Elämän karu totuus

Ei elämän totuus niin karu ja kauhu ole.

Mutta kumpikaan (syntymä/kuolema) ei ole elämä? Karua on vain siirtymävaiheet.

Niin karua mutta totta ja välillä tuntuu
kuin koko elämä olisi mystiikkaa tietyllä
tavalla ... etenkin jos ja kun ajattelee
eri kohtaamisia elämämme raitilla.

Kerroit taas yhden elämän totuuden.

Elämä on arvoitus
alussa suuret unelmat
rakastat
totuus
työtä koko elämä
usein särkyy unelmat
sirpaleet lentää kauas
haavittaa
lopuu työ
vanhuus tulee aikanaan
tahdot pois väsyttää
kuolema on ystäväsi
valmiiksi sait elämän

Pehmeitä kommentteja:Jos itse on ollut kuolemanporteilla, kuten minä kaksi kertaa, niin totuus on karmeeta.
Kerron lyhyesti.
Loukkasin itseni töissä. Rintaranka vääntyi. Kaularanka 15astetta vinotoinen olkapää 5cm. Ylempänä kun toinen. Painoin n. 90kg. Pää ei kääntynyt juuri ollenkaan.
HYKS.ssa tutkittiin aivot, ja vikaa ei löytynyt.
Lähetettiin mielisairaalaan, josta palasin voimakkaat pakkolìkkeet mukana takaisin, ilman diaknosia, mutta ei mitään mielenterveysongelmat.
Muutin Tirkuun ja sieltä TYKSaan.
U.Rinteen potilaalle.
Rinne itse ei tutkinut, eikä lääkinnällinen, eikä mihinkään tutkimukseen tehnyt hoitosuunnitelmaa (allekirjoitusta)
3kk. Olin osastolla. Lääkkeitä oli monenmoisia. Pää oli sekaisin ja käveleminenkin oli huonoa. Vapisin kuin haavanlehti ja painoin enää alle 50kg.
Järki onnesi hoksasi, että nyt viedään miestä hautaan.
Otin kimpsut ja häippäsin kotiin
Hoitaja antoi lääkkeitä mukaan, jotka heitin roskiin. Kotona tuli hirveen viekkarit. Vapisin kauttaaltani. Itsari oli mielessä.
Kodinhoitaja kävi kaupassa ja laittoi ruokaa. Pelkäsin että joku näkee minut. Verhojenraosta kurkin ulos.
Muutamassa kk. kunto parani ja vieroitusoireet loppu.
Aloin käymään itse kaupassa ja tein itse ruokani.
Talvella aloin hiihtämään.
Pakkoliikkeet loppui kun lääkityksen lopetin ja lihaa alkoi kertymään luidenympärille..
U.Rinne oli aiemmin kirjoittanut minut eläkkeelle.
Kävin vak.yht.kuntoituskeskuksessa, mutta totesivat ettei tästä luuviulusta saa enää työkykyistä.
Kehuin itseäni, että tein itselleni oikean diaknosin ja heitin lääkkeet roskiin.
10v. päästä painoni oli 85kiloa.
Kävin kuntosalilla ja liha oli tiukkaa. Kaularanka oli vino japään kääntöliikkeet rajalliset.
Kävin yksityislääkärissä ja kerroin tilanteen. Lääkäri sanoi, jos olisin syönyt ne lääkkeet mitä minulle määrättiin, niin olisin heittänyt henkeni
Kuolemaa olin huijannut.
Toinen kerta TYKS.ssa. kun huijasin kuolemaa. Kerron siitä toisten. Nyt on syötävä ja lähdettävä kuntosalille, ettei kuolema tule kolkuttamaan. Olen 76v. kalamies.