Tylsää on. Ja palelee, pakkanen paukkuu ja tuuli tuivertaa talon nurkissa.. Villasukat on jalassa ja paksu huppari päällä. Ulos ei jaksa lähteä, mitäpä siellä jäätymään, kun ei oo ees paikkaa mihin menis (baarit ei kiinnosta ja eipä tähän aikaan muutakaan oo auki, kavereitakaan ei oo olemassa tai jos on niin minen oo tietonen niistä.. "mee kävelylle?" en erityisemmin nauti kävelyretkistä keskellä betoniviidakkoa humalaisia juhlijoita väistellen kylmyys :[ )..
Aika hassua sinänsä tämä kaikki.. Oon kohta 20-vuotias ja huikeat kaksi kertaa oon eksyny baariin (siskon pakottamana).. Minä en näe niissä juottoloissa mitään hyvää, kun ei tuo alkoholikaan maita.. En nää mitää syytä käyttää rahaa siihen et juon mielestäni pahanmakuista litkua ja seuraavana päivänä poden kamalaa krapulaa ja mietin et "iikz siis mä en muista mitä mä tein niinq eilen".. Jollain tavalla kyllä harmittaa.. sosiaalisia tilanteita pelkään, jännitän kaikkea, häpeän.. ja "iloliemi" ei mene alas. Sehän ees auttas jonku verran pääsemään eroon nuista ongelmanpoikasista :s Oon yrittäny "totutella" juomaan mut oon nyt vihdoin päättäny uskoa että se juominen ei oo mun asia.. Kyllähän ne muut Suomen kansalaiset taitaa ryypätä minunki eestä ;)
Onneksi on tietokone (tai epäonneksi joidenkin mielestä, koska "nörtit vaan vinee koneen äärellä eikä tee mitään yksinäisyydelleen, fucking laiskat paskat"; mä hankin koneen 17-vuotiaana siitä nimenomaisesta syystä, että olin yksinäinen.) On niin paljon helpompi jutella netissä, ei tarvi jännittää mitään.. Ja olympialaiset ^_^ Pelastaa päivän.. aamulla nousin kattomaan Leijonien peliä (: ja oli pitkästä aikaa kiva herätä, oli niin kaunis, kirkas ilma ja aurinko paistoi sisään ikkunasta.. Niin, ja pian pääsee seuraamaan mäkimiesten edesottamuksia.. Hih.. Kuuntelen tässä parhaillaan nostalgisia lastenohjelmien musiikkeja.. Muskettikoirat, Alfred J. Kwak, Mozartin pumppu, Taotao, Bambukarhut.. Oi niitä aikoja :) Ihmiset varmaan pitäis mua hulluna jos kertoisin nauttivani lastenohjelmien musiikista.. Mut kerron teille :) keitä sitte ootteki.. Ja kohta ajattelin vaihtaa euroviisuihin.. Niitäkin tullut seurailtua siitä vuodesta lähtien kun se kamala come on everybody lets sing the song- renkutus Virosta voitti.. 2000? 2001?
Anyways, tää päivä on menny ilmaan minkäänlaista kontaktia muihin ihmisiin (niinkuin mun viikonloput about aina).. Herätys, jääkiekko, ruoka, pyykit, tietokone.. :> Yläkoulusta lähtien yksinäistä on ollu, enköhän mä pikkuhiljaa ala jo tottua tähän. Oon todellakin niin introvertti.. oonkohan mä aina ollu tällanen.. yläkoulussa olin aina se ylimääräinen, mut koitin silti olla kiva kaikille.. ja kuitenki tuli paskaa niskaan kaikkialta... ehkä siksi musta tuli tällanen epäsikiö.. Hmm, no jos kuitenkin vaikka ISO PLÖÖH menneille, antakee tikku niin pistän silmään *-* Kamalaa angstausta tuollainen HYI! Mutta olkoon! Kai täällä saa angstata?
No mut mä alan valmistautuu suurmäen kisaan. En oo hirveen toiveikas mitaleiden saannin suhteen.. Mutta joo, koittakaa selvitä tästä viikonlopusta my fellow lonewolves, kertokaa vaik miten teillä sujuu.. Ja silleesä! Tää viesti on varmaa älyttömän sekava, kun kirjotan mitä nyt päähän pälkähtää, tän hetken fiiliksistä ymss. :D Ja nyt soitossa Beatlesien Lady Madonna :) ^^ Hei hei vaan.
Ja P.S. : tätä mietin tossa yks päivä matkustaessani lähiliikenteessä.. Tuolla kotona pohjoisessa tapana oli aina toivottaa hyvät huomenet, päivät yms. bussien kuljettajille hymyn kera. Täällä en oo huomannu kenenkää tekevän niin. Onko se ihan yleistä? Ja ku moikkailin bussikuskia niin ei mitään vastaukseksi.. Tuntuu vähän hassulta kun hälle ei sanota mitään, ihminenhän se bussia kuljettaa.. ajatteleekohan moni sitä robottina? :D Vai oliskos tuo sitten niin, että kuskit ei moikkaile koska ne joutuis sanomaan monta sataa / tuhatta moikkausta per päivä, kävis vähän tylsäksi? Joo moimoi. :D
Aika hassua sinänsä tämä kaikki.. Oon kohta 20-vuotias ja huikeat kaksi kertaa oon eksyny baariin (siskon pakottamana).. Minä en näe niissä juottoloissa mitään hyvää, kun ei tuo alkoholikaan maita.. En nää mitää syytä käyttää rahaa siihen et juon mielestäni pahanmakuista litkua ja seuraavana päivänä poden kamalaa krapulaa ja mietin et "iikz siis mä en muista mitä mä tein niinq eilen".. Jollain tavalla kyllä harmittaa.. sosiaalisia tilanteita pelkään, jännitän kaikkea, häpeän.. ja "iloliemi" ei mene alas. Sehän ees auttas jonku verran pääsemään eroon nuista ongelmanpoikasista :s Oon yrittäny "totutella" juomaan mut oon nyt vihdoin päättäny uskoa että se juominen ei oo mun asia.. Kyllähän ne muut Suomen kansalaiset taitaa ryypätä minunki eestä ;)
Onneksi on tietokone (tai epäonneksi joidenkin mielestä, koska "nörtit vaan vinee koneen äärellä eikä tee mitään yksinäisyydelleen, fucking laiskat paskat"; mä hankin koneen 17-vuotiaana siitä nimenomaisesta syystä, että olin yksinäinen.) On niin paljon helpompi jutella netissä, ei tarvi jännittää mitään.. Ja olympialaiset ^_^ Pelastaa päivän.. aamulla nousin kattomaan Leijonien peliä (: ja oli pitkästä aikaa kiva herätä, oli niin kaunis, kirkas ilma ja aurinko paistoi sisään ikkunasta.. Niin, ja pian pääsee seuraamaan mäkimiesten edesottamuksia.. Hih.. Kuuntelen tässä parhaillaan nostalgisia lastenohjelmien musiikkeja.. Muskettikoirat, Alfred J. Kwak, Mozartin pumppu, Taotao, Bambukarhut.. Oi niitä aikoja :) Ihmiset varmaan pitäis mua hulluna jos kertoisin nauttivani lastenohjelmien musiikista.. Mut kerron teille :) keitä sitte ootteki.. Ja kohta ajattelin vaihtaa euroviisuihin.. Niitäkin tullut seurailtua siitä vuodesta lähtien kun se kamala come on everybody lets sing the song- renkutus Virosta voitti.. 2000? 2001?
Anyways, tää päivä on menny ilmaan minkäänlaista kontaktia muihin ihmisiin (niinkuin mun viikonloput about aina).. Herätys, jääkiekko, ruoka, pyykit, tietokone.. :> Yläkoulusta lähtien yksinäistä on ollu, enköhän mä pikkuhiljaa ala jo tottua tähän. Oon todellakin niin introvertti.. oonkohan mä aina ollu tällanen.. yläkoulussa olin aina se ylimääräinen, mut koitin silti olla kiva kaikille.. ja kuitenki tuli paskaa niskaan kaikkialta... ehkä siksi musta tuli tällanen epäsikiö.. Hmm, no jos kuitenkin vaikka ISO PLÖÖH menneille, antakee tikku niin pistän silmään *-* Kamalaa angstausta tuollainen HYI! Mutta olkoon! Kai täällä saa angstata?
No mut mä alan valmistautuu suurmäen kisaan. En oo hirveen toiveikas mitaleiden saannin suhteen.. Mutta joo, koittakaa selvitä tästä viikonlopusta my fellow lonewolves, kertokaa vaik miten teillä sujuu.. Ja silleesä! Tää viesti on varmaa älyttömän sekava, kun kirjotan mitä nyt päähän pälkähtää, tän hetken fiiliksistä ymss. :D Ja nyt soitossa Beatlesien Lady Madonna :) ^^ Hei hei vaan.
Ja P.S. : tätä mietin tossa yks päivä matkustaessani lähiliikenteessä.. Tuolla kotona pohjoisessa tapana oli aina toivottaa hyvät huomenet, päivät yms. bussien kuljettajille hymyn kera. Täällä en oo huomannu kenenkää tekevän niin. Onko se ihan yleistä? Ja ku moikkailin bussikuskia niin ei mitään vastaukseksi.. Tuntuu vähän hassulta kun hälle ei sanota mitään, ihminenhän se bussia kuljettaa.. ajatteleekohan moni sitä robottina? :D Vai oliskos tuo sitten niin, että kuskit ei moikkaile koska ne joutuis sanomaan monta sataa / tuhatta moikkausta per päivä, kävis vähän tylsäksi? Joo moimoi. :D
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyl jotkut kuskit moikkaa... senkun tervehdit vaan. Tunnustan, että mä moikkailen kuskeja silloin kun on ihan jees tai hyvä päivä. Jos kenkuttaa tai kakkaa sataa niskaan, niin en muista koko asiaa. Olishan se tosi kohteliasta, mutta joo, sitä on niin itsekäs.
Mä oon ennen bilettänyt kovastikin. Nyt oon jo rauhoittunut ja yks iso syy siihen on myös tuo lapsi, joka tuhisee viereisessä huoneessa. Oikeestaan kun nyt ajattelen asiaa, niin jos vois jotain muuttaa menneisyydessä niin se olis alkoholin juonti. Suoraan sanottuna siitä ei ole juurikaan mitään hyvää seurannut ainakaan minulle. Tai no onhan tietysti hetkellisesti hauskaa ollut ja ihmisiin tutustunut, mutta sen olis tietty voinut tehdä ihan selvinkin päin. Turhia mokia on tehty ja rahaa palanut. Toisaalta en kyllä menisi vaihtamaan elämässä mitään, koska on ihan kiva olla tässä pisteessä. On ainakin mitä vanhana muistella. Mä oon aina tykänny tuntea eläväni, olla liikkeessä. Joskus mietin, että miten sitä jaksaa esim tehdä töitä vaikka 67v. ikään. No vierivä kivi ei sammaloidu... ;-)
Nyt on aika rauhallinen vaihe elämässä: lapsi ja työ... tai no jos sitä voi sanoa rauhalliseksi, mutta ei ole kuitenkaan montaa rautaa tulessa. Oikeastaan se on mulle suorastaan haaste: olla kotona ja ottaa rauhallisesti, mutta alan pääse jyvälle. Sitä vaan oon miettiny, että pitäiskö ostaa telkkari ja alkaa opettelee katsomaan vaikka kisoja. Kieltämättä uutisia ja dokkareita olis kyllä kiva katsoa. Tosi tietoahan on netti ja lehdet pullollaan.
Hmmmm... taidan mennä nukkumaan. Hyvää yötä!