Mitä vikaa suomalaisessa kasvatuksessa yleisesti ottaen on? Kysymys nousi väkisin mieleen lukiessani aamun Helsingin Sanomia. Vastakkain asettuivat perienglantilainen kasvatus, tänä aamuna oikein historiallisesti arvostetun Eronin poikakoulun esittelyssä ja suomalaiskasvatus esittäytyi uutisena leppävaaralaisen kuntosalin sulkemisena nuorison ilkivallan, häiriköinnin ja valvojiin suuntautuneen uhkaavan käytöksen takia. Sellainen käytös tuntuu olevan monen suomalaiskoulun arkipäivää, jota ulkomaalaiset tänne tulevat järkyttyneinä kauhistelemaan.
En tarkoita, että meillä pitäisi olla yksityiskouluja, eikä luokkayhteiskuntaa, en missään nimessä. Mutta mieleen nousi useita esimerkkitilanteita menneiltä vuosilta, joista yksi tässä: Olin englantilaisen tuttavaperheen mukana heidän keskimmäisen poikansa sisäoppilaitoksen kuoron kirkkokonsertissa. Kun pojat sekä konsertin alussa että lopussa tulivat juttelemaan vanhempiensa kanssa, eivät suomalaisnuoret vastaavassa tilanteessa olisi välttämättä huomioineet mukana olevaa ulkomaalaista tuntematonta mitenkään. Monilla ei ehkä olisi ollut aikaa vanhemmillekaan kovin monta kymmentä minuuttia. Mutta tuossa tilanteessa ja vastaavissa kokemuksissani englantilaisen kasvatuksen mukaan käyttäydytään toisin.
Perheen 14-vuotias jälkikasvu omisti kanssani seurusteluun vähintään reilusti aikaa, mikä on tuossa tilanteessa mielestäni paljon ja varsinkin, kun en ollut tavannut häntä ennen. "Ai, Suomesta? Oletko täällä vielä kun lomani alkaa ja tulen kotiin?" jne. Mieltä lämmittävää kohteliaisuutta, jota moni pitää pinnallisena, mutta tapani on sanoa, että heillä on edes sitä. Suomessa kylässä käydessä ei tuon ikäisiä suomalaisnuoria tapaa juuri ollenkaan, he ovat sulkeutuneita omiin huoneisiinsa, jos nyt yleensä kotona ovatkaan. Jos teinin naama jossain vaiheessa vilahtaakin paikalla, ei perheen aikuisten tuttavien kanssa seurustelusta voi monesti paljon puhua.
Sosiaalisten tilanteissa keskustelukyvykkyys ja taidot kuvastavat paljon koko kansan tapakulttuurista ja sosiaalisesta kasvatuksesta yleensäkin. Näin Teemalta keskusteluohjelman, jossa opettajat kertoivat, että kun koulu ottaa yhteyttä kiusaajan perheisiin, ei ole harvinaista ollenkaan saada vastaansa hyvin ontuvia puolusteluja "Pojat ovat poikia" tai "On se vain hyvä, että lapsi ei jää toisten jalkoihin" jne. Siis vanhemmat puolustavat kiusaavia lapsiaan! Onneksi ohjelman kasvatusasiantuntijat sentään tuohtuivat moisesta ja mieltä lämmitti kuulla, että "Poikienkaan ei pidä kuulla väkivallan puolusteluja, vaan meidän on kyettävä kasvattamaan miehiä, joiden ei tarvitse turvautua väkivaltaan!" Ja totta kai sama pätee myös tyttöjen kasvatukseen.
Mutta meillähän nuoret aikuisetkin ilkeilevät mm. nettipalstoilla, mikä onkin yksi hyvä tapa seurata kansan käytöstäkulttuuria. Jos tuollainen ilkeilevä aikuinen väittää kasvattavansa omaa lastaan tyyliin "Älä kiusaa muita, kuten näet minun kiusaavan ja ilkeilevän muille ihmisille," niin jotain kasvatuksessa ontuu pahemman kerran. Koulukiusaamista ei muka saada kuriin, vaikka se tuntuu äityneen melkoisiin mittasuhteisiin, turha sitä on puolustella, että sitä on aina ollut. Senkö takia siitä pitäisi kärsiä lasten sukupolvesta toiseen? Vai eikö osa aikuisista haluakaan sitä kuriin, koska ovat kiusaajia itsekin?
Englantilaisesta alaluokasta lähtenyt punk-kulttuuri levisi muualle maailmaan ja siihen liitettiin ainakin jonkin verran myös rikollisuutta ja päihteidenkäyttöä. Jos heillä virallisesti nuorison huono käytös on alaluokkaista käytöstä, niin meillä huono käytös kuuluu koko nuorisolle ja eihän meillä virallisesti ole luokkayhteiskuntaakaan. Mutta myös Englannin kohdalla väite ontuu, ääriesimerkkinä HS:n maininta, että Etonista erotetaan, jos käryää huumeista paitsi tietysti prinssi Harry, kun hän kärähti kannabiksesta.
18 Englannin pääministeriä on suorittanut Etonin ja oppilaitoksen perinteiden mukaan he ovat konservatiiveja. Vaikka laitos nimellisesti on nykyisin auki myös köyhille, on se tosiaan vain nimellistä, koska käytännössä myös stipendiaatit ovat käyneet yksityiskouluja ennen Etonia. Onhan meilläkin ollut pääministereitä itsenäistymisestä asti ja kansasta vieraantunutta politiikkaa he osaavat harrastaa ilman Etoniakin. Meillä Englantiin verrattavaa yläluokkaa ei olekaan ja hyvin varakas väestö on pienenä vähemmistönä. Luokkayhteiskuntaa sen sijaan on tehokkaasti rakennettu parin viimeisen vuosikymmenen politiikassa ja varallisuuserot ovat meilläkin huimasti kasvaneet.
En tarkoita, että meillä pitäisi olla yksityiskouluja, eikä luokkayhteiskuntaa, en missään nimessä. Mutta mieleen nousi useita esimerkkitilanteita menneiltä vuosilta, joista yksi tässä: Olin englantilaisen tuttavaperheen mukana heidän keskimmäisen poikansa sisäoppilaitoksen kuoron kirkkokonsertissa. Kun pojat sekä konsertin alussa että lopussa tulivat juttelemaan vanhempiensa kanssa, eivät suomalaisnuoret vastaavassa tilanteessa olisi välttämättä huomioineet mukana olevaa ulkomaalaista tuntematonta mitenkään. Monilla ei ehkä olisi ollut aikaa vanhemmillekaan kovin monta kymmentä minuuttia. Mutta tuossa tilanteessa ja vastaavissa kokemuksissani englantilaisen kasvatuksen mukaan käyttäydytään toisin.
Perheen 14-vuotias jälkikasvu omisti kanssani seurusteluun vähintään reilusti aikaa, mikä on tuossa tilanteessa mielestäni paljon ja varsinkin, kun en ollut tavannut häntä ennen. "Ai, Suomesta? Oletko täällä vielä kun lomani alkaa ja tulen kotiin?" jne. Mieltä lämmittävää kohteliaisuutta, jota moni pitää pinnallisena, mutta tapani on sanoa, että heillä on edes sitä. Suomessa kylässä käydessä ei tuon ikäisiä suomalaisnuoria tapaa juuri ollenkaan, he ovat sulkeutuneita omiin huoneisiinsa, jos nyt yleensä kotona ovatkaan. Jos teinin naama jossain vaiheessa vilahtaakin paikalla, ei perheen aikuisten tuttavien kanssa seurustelusta voi monesti paljon puhua.
Sosiaalisten tilanteissa keskustelukyvykkyys ja taidot kuvastavat paljon koko kansan tapakulttuurista ja sosiaalisesta kasvatuksesta yleensäkin. Näin Teemalta keskusteluohjelman, jossa opettajat kertoivat, että kun koulu ottaa yhteyttä kiusaajan perheisiin, ei ole harvinaista ollenkaan saada vastaansa hyvin ontuvia puolusteluja "Pojat ovat poikia" tai "On se vain hyvä, että lapsi ei jää toisten jalkoihin" jne. Siis vanhemmat puolustavat kiusaavia lapsiaan! Onneksi ohjelman kasvatusasiantuntijat sentään tuohtuivat moisesta ja mieltä lämmitti kuulla, että "Poikienkaan ei pidä kuulla väkivallan puolusteluja, vaan meidän on kyettävä kasvattamaan miehiä, joiden ei tarvitse turvautua väkivaltaan!" Ja totta kai sama pätee myös tyttöjen kasvatukseen.
Mutta meillähän nuoret aikuisetkin ilkeilevät mm. nettipalstoilla, mikä onkin yksi hyvä tapa seurata kansan käytöstäkulttuuria. Jos tuollainen ilkeilevä aikuinen väittää kasvattavansa omaa lastaan tyyliin "Älä kiusaa muita, kuten näet minun kiusaavan ja ilkeilevän muille ihmisille," niin jotain kasvatuksessa ontuu pahemman kerran. Koulukiusaamista ei muka saada kuriin, vaikka se tuntuu äityneen melkoisiin mittasuhteisiin, turha sitä on puolustella, että sitä on aina ollut. Senkö takia siitä pitäisi kärsiä lasten sukupolvesta toiseen? Vai eikö osa aikuisista haluakaan sitä kuriin, koska ovat kiusaajia itsekin?
Englantilaisesta alaluokasta lähtenyt punk-kulttuuri levisi muualle maailmaan ja siihen liitettiin ainakin jonkin verran myös rikollisuutta ja päihteidenkäyttöä. Jos heillä virallisesti nuorison huono käytös on alaluokkaista käytöstä, niin meillä huono käytös kuuluu koko nuorisolle ja eihän meillä virallisesti ole luokkayhteiskuntaakaan. Mutta myös Englannin kohdalla väite ontuu, ääriesimerkkinä HS:n maininta, että Etonista erotetaan, jos käryää huumeista paitsi tietysti prinssi Harry, kun hän kärähti kannabiksesta.
18 Englannin pääministeriä on suorittanut Etonin ja oppilaitoksen perinteiden mukaan he ovat konservatiiveja. Vaikka laitos nimellisesti on nykyisin auki myös köyhille, on se tosiaan vain nimellistä, koska käytännössä myös stipendiaatit ovat käyneet yksityiskouluja ennen Etonia. Onhan meilläkin ollut pääministereitä itsenäistymisestä asti ja kansasta vieraantunutta politiikkaa he osaavat harrastaa ilman Etoniakin. Meillä Englantiin verrattavaa yläluokkaa ei olekaan ja hyvin varakas väestö on pienenä vähemmistönä. Luokkayhteiskuntaa sen sijaan on tehokkaasti rakennettu parin viimeisen vuosikymmenen politiikassa ja varallisuuserot ovat meilläkin huimasti kasvaneet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tilanne on huolestuttava monessa mielessä, eikä vähiten siksi, että äärimmäisyyksiin mennyt lastensuojelumme näyttää kohdistavan toimiaan kaikkein vähävaraisempiin, vaikka tässäkin on toki poikkeuksia. Toisaalta ihmisoikeusjärjestöt ovat Englannissa niin vahvoja, että en usko siellä onnistuvan ollenkaan meidän lastensuojelumme nykykäytäntö, jossa ääriesimerkkinä perheen taloudellisiin vaikeuksiin vastataan huostaanotolla. Ei meilläkään vielä 80-luvulla ollut tietoa moisesta, ja vielä nykyään asiantilaa yritetään virallisesti peitellä. Kun näistä rikkeistä kysytään poliitikkojen tai lastensuojelun kantaa, kuullaan valheita ja puolitotuuksia vakavalla naamalla esitettynä, miten jokainen huostaanotto on muka äärimmäisen tarkkaan mietitty ja perusteltu. Niin pitäisi olla ja lakiin perustuva vielä lisäksi, mutta kun ei vain ole. Ja mitä äärimmäinen harkinta ja miettiminen auttaa, kun ei avuksi ole tarjota muuta kuin huostaanottoa.
Sekö nuoren päihdekokeilut saa loppumaan, että hänet laitetaan lukkojen taakse pääasia tuntuu olevan, että on erossa perheestään ja entisestä seurapiiristään. Mutta kun koko nuoriso näyttää juovan, joten eiköhän sitä uutta juovaa seurapiiriä ole joka puolella! Kotikaupunkini paikallislehti esitti oikeaan osuvan kysymyksen, että suurin osa nuoriammeko pitäisi huostaanottaa sillä perusteella?
Ammattikasvattajien ohjeita sataa joka tiedotusvälineistä, mutta toisaalta puhutaan, että vanhemmat eivät ole koskaan olleet niin yksin kasvatusvastuunsa kanssa kuin nykyisin. Viime viikolla avattiin esim. MLL:n toimesta vanhempien kasvatusongelmiin vastaava puhelin, josta tietysti saa asiallisia vastauksia eri tavalla kuin pelkkiä huostaanottoja ja lastensuojeluilmoituksia monesti huutavilta nettipalstoilta. Edes pientä edistystä siinä mielessä, mutta muuten ei mitään oikeaa tukea ole lapsiperheiden ongelmiin paljoa saatavilla, monessa kunnassa ei ollenkaan.
Luokkayhteiskunnan rakentamiselle on tietysti tehokasta lakkauttaa sosiaalihuolto ja korvata se lastensuojelutoimilla, mutta missä on sivistysvaltion vastuu huonompaan asemaan joutuneista kansalaisistaan? Eikö sitä enää olekaan, vaan suhteet toisiin ihmisiin ratkaistaan väkivallalla ja voimakeinoin kehdosta hautaan ja sitä tuetaan niin lastenkasvatuksessa kuin yhteiskunnan taholta tulevassa suhtautumisessakin toisiin ihmisiin. Lyö sinä ensin, ennen kuin sinua lyödään, niin saat valheellisen vahvan käsityksen itsestäsi! Pilkkaa, kiusaa ja ivaa toisia, että itse ja muut uskoisivat sinun olevan ikuinen selviytyjä ja tavallisten kuolevaisten yläpuolella! Näinkö on?
ihmisiä. Meidän lapsen sijaisperhe - joka ei juurikaan ole koulutettu - on olevinnaan ainakin 100 kertaa parempi, kuin keskivertoperhe konsanaan. He ovat mielestään oikeutettuja luokittelemaan ihmisiä sekä tekemään pitäviä tulkintoja lasten käyttäytymisestä. Lisäksi ROUVA rikkoo vaitiolovelvollisuuttaan ja antaa viranomaisille väärää tietoa perheistä. Hän on mm. kertonut minulle, että erästä heille vajaa 2 vuotiaana sijoitettua lasta oli pidetty koko aiempi lapsuus pinnasängyssä.
Tällaisilla legendoilla nämä "pulleat sijaisvanhemmat" pyrkivät nostamaan omaa paremmuuttaan ja alentamaan muiden ihmisyyttä. Ja yhteiskunta tukee tällaista paskaa!
ala-arvoista, koska se ei voi perustua mihinkään muuhun kuin sijarin omiin päätelmiin. Vai "koko aiempi elämä" kun kellään ei voi olla todisteita tuollaiseen väitteeseen. Törkeää!
Samoin eräs sijari sepitti omia päätelmiään sossupalaverissa perheen 3-vuotiaasta. Oli kuulema kotonaan niin huonosti hoidettu, että "ei huostaan tultuaan itkenyt, eikä nauranut, ei syönyt, oli niin heikko, että ei itse jaksanut portaita ylös kiivetä." Eukko oli saanut jopa psykiatrin kirjoittamaan lausunnon lapsen terveyden tilasta noiden kuvaustensa perusteella.
Asia olisi muuten OK, mutta kun perhe kävi meillä kylässä muutama päivä ennen kuin lapset oli sovittu huostaan haettavaksi ja kylässä olon aikana itse näin tuon saman lapsen itkevän, nauravan, puhuvan ja lisäksi hän söi normaalisti kaiken, mitä hänelle tarjosin. Ja niin tullessa kuin lähtiessäkin kiipesi itse portaat tarmokkaasti. Ja tuollaisia sijaishoitajan päätelmiä sitten psykiatri käyttää oikein lääkärinlausunnon kirjoittamiseen! Ja sossu oli palaverissa ahkerasti kirjannut eukon kaikki legendat ylös, voin kuvitella vain miten suurena totuutena, ja mikä seuraa perhettä heidän papereissaan niin kauan kuin lastensuojelun asiakkuutta riittää. Jos korjauksen noihin vaatii, ei vääriä kirjauksia poisteta kuitenkaan. Ja ajatelkaa kun asioille on oikein psykiatrin lausuntokin, mitä lastensuojeluasioissa pidetään kai jumalan sanana.
Lupasin perheelle tulla vaikka oikeuteen todistamaan, että jos eukon puheet pitävät huostassa ollessa paikkansa, ne eivät pitäneet alkuunkaan paikkaansa lapsen vielä kotona ollessa. Asia ei kuitenkaan ole edennyt vielä oikeuteen asti, jonne olen luvannut mennä todistajaksi, jos vanhemmat niin haluavat. Jos akka ei valehtele, niin kyseessä on pelkän huostaanoton aiheuttama trauma lapsen käytöksessä, mutta sitähän ei näissä asioissa yleensä oteta huomioon ollenkaan.
Eukko ja akka nimitykset hän on ansainnut perheen asioista vääränlaisessa valossa kertoessaan.
Edellisestä tuli mieleen, ovatko 12-vuotta täyttäneet aina mukana omissa palavereissaan?
Millaisen käsityksen he saavat aikuisten rehellisyydestä ja tämän yhteiskunnan tavasta hoitaa asioita, jos kuulevat millaista soopaa heidän asioista sepitetään? On siinä melkoista esimerkkiä, miten valheiden ja ehkä oman edun tavoittelun varassa toteutetaan omaa valtaa ja tehdään pahaa toisten elämässä. Sille annetaan oikeus lapsen silmissä kun toimitaan noin. Kun hänen itsensä, eikä omien vanhempien sana paina missään, valta annetaan vahvemmalle eli tässä tapauksessa viranomaiselle, joka antaa sitä edelleen hänelle itselleen sopivassa määrin sijaishoitajalle. Sossu käyttä todistamaan oman päätöksensä oikeellisuutta valheellisilla todisteilla.
Vanhempien puheet ruoditaan samoin periaattein: Jos lapsi antaa myönteistä todistusta vanhemmista, on hän muka väärällä tavalla lojaali vanhemmille, koska ei raukka paremmasta ymmärrä. Mutta jos lapsen puheet ovat mitenkään tulkittavissa vanhempia vastaan näyttää, kuin ne otettaisiin ilolla vastaan ainakin viranomaisten taholta.
asiallisesta kirjoituksesta.
Vanhemmat ovat todella yksin kasvatusvastuun kanssa, koulun ja muiden lapsen ympärillä olevien instanssien resurssit tiukkenevat koko ajan ja perhe-/sukuyhteisöt löystyvät ja hajoavat.
Tänään sunnuntaina tuli Yle1:ltä hyvä dokumentti siitä, kuinka salakavalasti markkinakoneisto vielä kaiken tämän lisäksi pyrkii kietomaan yhä pienemmät lapset kuluttamisen ja viihteen maailmaan. Ohjelmassa lasten kehityksen ammattilaiset vetivät suoran linjan tv:n ja tietokoneiden maailmasta lasten jatkuvasti kasvaneisiin keskittymisvaikeuksiin, levottomuuteen ja lyhytjänteisyyteen, masennukseen ja ahdistukseen. Lelu- ja viihdeteollisuus syytää markkinoille valmiiksi pureskeltuja härveleitä, joiden kanssa touhutessaan lapsen ei tarvitse enää käyttää omaa mielikuvitustaan. Lastenohjelmat syöttävät rivien välistä lapsille markkinakoneiston määritelmiä siitä, mitä lapsi (kuluttaja) tarvitsee tullakseen onnelliseksi.
Eli kun vanhempien ja muiden kasvattajien ote kasvatuksesta löyhtyy, samalla markkinatalous tekee parhaansa "kasvattaakseen" lapsen haluamaansa suuntaan. Siis käyttämään mahdollisimman paljon rahaa tulevaisuudessa!