Elikkä tekis mieli lähteä yksin matkaan, kun kukaan muu ei pääse.. Mutta en ole kuitenkaan mikään kovin hyvä englanninkielessä ja se omalla tavalla "pelottaa ja hävettää".. Jos lähtee kaksin jonkun kanssa matkalle, niin ei haittaa jos ei kieli aina suju, ku toinen pystyy korjaamaan toisen virheitä jne..
Tuntuu jo ajatus yksinmatkustelusta niin häpeälliseltä et joutuis aina silloin tällöin sanomaan "sorry, sorry.."
"I don`t understand" jne.jne.... :/
Ketokaa nyt jotain rohkaisevaa! :)
Tuntuu jo ajatus yksinmatkustelusta niin häpeälliseltä et joutuis aina silloin tällöin sanomaan "sorry, sorry.."
"I don`t understand" jne.jne.... :/
Ketokaa nyt jotain rohkaisevaa! :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pärjään hyvin englannilla ja ruotsilla, auttavasti saksalla ja hyvin elehtimällä. Samaa ei voi sanoa kaikista ystävistäni tai perheenjäsenistä, joten välillä olen simultaanikääntäjä/tulkkaaja kolmelle muulle.
Helpompaa on usein kulkea ihan itsekseen, voi keskittyä siihen mikä kiinnostaa juuri minua.
Ainoastaan jos sattuu sairastumaan tuntuu että tutun henkilön läheisyys olisi hyvä, mutta olen ollut kerran reissussa kahdestaan myös tyttäreni (silloin 9 v) kanssa, hän sai auringonpistoksen reissussa ja oli illalla aika sekava, muistaa sen edelleen. Oli hyvä että hän sairastui ja pystyin pitämään hänestä huolta, toisin päin ei olis onnistunut, kun hänen kieltenopiskelunsa olivat vasta alkaneet. Nyt hän jo pärjäisi kaverina reissuissa myös englannin kielellä.
Nuo kielihommat tuppaavat lankeamaan sille joka osaa tai sille joka uskaltaa, joten et tarvitse kuin uskallusta, ja ehkä muutaman sanan kohdemaan kieltä.
Hyvää matkaa.
Kiitos hyvästä vastauksesta, tuli jo heti sellanen fiilis että "eikun varaamaan" matkaa :)
Muitakin vastauksia odottelen :)
Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka matkustelevat ympäri maailmaa yksin omatoimisesti osaamatta mitään yleisesstä puhutta kieltä edes auttavasti tai ollenkaan. Vuosien mittaan he keräävät käytännön kokemusta matkustamisesta, joka korvaa kielitaitoa. Kokemuksen mukana tulee myös rohkeutta ja kielitaitoa vähintään käytännön tilanteita varten. Jos menee ryhmämatkalle, niin voi mahdollisissa "pääsemättömissä tilanteissa" saada apua oppailta. Kielitaidon ei tarvitse olla sujuvaa, usein auttaa yksi ainoa avainsana.
Ihminen on yllättävän kekseliäs kun on pakko, vielä kekseliäämpi kun on yksin ja on pakko. Ei autoakaan opi ajamaan, jos istuu vieressä apurin paikalla. Lähdin aikoinaan ummikkona tsekkeihin muutamaksi kuukaudeksi ja jos halusin vaikkapa maitoa, minun piti ottaa selville mitä se on tsekiksi, muuten jäin ilman. Sen muutaman kuukauden jälkeen puhuin auttavasti kieltä. Meissä suomalaisissa on juuri se vika, ettemme oikein tahdo uskaltaa. Mutta Sinähän olitkin jo varaamassa matkaa.............
kiitos rohkaisevista viesteistä! =) Näinhän se on että "sekaan vaan", silloin oppii parhaiten :)
Minä olen kohta kuusikymppinen mummeli ja käynyt vain kuusikymmentäluvun keskikoulun. Paljon ei englanninkielestä jäänyt mieleen ja joitakin sanoja on tarttunut matkan varrella mukaan. Silti käyn usein yksin reissussa, tosin vain Kreikassa, koska olen "Kreikka-hullu". Ja aina olen pärjännyt ihan hyvin, tosin olen aina ollut ns. pakettimatkoilla. Asia, joka minua aina lohduttaa kun jotain yritän englanniksi mongertaa on se, että ei se englanti ole heidänkään äidinkielensä. Kreikka on ainakin tähän asti ollut tällaiselle mummelille turvallinen matkakohde, mitään ei ole vielä ainakaan tarvinnut pelätä. Siis lähde matkaan vaan, kierrä ja tutustu rohkeasti valitsemaasi kohteeseen.