Suomi on *ska maa

Niin on. Toimittajat menivät mukaan rämpätyksiin TV-ohjelmassa, että ihmiset syövät liikaa bentsodiatsepaameja. >Eivät muut lääkkeet ole sen turvallisempia: pulssin putoaminen, dystonia,Maligni neuroleptisyndrooma. Täytyisi toimittajien hieman miettiä ennenkuin menevät mukaan tälläiseen. Terveydenhuollossa pyöritetään edestakaisin, terveyskeskus ei mukamas voi ottaa erikoissairaanhoidon kokeita ja erikoissairaanhoito vastaa, että tulkaa kolmen kuukauden päästä uudestaan. Nykyisin ei edes välttämättä kuoleva pääse sairaalaan, herra A kuoli lauantai-iltana oli käynyt pyrkimässä Meilahteen , ei otettu. Kuoli samana päivänä. Ajattelinkin ostaa mökin ulkomailta, koska Suomessa ei mikään toimi. Julkinen terveydenhuolto on melko tehotonta, riskiryhmäläisenä on minulle mm. kuumeisena terveyskeskuksessa sanottu, juokaa mehua- en päässyt lääkärille asti. Seuraavana päivänä oli lämpöä vielä enemmän, jouduin menemään uudestaan. Terveydenhuolto juoksuttaa potilaita, eikä maksamallakaan saa Suomessa hoitoa-ajanvaraukset yksityispuolella menevät usein pieleen ja työterveyslääkärille. On tietysti muutamia lääkäreitä, jotka ohjaavat eteenpäin tutkimuksiin. Paluu 90-luvulle, psykiatriassa on eristäminen kolminkertaistunut,lääkärit touhuavat omiaan, eivät välitä potilaista. Yliopistosairaalassa puolestaan on tehdasmainen tunnelma.

terveyskeskus lääkärit tietääkseni voi adhd dg:sia tehdä,julkisen sektorin asiantuntija lääkärit riitelee
mikä mahdollisesti aiheuttaa adhd oireyhtymän sen sijaan et määräis lääkkeet ja riitelisivät sitten jälkikäteen
mikä sen mahdollisesti aiheutta kun lääke kerran tiedetään.

Näin se vaan on, itsekin tullut huomattua. Ja olen sentään itse ammattilainen. Ei oo helppoo, ja mietinkin usein, miten "tavalliset" ihmiset osaa muka aina vaatia ja itse selvittää asioitaan. Onneksi aika moni sentään näköjään nykyään osaa hakea tietoa ja kyseenalaistaa lääkäreiden ym. mielipiteet. Kyllähän jokainen meistä on kuitenkin oman elämänsä paras asiantuntija, se kannattaa muistaa. Kuten myös se, että yleensä auttavat tahot varmasti toimivat parhaan ymmärryksensä mukaan, mutta kyseessä on niin monimuotoinen ja yksilöllinen häiriö, että siinä on pakkokin olla myös itse varsin aktiivinen. Edelleen on kyllä hirmuisesti töysarkaa ymmärryksen lisäämisessä, varsinkin aikuisten osalta. Järkyttävää, että nyt aikuisten metyylifenidaattihoidoista leikataan korvausosuuksia. Samaan aikaan maksetaan ties mistä, itseaiheutetuista sairauksista johtuvia lääkityksiä. Saisivat hävetä! Mutta me Addit tsempataan eikä luovuteta.

Eivät välttämättä ole lääkkeet ollenkaan ratkaisu ADHD:n, jonka mä katson vakavaksi kansantaudiksi Suomessa. Länsimainen kristillinen kulttuuri edesauttaa ADHD: n syntymistä monin eri tavoin ja sairastuneille tauti on hyvin ikävä. Mulla ei todellakaan ole ADHD:tä eikä mahdollisuutta edes sairastaa sitä. ADHD:stä ei myöskään kannata pyrkiä mihinkään "leijan lennätykseen", vaan omaksua vaikkapa ihan päviittäistä pornoa. *Leijan lennätys* on psykiatrialle ja sosiaalikultuurille tunnusomaista hoitamista ja heitteillejättämistä. Ammattilaisuus on kehittyvää ja tuloksekasta ja hoitotyön ammattiosaajat ymmärtävät ADHD:n.

Jollain taas lääkkeet ottamatta, surullista....

Täällä kanssa yksi, joka on saanut apua vasta yksityiseltä spesialistilta!

Julkinen terveydenhoito on TÄYSIN retuperällä mitä tulee vaikka psykiatristen tai neurologisten ongelmien hoitoon. ADD:tä/ADHD:ta ei myöskään haluta diagnosoida tai "ottaa huomioon" yksityiselläkään puolella helposti. Teini-iästä lähtien vuosia kävin ensin julkisella, sitten yksityisellä kallonkutistajalla, sain ties mitä epätarkkoja ahdistus- ja masennusdiagnooseja, kaikkia masennusmömmöjä ja rauhoittavia kokeiltiin, jopa antipsykoottisia (kun ovat nykyään lääkäreiden keskuudessa määrätyimpiä lääkkeitä!). Kun mikään ei auttanut ja asiaa kerrankin alettiin tutkimaan pidemmälle, sain vihdoin lähetteen neurologian spesialistille ja siellä jatkotutkimuksissa selvisi ettei voisi selkeämpää ADD-tapausta olla.

Mutta kun yksi ongelma ratkeaa niin seuraava onkin jo edessä - juuri tämä että ADHD/ADD-potilas saa jatkuvasti pelätä milloin mitäkin, valmisteen hinnannousua, Kela-korvattavuuden poistumista, sitä ettei lääkäri uusikaan reseptiä tai ettei lääkäri saa kirjoittaa enää erityislupareseptejä, koska vaikkapa joku idiootti on väärinkäyttänyt tai myynyt edelleen saamiaan lääkkeitä. Näinhän on käynyt monelle ADHD-spesialistille aiemminkin ja se on varmasti myös keskeinen syy siihen miksi lääkemääräysten kirjoittamista lääkäreiden keskuudessa pelätään.

Välillä tuntuu että Suomessa olisi ikäänkuin päämääränä se , ettei vahingossakaan kenelläkään olisi hyvä olla tai edes lääkitys kohdillaan! Suomalainen narkofobia vaan pahentaa asiaa, ei uskalleta määrätä lääkkeitä koska pelätään väärinkäytöksiä, siis HUUMEITA ja MÖMMÖJÄ. Ja sitten alilääkitään ja vittuillaan potilaalle saattohoitolan kuolinpedille asti.

Esim. Ritalin/Concerta-osaston ADHD-lääkkeet on sellasia etten näe niissä yhtään mitään "viihde"käyttöhyötyä, ellei sitten satu tykkäämään ylisuurilla "päihde"annoksilla esiintyvistä leukalukoista, hikoilusta, tykytyksestä, pahoinvoinnista ja kramppailusta. "Tosi kivaa".

Nyt kun olen saanut ADHD-lääkkeeni ja annostukseni toimimaan viimeisen vuoden aikana, on elämäni on rullannut paremmin kuin koskaan. Silti, pelko on aina takaraivossa siitä että mitä tuleman pitää. Että saanko enää lääkkeitäni kun ensi kerralla menen neurologille, häipyykö yllättäen näistäkin Kela-korvaus, ym ym. ADD/ADHD-potilas joutuukin aivan mielettömän pompottelurumban uhriksi , KIITOS v-mäisen suomalaisen byrokratian.Tällä hetkellä lääkehoito on mahdollistanut opiskeluni ja työntekoni. Riipaisee ajatella, mitä siitä seuraisi jos yhtäkkiä iskettäisiinkin lappu luukulle.

PS: Jos ette tienneet niin Ruotsissakin ADHD-lääkkeiden määrääminen on moninkertaisesti yleisempää kuin Suomessa. Aina länsinaapuria perässä, tässäkin asiassa siis.