmin kuntoutuu yhä paremmin tavanomaiseen elämään, siis koulusta puheen ollen voi siirtyä tavalliseen luokkaopetukseen. Tuen saanti oikeaan aikaan takaa sen, että tuen tarve vastaisuudessa vähenee.
Koska joidenkin ihmisten asenteissa ja tiedoissa erityislasten suhteen on puutteita, on erikseen vielä mainittava, että nimikkeet erityislapsi tai erityisopetus eivät yksi yhteen tarkoita oppilaan heikkolahjaisuutta tai pienimpiäkään puutteita hänen älykkyydessään.
Kun Hesari kirjoittaa, että "Nyt pitäisi kohdentaa tehostettuja terveyspalveluita juuri niihin ryhmiin, jotka voivat huonoiten", voisi asian sanoa niinkin, että peruskouluaikanaan ilman lainmukaisia tukia jääneet ovat oikeutettuja siihen viimeistään nyt.
Tärkeät kysymykset:
-Miksi kaikki lapset eivät saa koulussa enää lain heille lupaamaa opetusta erityisopetuksen puolella?
-Milloin opetusvastuu erityisopetuksessa on virallisesti siirretty vanhemmille ja osin poistettu kouluista?
-Milloin lapsen oikeus tarvitsemaansa erityisopetukseen tai terveydenhoitoon on siirretty koskamaan vain huostaanotettuja lapsia? Haluan nähdä lakimuutoksen, jolla em. toimet ovat laillisia.
-Miksi 1.3.2002 alkaen voimassa ollut hoitotakuulaki ei toimi vieläkään?
-Milloin puututaan rajulla kädellä psykiatrisen hoidon puutteisiin ja sen käyttämiin hoitotapoihin?
-Milloin neurologinen kuntoutustarjonta saadaan tarvetta vastaavalle tasolle?
Muutamaan pystyn vastaamaan...
"-Milloin lapsen oikeus tarvitsemaansa erityisopetukseen tai terveydenhoitoon on siirretty koskamaan vain huostaanotettuja lapsia?
-Milloin puututaan rajulla kädellä psykiatrisen hoidon puutteisiin ja sen käyttämiin hoitotapoihin?"
Nyt kun huoli-ilmoitusten teko helpottui, alkoivat koulut ilmoitella helposti lapsista joilla on esim. oppimisvaikeuksia jolloin he siirtävät vastuun sosiaalitoimelle. Sosiaali leimaa välittömästi vanhemmat huonoiksi kasvattajiksi ja jos eivät löydä huostaanoton syitä kotioloista siirtävät vastuun lasten psykiatreille jotka vuorostaan suosittelevat välittömästi huostaanottoa... Ja mitä heihin tulee, ei psykiatrian puoli tunnusta neurologisia oireyhtymiä, heidän mielestään syy on aina vanhempien kasvtuksessa. Jos vanhemmat uskaltavat olla erimieltä lääkärin kanssa saavat myös vanhemmat diagnoosin (kuten me)
Z65.3 Muihin lainopillisiin seikkoihin liittyvät ongelmat
•Pidätykseen liittyvät ongelmat
•Syytteen saamiseen liittyvät ongelmat
•Oikeudenkäyntiin liittyvät ongelmat
•Lapsen huostaanottoon tai elatusavun määräämiseen tähtäävään prosessiin liittyvät ongelmat.
Näiden kolmen tahon rinki pitäisi saada jotenkin katkaistua.
Hesari on oikeilla jäljillä, mutta kyllä muutokset pitäisivät aloittaa peruskouluista.
Sanoisin, että lapsen eskari-aika ja 1-2 luokat ovat niitä tärkeimpiä. Jos alamäki alkaa jo silloin voi olla ettei mitään ole enään tehtävissä, muuta kuin huostaanotto ja pahimassa tapauksessa lapsen siirtely paikasta toiseen... Tässä ei pelkästään ole kysymys lapsesta vaan koko perheestä. Tällä hetkellä, uskaltaisin jopa sanoa että, kaikki tuet on suunattu väärin.
Olen monesti miettinyt miksi lapset laitetaan psykiatrisen puolelle??? Eikö olisi helpompaa aloittaa neuron puolelta ja jos on tarvetta he siirtäisivät lapsen psykiatriselle... Tällöin tulisi heti rajattua pois mahdolliset neurologiset oireyhtymät ja voitaisiin keskittyä miettimään miten lasta ja perhettä voitaisiin auttaa eikä leimata huonoiksi kasvattajiksi saman tien.