rakastan

*** kirjoitti:

Olen onnellinen teidän puolesta jotka olette löytäneet sen ihanan ihmisen vierellenne. Aina kun saatte olla yhdessä millään muulla ei ole väliä. Minä sain kaverin. Mutta sitten kaveruus muuttui. Hän oli ajatellut minua, vaikkei saiskaan koska on kihloissa. Hän sanoi että jos se olisi joku muu, niin se olisin minä. Aikaa meni ja minä en sen kummemmin asiaa ajatellut. Sitten kerran me suudeltiin ja sen jälkeen tunteeni ovat olleet solmussa. Tajusin pitkän pohtimisen jälkeen, että rakastan tätä ihmistä, mutta hänelle en halua sitä sanoa. Se ei varmaan helpottaisi. Hänenkin täytyy olla rehellinen itselleen mutta rehellinen hän ei ole ainakaan minulle. Ei se oikeastaan ole tuskaista vaikka en pysty suutelemaan tai pitämään häntä sylissäni. Kun nähdään(tilanteesta riippuen) on ihan kiva olla. Hän monesti katsoo minua pitkään ja tiedän sen katseen. Jälkeen päin saattaa ahdistaa, mutta se menee ohi aina jossain vaiheessa. Olemme hakemalla hakeneet tilanteita että voisimme esim. nukkua vierekkäin. Meillä kavereitten kesken halaillaan ja ollaan aina lähekkäin että siitä muut eivät pysty mitään huomaamaan. Jos vaikka juopotellaan tilanne yleensä päättyy siihen suuteluun. Ja haluaminen on molemmin puolista. Hän rakastaa kihlattuaan ja tiedän että minä en ole hänelle helppo. Siis kun hän ajattelee minua ja muuta. Emme pahemmin ole asiasta pystyneet puhumaan. Paitsi kerran ja hän myönsi jälkeen päin että oli valehdellut minulle päin naamaa. Kyllähän minä sen tiesin, että hän ei puhu totta koska katseet kertoi kaiken. Kuinka hän oli minua kaivannut ja se ilme kun kerroin etten sillain hänestä välitä...silloin en vielä arvannutkaan mitä oli tulossa. Kaverini sanoo että en antaisi periksi jätkän suhteen...että antaa aikaa mennä ja jos joskus tulee tilaisuus niin tarttua siihen. Kai se tästä...kiva olisi vain että joku kertoisi omia kokemuksiaan. Ja minä tunnen ihmiset, en kuvittele liikoja , näen vain jos toinen on jotain muuta kuin sanoo.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä