Niin mitähän tässä oikein pitäis tehdä? Jo 16 kk olen ikävöinyt upean naisen perään. Joka ilta hän on viimeinen ajatukseni nukahtaessani ja aamuisin se ensimmäinen kun herään. Työssä tapasimme ja tapamme satunnaisesti vieläkin, päivittäin olen yrittänyt tavoittaa hänet puhelimella. Ihan vaan jutelleksani. Mutta aina ei ole ollut järkevää asiaa, niimpä en ole halunnut hermostuttaa jatkuvilla soitoilla. Minullehan riittää hänen äänensä kuuleminenkin pelastamaan päiväni. Molempien parisuhteissa on tapahtunut muutoksia ja olemme molemmat nykyään yksinhuoltajia molemmat (ne muutokset ei tietääkseni liity mitenkään "meihin"). Alkuaikoina vaihdoimme jonkin verran tekstiviestejä, mutta sekin on jo hiipunut kokonaan. Hän rakentaa uutta elämää tahollaan, eikä tunnu edes huomaavan minua. Joskus luvatut siideritkin on edelleen juomatta. Olen aina merkkipäivinä ja joskus mulloinkin muistanut kukilla ja lahjoilla. Kesällä kerroin ihan suoraan hänen olevan minulle tärkeän. Ehkäpä silloinen tilanteeni (keskeneräinen eroni) teki asiasta hänelle yhdentekevän. Syksyllä laitoin sähköpostia, jota hän ei koskaan ole kommentoinut. Olenko ollut liian suora kun tuollaisia kerron? Nykyään elokuvia katsellessakin näen hänet ja löydän yhtäläisyyksiä tilanteeseeni...ja haaveilen yhtä onnellisista lopuista. Tippa on linssissä, vaikka kyseessä monesti komedia... ja minähän en aiemmin moisesta vetistellyt. Minulle hän on ihanin ihminen jonka tiedän. Kaunis, suuttuessaankin niin kaunis...siis ihan kaikinpuolin, niin fiksu ja sanavalmis. En ole löytänyt hänestä mitään ärsyttävää tms. Olen mielestäni korviani myöten rakastunut. En muista kokeneeni tällaista tunnetta koskaan, vaikka takana on 20v:n avioliitto ja neljä lasta. Ja tämä jatkuu kokoajan, vaikka en saa kyllä minkäänlaista vastakaikua. En varmaan osaa lähestyäkkään, etenkin kun hänellä on käsittääkseni vireillä jotain. Ajattelen vain hänen parastaan, enkä kehtaa häiritä. Olen yrittänyt tarjoita aina ajoittain apuani eriasioissa, mutta harvoin on apu kelvannut... Välillä tuntuu, että hän jopa välttelee minua. Onhan hän yli 10v nuorempi, mutta kun en saa häntä mielestäni... Mitähän minun pitäisi tehdä?
Huaveilija
Huaveilija
3417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sitä huaveilemista.
haaveilemallahan hommat etenee. Onkos katseet kohdanneet koskaan kunnolla?
Jaa..kiikaritko pitää käydä ostamassa nyt? Syön kylmää Hk:n sinistä sinapilla:) Maistuisko?