Osaattekos neuvoa mistä EU- maista saisi edullisimmin purjeveneen Suomeen? kuinka moni on tuonut ja mistä?
Minkähän ikäistä kannattaa harkita Suomeen tuotavan?
Voisiko joku veneensä tuonut kertoa meille muillekin kokemuksensa/tietonsa?
Minkähän ikäistä kannattaa harkita Suomeen tuotavan?
Voisiko joku veneensä tuonut kertoa meille muillekin kokemuksensa/tietonsa?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos hankintahinta on tärkeimpänä kriteerinä kannattaa kiinnittää huomiota kuljetuskustannuksiin, jotka voivat kaukaa haetussa veneessä nousta kohtuuttoman suuriksi veneen arvoon nähden. Jos haet esim Kreikasta 50 tuhannen veneen ja maksat 10 tuhatta kuljetus ym. kuluja, sinulla on edelleen 50 tuhannen arvoinen vene. Tai suomalaisesta näkökulmasta katsottuna ei varmaan senkään arvoinen (tyyliin etelän auringossa paistettu vanha vuokravene tms.). Katselepa Ruotsin markkinoita ensin.
Tuot veneen virosta tai ruotsista, riippuu missä päin suomea itse asut.
paljon ja jos vene pysyy kasassa siellä, niin kyllä täälläkin, joten iällä ei niin väliä, kestäviä lasikuituveneitä on tehty noin vuodesta 1970 alkaen.
Välittäjältä voi kysellä kaikenlaista ja myynti-ilmoituksista kannattaa kysellä, että toimiiko kaikki varusteet, ettei maksaa turhasta liikaa. Eli mitä enemmän varusteet ovat loppu, sitä halvempi vene ja sitä uudemman siitä saa murto-osalla uudesta vastaavasta veneestä.
Lasikuitutyöt ovat helppoja ja umpilaminaattirunkoisia kannattaa suosia.Balsaa vesilinjan alapuolella sopii välttää. Divinycel väliaineena on ok, mutta suomessa pitää varmistua, ettei rakenteissa ole vettä, esim poraamalla reiän kölin taakse sisäkuoreen ja poistaa mahdollinen vesi imurilla ja tietenkin tiivistää kaikki runkoläpiviennit.
Muutenkin jos talvella tuo veneen suomeen, veneen paketoivalle telakalle pitää painottaa, että sisäkoneesta vedet pois vesilukkoja myöten ja vesitankeista myös.
Minkälaisesta veneestä olet kiinnostunut, niin voin hakea netistä sopivan?
350 kirjoitti asiaa mutta muistutetaan nyt kuitenkin vielä tämä juttu:
Keski-Euroopassa (tai maissa joissa ei ole jäätalvea) on kuitenkin siinä mielessä eri juttu kun Suomessa, että veneet saattavat olla vedessä vuosia kerrallaan ja nostetaan vaan myrkkymaalauksia ym. asennuksia varten.
Mikäli sieltä ostaa veneen, pitää sitä päästä koputtelemaan telakalla huolella pommiostoksen välttämiseksi sillä semmoisen korjaus on sitten vielä rahtiakin kalliimpaa jos huono säkä käy.
Tämä nimim. Tanskassa vuosia venesatamia seuranneena. Mieluummin ostan käytetyn sektorilla Suomi-Ruotsi, uudet sitten erikseen.
hyötyä potkia umpilaminaattipohjia ja meilissä jos kysyy välittäjältä osmoosivaurioista, niin on kirjallista dokumenttia niiden olemassaolosta ja voi syyttää petoksesta, jos aivan paskaa tulee. Välittäjä myöskin tarjoaa haluttaessa kuntotarkastuksen, jossa vene nostetaan ylös, me emme sellaista ottaneet ja pohja olikin priimakunnossa.
Jos vene on vedessä ja sillä on purjehdittu, nin se ainakin pysyy kasassa, siksi se on minusta parempi vaihtoehto kuin ostaa valmiiksi telakalla oleva vene, kuka tietää mitä vuotoja niissäkin on.
...juu pakko ei tietenkään ole ottaa asioista itse selvää mutta itse sitä suosittelen.
Tuttavapiirissä ostettiin kelpo Baltic Hollannista. Vene purjehdittiin itse Suomeen kulujen välttämiseksi (miksipä ei?) vaan vene nostettiin ylös vasta Suomessa ja oli aivan paskana. Jonkinlainen katsastuskirja tms. veneestä oli myytäessä ollut nähtävänä mutta se oli antanut veneestä väärän kuvan.
Kaupan purkaminen olisi ollut aika monimutkaista kun vene oli noinkin kaukana ostopaikasta joka oli eri valtiossa eri lakeineen jne. Varmasti olisi ollut mahdollistakin mutta tämä kaveri päätti korjauttaa veneen itkien katkeria kyyneliä.
Ennenkun 350 alkaa lämpenemään täysin turhista liikoja niin myönnettäkööt, että jonkinmoista sertifioitua katsastajaa varmasti voi käyttää tuohon hommaan. Silti Keski-Euroopan venekulttuuri poikkeaa pohjolan tavasta toimia noilta osin vaikka päällään seisoisi.
purjein suomeen, on vene priimakunnossa, että ihme tarina sulla.
Välimerellä on vähemmän jään aiheuttamia vaurioita, kun vesi tunkeutuu joka paikkaan ja jäätyessään talella tekee hommansa.
No, ei ollut tarina. Osmoosivauriot ei purjehdusta häiritse.
Älä nyt pillastu. Ilman muuta ulkomailta ostettu vene pitää tarkastaa pohjasta ennen ostamista ja Suomeen tuomista vai onko joku oikeasti jotain toista mieltä!?!?!?
ei maailmaa kaada ja itsekin ne voi halvalla mutta ajan kanssa korjata.
Välittäjällä on firmansa maine kyseessä, joten välittäjä Benjaminin royalyachtingista sanaan voi ainakin luottaa.
Euroopassa on melko hyvä sopimuskulttuuri ja lainsäädäntö, sitä kannattaa hyödyntää.
Olen viimeisten 20 v aikana ostanut kolme venettä Euroopasta (Suomen ja Ruotsin ulkopuolelta) ja olen ollut oikein tyytyväinen hankintoihini. Omia näkökohtiani ovat olleet:
1. Suomesta ei käytettyjen markkinoilta löytynyt haluamaani venetyyppiä tai sen hinta oli aivan liian korkea. Tällä haavaa veneen hankkiminen ulkomailta saattaa olla vieläkin edullisempaa valuuttakursseista yms syistä johtuen.
2. Siirtopurjehdus on ollut "ilmainen", koska olen tehnyt sen lomareissuna tai osana perheen matkapurjehdusta.
3. Teetin puolueettoman ammattitarkastajan kuntotarkastuksen ennen ostotarjouksen tekemistä. Kuntotarkastus sisälsi varusteiden tarkastuksen. Ne veneet, jotka itse tutkimalla totesin jollakin tapaa epäilyttäviksi tai vaurioituneeksi, hylkäsin ilman ammattitarkastajan apua. Kun ulkomaille lähtee katselemaan venettä, kannattaa jo etukäteen valita useita vaihtoehtoveneitä samalla reissulla tutustumista varten. Veneiden kuntoa ei pidä päätellä venevälittäjän tai myyjän puheiden perusteella. Pitää nähdä ja tutkia (vene on nostettava ellei ole telakoitu, "seatrial" oli normaali kaupankäynnin vaihe Englannissa). Ammattimainen venetarkastaja voi pyytää myyjältä lupaa rakenteiden purkamiseen, maalin raapimiseen, koeporauksiin jne. Ultraäänitutkimus ja lasikuidun kosteusmittaus lienevät jokaisen venetarkastajan rutiinihommia. Olen varma, että huolellinen kuntotarkastus on hintansa väärttinen.
on idealistinen kuva venevälittäjien ammattiryhmästä. Varmasti rehellistä porukkaa löytyy, mutta aika vaikea on suomalaiselle kuluttajalle muodostaa käsitystä jonkun eurooppalaisen välittäjän maineesta. En siis uskaltaisi ihan pelkästään välittäjän sanaan luottaa venekaupassa. Suuri osa ihmisistä ei vaan jaksa/uskalla aloittaa oikeusprosessia toisessa maassa, joten ainakin pienemmät tappiot niellään ysein kiltisti hammasta purren. Tämän varmasti moni välittäjä myös tajuaa.
suomievlutkut pelkäävät eurooppalaisia, kannattaa todellakin ottaa välittäjän ehdottama venetarkastaja.
Pienemmistä tappioista, tarvitseeko edes niitä mainita, veneet kuluvat ja sen pitäisi olla selvää käyteyn ostajalle.
voi olla vaikea perätä oikeuksia vähän suurempienkin tappioden kohdalla, kuten esimerkit elävästä elämästä ovat osoittaneet. Mutta kun mainitsit niistä rikkinäisistä varusteista aiemmin, niin näkemykseni on oikeastaan aivan päinvastainen: varusteiden hinta yksitellen ostettuna veneen arvosta on usein huomattava. Pienempien vanhojen veneiden kohdalla jopa enemmän kuin veneen myyntihinta. Silti hyvin ja huonosti varustellun veneen hintaero voi olla muutama tonni markkinoilla. On olemassa omistajia, joille veneen huoltaminen ja varustelu on harrastus sinänsä: veneeseen on voitu investoida jopa kymmeniä tuhansia euroja. Ja sitten siitä saa myytäessä muutaman tonnin enemmän kuin veneestä, johon on tehty vain välttämättömimmät korjaukset.
ja kone ovat kalleimmat varusteet. Loput ovat pikkusälää, joista ei montaa tonnia saa vaikka kaikki katsastusvarusteet pitäisi ostaa. Uuteenkin veneeseen menee ne samat tonnit katsastusvarusteisiin, joten jutustasi puuttuu pihvi.
MEillä eu-mailla on yhteinen kuluttajalaki.
No on ihme luupää, onko lukihäiriö vai miksi koko ajan vastaan väittämässä.
Pistähän tyypillisen veneen varusteet vinsseineen päivineen pinoon niin alkaa olla paalulle käyttöä.
Aika huoleton kauppamies muutenkin jos osmoosivauriot ei muka ole isoimpia remontteja mitä huono ostaja voi itselleen hankkia.
Pelkkää tervettä järkeä katsastuttaa vene paikanpäällä (venevälittäjän laskuun) ennenkun sitä alkaa tänne roudaamaan ja sitten ihmetellä että pitäis alkaa venettä remppaamaan vaikka piti lähteä lomalle.
Kuten sanoit, osmoosihommat voi korjata pienellä viiveellä eikä se ole maailmanloppu mutta ihan tosi: Ostaisitko mieluummin tommosen projektiveneen säkissä vai Suomi/Ruotsi-osastolta veneen jonka olet nähnyt telakalla?!?
Arvatenkin jatkat länkytystä joten siitä vaan, täällä ei taida olla enää muita kuuntelijoita kun HR ja minä. Itselläni ei ole asiaan enempää sanottavaa, toivottavasti aloittaja on pistänyt korvansa taakse että keski-euroopan veneissä on puolensa molempiin suuntiin. Siirryn siis rakentavampiin keskusteluihin, koittakaahan pärjätä.
ei edes siitä uuden koneen tai purjeiden hankintahinnasta saa takaisin kuin ehkä puolet myytäessä. Ja riippuu aika paljon varustetasosta, että mitä se sälä maksaa. Minulla on kaksi päinvastaista kokemusta venekaupoista: ensimmäistä venettä ostaessani en kokemattomana osannut kiinnittää varustelistaan paljoa huomiota, ja myyjä veikin uuteen Bavariaansa mm. ankkurin, poijuhaan, lipputangon ja reiviköydet. Venepukista väännettiin kättä pitkään. Oli tainnut Bavarian hankinta vetää talouden tiukalle. Toista venettä hankkiessani olin sitten tarkempi, mutta tällä kertaa myyjä sisällyttikin oma-aloitteisesti kauppaan mm. pölyimurin, taulutv:n, astiaston ja muuta sälää jotka olisi voinut hyvin ottaa mukaansa. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka ei sinänsä kauppahintaan vaikuta, mutta käytännössä niiden hankkiminen jälkikäteen maksaa kuitenkin jotakin. Tämän lisäksi veneeseen oli investoitu 2000-luvulla reilusti yli 20ke mm. uusiin purjeisiin, tiikkikanteen sekä moottoriin. Silti hintaeroa alkuperäisellä koneella ja tiikkikannella varustettuihin samanlaisiin veneisiin oli jotain 0-7 k€.
jeesus tulee:-)
heti nimittelemässä, jos joku on hoitanut asiat onnistuneet toisin, esim ostamalla käytetyn kilpapurren, jossa on purjeet, takila ja vinssit kunnossa. harva viitsii toimimattomilla vinsseillä ja surkeilla purjeilla skabata.
Isin rahoilla liikkeellä?
Tai saksasta. Hollannissa veneet seilaa usein ainoastaan Isselmeerillä ja Markermeerilla, siis sisäjärvillä, makeassa vedessä. Ja vaikka välillä pohjanmerellä käyvätkin, niin useimmat silti säilytetään noilla sisäjärvillä. Pohja on mutaa kaikkialla, joten pohjakosketuksissakin tulee vaan pohja likaiseksi eikä vaurioita.
Luotettava välittäjä on hyvä lähtökohta. Käy katsomassa vaikkapa De Valkin sivuilta myynnissä olevat veneet.
Kalliimmissa veneissä on survey jo tehty tai tehdään välittäjän laskuun. Halvemmissa voi sitten ottaa riskin tai vaihtoehtoisesti maksaa sen itse.
2000 -luvun alun veneissä hintataso on 10-15 tuhatta pohjoismaista hintatasoa halvempi. Kuljetuskustannukset on nolla jos tuot itse tai tonnista kahteen, jos tunnet sopivan kaverin joka sen sulle tuo kulujen ja päivärahan hinnalla...
Tiedän Ruotsissa veneilijöitä, jotka eivät osata venettä suolaisen veden puolelta vaan Itämerenpuolelta, jostain syystä. t. Petri
Onhan noita samanmielisiä suomessakin. Ja juuri siksi Saksa ja Hollanti on hyviä paikkoja.
Saksassa on paljon veneitä, joilla seilataan vvaan pääasiassa itämerellä. Ja hollanissa niitä, joilla vaan siellä sisäjärvillä.
Siksi itsekin niitä suosittelin.
Saksasta ostaessa voi katsoa kotisatamaa, että missäpäin se on. Sama hollannista ostaessa.
Brokereilta hakiessa ei tietenkään enää tiedä sitä vesialuetta missä venettä on käytetty, mutta yleensä kertovat omistajan tiedot ja siltä voi kysyä.
Sinänsä alle 10 vuotiaan veneen kohdalla en pitäisi tuota merkittävänä asiana.. mutta se on vaan mun mielipide.. ;-)