Onko täällä ketään muuta joka miettii näitä klo. 2 aamuyöllä? Päättäen mieluummin valvoa yön kuin nukkua väkisin. Olen toivottoman yksinäinen kun ulkona tuulee jäätä ja minulla on vain vilttini jolle kuiskia.
Olen ad/hd-piirteinen tyttö ja koko elämäni ollut yksinäni. Kotona minua ei kuunneltu tai ymmärretty. Koulussa minua ei kuunneltu tai ymmärretty. Ihmissuhteet ovat jääneet vähäisiksi. Olen 20-vuotias, joten aikaa on löytää niitä ihmisiä. Odottelu vaan on turhaa!
Minä olisin täällä sydän avoinna, mietin asiaa joka hetki ja varmaan sielläkin on niitä yksinäisiä.
Olen ad/hd-piirteinen tyttö ja koko elämäni ollut yksinäni. Kotona minua ei kuunneltu tai ymmärretty. Koulussa minua ei kuunneltu tai ymmärretty. Ihmissuhteet ovat jääneet vähäisiksi. Olen 20-vuotias, joten aikaa on löytää niitä ihmisiä. Odottelu vaan on turhaa!
Minä olisin täällä sydän avoinna, mietin asiaa joka hetki ja varmaan sielläkin on niitä yksinäisiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meinasin yrittää nukkumista, mut jos mä tähän vielä kirjoitan :D
Tonne toiseen ketjuun kirjoitin jotain muuta just hetki sitten - välillä on hyvä avautua. Tavalla tai toisella.
----------------------
Täytyy nyt myöntää että toi "on vain vilttini jolle kuiskia" oli sen verran söpö ilmaisu et se pysäytti.
Mua ei myöskään ole ymmärretty, muuten kuin vanhempien ja erityisesti pikkusiskon osalta. Muuten on ollut elämässä hiljaista ja sellaista tasapaksua rutiinia, joka aikaa myöten näivettää persoonan. Tai välillä ainakin pelottaa että se näivettää olemattomiin.
Viestistäsi voisi päätellä ihan muuta, eli et vaikuta kovin ADHD:lta? Tai onko sulla lievempänä, ilmenee vain tietyissä tilanteissa tai muuten?
Tuli kyllä hiukan surullinen olo tekstistäsi :/ Oma paras kaveri lapsuudessa kun taisi olla hieman ADHD-tapaus.. aloin häntä tässä muistelemaan. Yläasteella kun kyseisen kaverin menetin.
Onneksi oot vielä nuori ja kaikki on mahdollista.
Kai tuo valvominen on aika yleistä yksinäisillä. Itsekin valvon yöt mietiskellen sekä haaveillen ja päivät sitten nukun tyynyä halaten. Kun on kerran syrjäytynyt ja jäänyt yksinäiseksi, on siitä kierteestä tosi vaikea päästä pois..
päivä tai kaksi menettelee.kun puhutaan kuukausista alkaa ihmettelemään missä mennään.olen 40v mies maalta,koirille puhuminen alkaa tuntua oidolta.
40v. mies, olet oikeassa. Ei minuakaan yksin olo haittaa. Vaan kun en saa jutella kenenkään kanssa kuukausiin tai unohdan mitä on kun joku oikeasti välittää niin väkisinkin huolettaa.
on sitä kun annat tussua miehelle joka on epätoivoinen!
Jaa pillua kyllä se yksinäisyys siitä lähtee:)
Saisikohan sut ottaa hellästi syliinsä ja halia ?
Tottakai samalla saa jutellakin!
Soita ja tutustu niin et ole yksin:
044 567 0800 / Mika