Hei! Onko täällä palstalla ketään, jolla on kilpirauhasen liikatoiminta ja on tullut raskaaksi?! Ja miten raskaus on edennyt, millanen olo on ollut, miten lääkityksen kanssa jne.? Mä olen 3.kuukaudella raskaana. Multa lopetettiin Tyrazol heti kun sain tietää raskaudesta. Viikon verran menikin ihan hyvin, mutta sitten tuli liikatoiminnan oireet ryminällä takasin. :( Olen ollut sairaslomalla, koska en todellakaan voi olla töissä tärinän, tykytyksen, pyörryttävän & oksettavan olon ja muun kanssa. Kävin labrakokeissa viime viikolla ja onneksi saan tulokset jo tulevalla viikolla, niin näkee saanko aloittaa lääkityksen uudelleen. Mun liikatoiminta ehti mennä hivenen vajaatoiminnan puolelle ennen raskautta, joten Tyrazolia vähennettiin, mutta nyt se tosiaan lopetettiin kerta heitosta kokonaan.
Elämä on nyt kovin vaikeaa ja hankalaa. Sosiaalista elämää en kykene viettämään ollenkaan tärinän ja tykytyksen takia, ja kun aikani oireilen, niin tulee lievä paniikkikohtaus. Niitä tulee missä ja milloin vain. Toivottavasti saan apua ja voin jatkaa työssä käyntiä ja nauttia raskaudesta!
Elämä on nyt kovin vaikeaa ja hankalaa. Sosiaalista elämää en kykene viettämään ollenkaan tärinän ja tykytyksen takia, ja kun aikani oireilen, niin tulee lievä paniikkikohtaus. Niitä tulee missä ja milloin vain. Toivottavasti saan apua ja voin jatkaa työssä käyntiä ja nauttia raskaudesta!
Vastaukset 1
Vanhimmat
voi harmi, että joudut nyt kärsimään taas liikatoiminnan oireista. Minulle tauti tuli yllätyksenä, enkä oikein tajua vielä, mitä voi tehdä ja mitä ei... Olen vasta viikon syönyt tyrazolia. Yöt ovat kamalia, hikoilen ja tykyttelee, välillä kylmä jne. Joskus päivällä olo on taas tosi hyvä ja kuvittelee voivansa tehdä sitä ja tätä ja lähteä minne vaan, kunnes palaa täysin uupuneena suoraan sänkyyn...
Sinulla on nyt tuo raskaus, kunpa saisit jotain edes tuohon kaikkeen, eikö raskaana ollessaan voi mitään vastaavaa käyttää, mitä ne lääkärit sanoo?
Useimmat eivät voi tietää tätä kilpirauhassairauden kamaluutta ja on kurjaa kun se jo nuoria ihmisiä noin verottaa. Itse en ole enää nuorikaan, mutta silti tämä on mullekin aivan uutta kamaluutta ja mietin paranenko tästä koskaan...
Mutta tsemppiä sinulle, ehkä voit myöhemmin muistaa tämän ajan yhtenä vaikeana, joka sitten kuitenkin meni ohi ja elämä alkoi jälleen hymyillä.
Onnea odotuksen johdosta Sinulle!