Mäykkyjen luonne erot

ei välttämättä. Ite asuin mäyriksen kanssa sekä kerrostalossa että kahdessa eri rivarissa,haukkumisen kanssa ei ikinä ongelmia. Vahtiminen alkoi vasta kun muutettiin maalle.

m kirjoitti:

ei välttämättä. Ite asuin mäyriksen kanssa sekä kerrostalossa että kahdessa eri rivarissa,haukkumisen kanssa ei ikinä ongelmia. Vahtiminen alkoi vasta kun muutettiin maalle.

Lue lisää

että jos ei tietäisi oven takana haukkuvan olevan mäykky (normaalikoko) niin voisi mennä "helppoon" ja luulla että siellä on isompikin koira. Mäykyllä on aikamoiset "kaikukopat" jotka aikaansaavat todella räyhäkkään, kumean vahtihaukun. Että kannattaa varautua muokkaamaan haukkukäyttäytymistä kerrostalossa parhaan mukaan. Se tuntuu olevan totta (itsellä kääpiöpaimenrotu) että maalla vahtiminen herää jos jossain, kerrostalossa useimmiten/ihannetilanteessa koira "siedättyy" kaikenlaisiin kolisteluihin normaaliaikoina. Se on selvää että helposti varoitetaan jos joku on oman oven takana tai portaikosta kuuluvaa mekastusta (aamu)yöaikaan saatetaan kommentoida. Muu "ylimääräinen" vartiointi on sitten vaan saatava pois, kun selviää millä tavoin se juuri sinun koiraltasi kannattaa pois opettaa (jos siis ehtii huonoille tavoille oppiakaan).

Itselläni on 3,5v karkkariuros, joka kerrostalossa asuessamme haukkui päiväpostin tullessa tai jos joku kolisteli rappukäytävässä tai ovikellon soidessa. Tämäkin tapahtui silloin kun olin itse kotona, postinjakajalta ja siivoojalta kuulin että yksin ollessa ei kuulunut ääntäkään. Nyt asumme rivarissa ja täällä sitä haukkua kuulee lähinnä silloin kun herra suuttuu siitä että en ota mukaan esim. kauppareissulle tms. ja silloin kun seinänaapurin saksanpaimenkoira ja husky päättävät aloittaa konserttinsa (tosin silloin haukkuvat kaikki tämän talonpätkän koirat kuorossa).

Jos tosiaan ei tiedä että oven takana olevan mäykyn, voi erehtyä äänen perusteella luulemaan että kyseessä on isompikin koira. Hyvänä esimerkkinä kerrottakoon että olin eräänä viikonloppuna koirani kanssa käymässä vanhempieni luona, jotka asuvat kerrostalossa ja äitini lähti alakerran pyykkituvalle ilman että otti mäykkyäni mukaan (joskus pääsee mukaan, joskus ei). Herra nosti oven takana kamalan metelin ja naapuriin tehtiin juuri muuttoa, totesi äitini muuttopojille että ei siellä ole kuin mäyris... Pojat olivat olleet ihan että ai jaa, voisi luulla että oven takana on isompikin kaveri :)

Rhanna kirjoitti:

Itselläni on 3,5v karkkariuros, joka kerrostalossa asuessamme haukkui päiväpostin tullessa tai jos joku kolisteli rappukäytävässä tai ovikellon soidessa. Tämäkin tapahtui silloin kun olin itse kotona, postinjakajalta ja siivoojalta kuulin että yksin ollessa ei kuulunut ääntäkään. Nyt asumme rivarissa ja täällä sitä haukkua kuulee lähinnä silloin kun herra suuttuu siitä että en ota mukaan esim. kauppareissulle tms. ja silloin kun seinänaapurin saksanpaimenkoira ja husky päättävät aloittaa konserttinsa (tosin silloin haukkuvat kaikki tämän talonpätkän koirat kuorossa).

Jos tosiaan ei tiedä että oven takana olevan mäykyn, voi erehtyä äänen perusteella luulemaan että kyseessä on isompikin koira. Hyvänä esimerkkinä kerrottakoon että olin eräänä viikonloppuna koirani kanssa käymässä vanhempieni luona, jotka asuvat kerrostalossa ja äitini lähti alakerran pyykkituvalle ilman että otti mäykkyäni mukaan (joskus pääsee mukaan, joskus ei). Herra nosti oven takana kamalan metelin ja naapuriin tehtiin juuri muuttoa, totesi äitini muuttopojille että ei siellä ole kuin mäyris... Pojat olivat olleet ihan että ai jaa, voisi luulla että oven takana on isompikin kaveri :)

Lue lisää

käyttäytyminen on "aktivoituna" yleensä juuri silloin kun on joku laumanjäsen kotona jolle ilmottaa. Näinhän se pitäisi mennä ja varmasti meneekin useimmiten. Itselläni juuri samanlainen tilanne, ei koira (vaikkei mikään varsinainen vahtikoiratyyppinen olisikaan) itsekseen hauku kun ei ketään ole kotona. Uskon että useimmiten on jotain mennyt koulutuksessa/huomioimisessa vikaan jos koira sitten "elämöi" yksikseen.

diibu kirjoitti:

käyttäytyminen on "aktivoituna" yleensä juuri silloin kun on joku laumanjäsen kotona jolle ilmottaa. Näinhän se pitäisi mennä ja varmasti meneekin useimmiten. Itselläni juuri samanlainen tilanne, ei koira (vaikkei mikään varsinainen vahtikoiratyyppinen olisikaan) itsekseen hauku kun ei ketään ole kotona. Uskon että useimmiten on jotain mennyt koulutuksessa/huomioimisessa vikaan jos koira sitten "elämöi" yksikseen.

Lue lisää

Kiitos vastauksista! =) Olisi kyllä kiva viellä tietää, että onko pk ja lk mäyristen välillä luonneroja? Haluaisin mieluummin lyhytkarvaisen, mutta pitkäkarvaiset ovat kuulemma helpompia luonteeltaan. Onko tämä totta? Ja millä tavalla ne ovat helpompia, jos ovat?
(Karkeakarvaista en halua, koska en halua trimmattavaa turkkia.)

Murunen_<3 kirjoitti:

Kiitos vastauksista! =) Olisi kyllä kiva viellä tietää, että onko pk ja lk mäyristen välillä luonneroja? Haluaisin mieluummin lyhytkarvaisen, mutta pitkäkarvaiset ovat kuulemma helpompia luonteeltaan. Onko tämä totta? Ja millä tavalla ne ovat helpompia, jos ovat?
(Karkeakarvaista en halua, koska en halua trimmattavaa turkkia.)

Lue lisää

Pk ja lk luonteissa on eroja. Siis keskimäärin!

Pk:ssa on enemmän ns. pehmeämpiä ja valitettavasti jopa arkoja koiria. Viime kädessä kysymys on kuitenkin siitä yksilöstä jonka saat, sillä karvan laadusta riippumatta se VOI olla kovaluonteinen tai pehmeä. Pk:ssa siis hieman todennäköisempää saada se pehmeä, mutta vastapainoksi myös hieman suurempi todennäköisyys saada arka koira. Jälkimmäinenkään ei ole ihan kiva juttu, sillä arka koira ei ole 'helppo' koira.

Riippumatta siitä kumpaan päädyt, parasta ja tärkeintä mitä voit tehdä, on tutustua etukäteen tulevan pennun vanhempiin ja mahdollisesti myös niiden aikaisempiin pentuihin ja lähisukulaisiin. Koe- ja näyttelykertomuksetkin osoittavat jotain. Siis ei tulokset ja tittelit vaan ne kertomukset(!) mäyräkoiraliiton vuosikirjoista. Koirahan voi olla viiden maan valio ja silti esimerkiksi hylätty joissakin näyttelyssä koska on yrittänyt purra tuomaria tms.

Luonneominaisuudet periytyvät ja erityisesti emolla on suuri vaikutus sen vuoksi, että ensimmäisen 8 viikon aikana pentu oppii paljon käyttäytymismalleja emoltaan. Jos emo on tuolloin hermostunut/arka/ylivilkas tms., se vaikuttaa myös pennun kehittymiseen.

Ota siis pentu sellaisista vanhemmista, joiden on puolueettomasti todettu olevan ystävällisiä, rauhallisia ja varmoja (tai 'pehmeitä' niin kuin itse sanoit). Puolueetonhan tarkoittaa tässä sinun itse toteamiasi asioita ja näyttely/koe/testi -tuomarien tekemiä merkintöjä koirasta - ei kasvattajan omia lausuntoja.

Ymmärsin rivien välistä, että et ole kiinnostunut metsästämään koirasi kanssa. Mutta jos olet, niin periaatteessa samat neuvot pätevät. Silloin pitää vain laittaa paljon painoarvoa myös vanhempien ja suvun koetuloksille.

Ja sitten vielä lopuksi. Jos se kaikkein tärkein (ainoa?) kriteerisi on 'helppo' koira, niin kannattaa ehkä miettiä myös muita rotuja. 'Helppo' ei ehkä ole se kaikkein parhaiten mäyräkoiraa kuvaava adjektivi... ;-)

Murunen_<3 kirjoitti:

Kiitos vastauksista! =) Olisi kyllä kiva viellä tietää, että onko pk ja lk mäyristen välillä luonneroja? Haluaisin mieluummin lyhytkarvaisen, mutta pitkäkarvaiset ovat kuulemma helpompia luonteeltaan. Onko tämä totta? Ja millä tavalla ne ovat helpompia, jos ovat?
(Karkeakarvaista en halua, koska en halua trimmattavaa turkkia.)

Lue lisää

Helpompaa näköjään haet ?PK suosittelen siinä tapauksessa .Tervepäiset ,rauhalliset vanhemmat olisi ao ! Aroista vanhemmista pentua en suosittele.Tutustu molempiin pennun vanhempiin.
KK on helpoin mutta hyvä kun huomiot tuon työlään trimmauksen :)

Heh - siehän lasetat leikkiä tosissas. Minkähänlaisen koirakuiskaajan oppien mukaan riistavietillä ja vahtimisella on jotain tekemistä keskenään... :-D

lisää... kirjoitti:

Heh - siehän lasetat leikkiä tosissas. Minkähänlaisen koirakuiskaajan oppien mukaan riistavietillä ja vahtimisella on jotain tekemistä keskenään... :-D

Kiitti vastauksista :D lk puolella olen tällä hetkellä enemmän, turkin vuoksi ja muutenkin lapsuuden kodissa oli cockeri, joka oli hyvin arka, sekä corgi joka oli sitten sellanen rohke, ja toisaalta pehmeä cockeri oli mukavampi, mutta corgi oli rohkeutensa takia ehkä hivenen helpompi, kun ei pelännyt jokaista vastaan tulevaa koiraa yms. Metsästykseen en tulisi koiraa käyttämään, mutta jälkeä voisin kokeilla, ja mahdollisesti agilityä, jos sitä voi mäyriksen kanssa harraste mielessä edes kokeilla? Mutta enemmän kuitenkin etsin sellaista mukavaa seuralaista, jolla saisi kuitenkin olla myös sitä omaa luonnetta ;D Mutta en kuitenkaan hirveän terävää tai kovapäistä luupäätä haluaisi..