Autolla seuraaminen

Taustatietona, että olen reilusti yli 30-vuotias nainen, joka ajelee todella paljon sekä töiden, että harrastusten puolesta. Kesät vierähtää myös moottoripyöräillessä. Olen myös ajellut ympäri maailmaa, maissa jossa ei ole mitään tietoa liikennesäännöistä. En ole elämässäni ajanut ensimmäistäkään kolaria, enkä saanut ylinopeussakkojakaan.
Eilen tapahtunutta:
Lähdin paikallisen suuren rautakaupan peruuttamaan, että saan autoni käännettyä. Kyydissä oli vanha äitini. Peruuttaessani huomasin taaempana ajoradalla ajavan auton ja jarrutin, että voin sen mentyä ohitse kääntää autoni. Liikkeellä ei ollut muita kuin tämä yksi auto joka ajeli vielä tässä vaiheessa hiljaa. Mies kuitenkin pysähtyi melkein heti mentyään ohitseni. Huomasin sen kääntäessäni autoni ympäri ja lähtiessäni ajamaan toiseen suuntaan. Tämä toinen auto käänsi u-käännöksellä autonsa ympäri ja kiihdytti kovaa perääni. Tyhjällä tiellä tuo kiinnitti huomioni. Auto ajoi aggressiivisesti lähelle perääni. En kuitenkaan pysähtynyt, koska pelästyin. Kerroin asiasta myös äidilleni. Jatkoin matkaani ja päätin pari pikkukujaa ristiin rastiin ja lopulta käänsin autoni yhden kaupan pienellä pihakaistaleella ympäri ahtaassa tilassa nopeasti ja tämä toinen auto teki saman tempun. Siinä vaiheessa pelästyin tosissani kun tajusin tämän hullun olevan perässäni. Lähdin ajamaan kohti kaupungin keskustaa ja mies roikkui perässäni. Valoissa menin paniikkiin ja huusin äitilleni etsimään ovien lukitusnappia. Koitin soittaa poliisille, mutta numero oli varattu. Lähdin ajamaan mies perässäni kohti poliisiasemaa. Vähän ennen poliisiasemaa mies muutti mielensä ja siirtyi viereiselle kaistalle. Koska pelästyin, enkä ajatellut selkästi niin lähdin ajamaan miehen perässä että saisin selville miehen henkilöllisyyden. Ajoin n. 5 minuuttia perässä ja lopulta sain selville miehen puhelinnumeron ja yritinkin soittaa tälle. Tässä vaiheessa alkoi tapahtua. Poliisi oli perässäni pysäytysvilkut päällä. Seuraava on keskustelumme ja tapahtumat sen jälkeen.
Pysäytin ja hyppäsin autosta paniikissa poliisien luo ja itkuisena ja paniikissa selitin että menkää sen sinisen Peugeotin perään, että mies seurasi minua ympäri kaupunkia. Tähän poliisi tokaisi, että sinusta tehtiin sama ilmoitus ja holtittomasta ajelustasi. Sanoin että minä en laske leikkiä, että minulla on miehen nimi ja äitini autossa voi todistaa. Hetken päästä nään Peugeotin ajavan samaan pihaan. Seuraava keskustelu käytiin välillämme:
Minä: mitä sinä oikein ajelit perässäni ja olin puolikuollut pelosta? (kysyin itkun ja pelon ja stessin sekaisella ulinalla)
Seuraaja: sinä meinasin peruuttaa kylkeeni rautakaupan pihassa.
Minä: älä edes viitsi, takanani oli ainakin 1,5 metriä tilaa ja väitätkö että en jarruttanut. Väitätkö tosissasi? Sinä lähdit ajelemaan minun perässäni. (korotin ääntäni ja ulisin samalla shokissa)
Poliisi 1: no eipäs huudeta ihan turhasta. Nyt tutkitaan auton paperit ja sinun ajokuntosi. Täällä tuli ilmoitus, että sinä ajelet aivan holtittomasti ja me tutkitaan se nyt.
Seuraaja: minun autoni kylkeen on ennenkin törmätty, enkä halunnut että nyt käy niin. (mies ajoi 90-luvun alun lommoisella Peugeotilla)
Tämän aikani kaivelin lompakkoni esille ja sanoin tälle seuraajalle auton toisella puolella, että minä en ollut lähelläkään autoasi, että älä viitsi. Ojensin lompakkoni poliisille.
-Poliisi 2: kaiva nyt vaan se ajokortti sieltä lompakosta ja lopeta se huuteleminen (poliisi oli ärsyyntynyt ja tiuskaisi)
Tässä vaiheessa minut myös puhallutettiin. Poliisit siirtyivät puhalluttamaan tätä seuraajaa ja minä aloin itkeä. Olin aivan paniikissa ja shokissa ja tärisin ja itkin, enkä saanut itseäni millään koottua. Koko kroppani kouristeli ja yritin saada edes hengitystäni tasaantumaan.
Seuraaja: minun autooni on törmätty ennenkin, tuohon noin ja sitten tänne taakse. Mies esitteli Peugeotinsa yksistä lommoista auton perässä.
Poliisi 2: niin hänkö tässä törmäsi tuohon kohtaan?
Seuraaja: ei törmännyt.
Tässä vaiheessa seuraaja alkoi tajuta ahdinkoni ja hysteerisyyteni kun itkin ja katseli minua vähän syyllisen näköisenä.
Seuraaja: minun autoon on vain törmätty ennen....
Poliisi 1: onko sinulla vaatimuksia tälle naiselle?
Seuraaja: ei ole
Minä: mitä te mua vainootte? Tuo mies lähti minun perään ajelemaan. Näinkö tää nyt menee?
Poliisi 2: minusta on nyt parempi että tämä asia jää nyt tähän ja kaikki jatkaa matkaa. Tämän sanottuaan polisii ottaa radionsa ja ilmoittaa johonkin että tilanne on ohi, että nainen on ajanut holtittomasti ja asia on tutkittu ja ajokunto tutkittu.
Vaikka olinkin paniikissa, ajoin muun liikenteen mukana ja aivan normaalisti. Kaikki ihan vain sen mukaan että olin peruuttanut parkkipaikalla ja mies oli luullut että peruutan pidemmälle ja menettänyt hermonsa.
Kai poliisi menetteli osaltaan oikein, mutta eipä kai siinä ole sitten mitään erikoista, että joku soittelee poliisin huvikseen paikalle että JOS olisi tullut kolari. Kukaan ei minua kuunnellut. Äitinikin pelästyi tosi pahasti.