Olen sairastanut bulimiaa noin 1,5 vuotta ja oksentelua ollut lähes päivittäin. Olen tarkkaillut viimeaikoina hampaitani ja etuhampaissa on kohtia, joista on tullut niin sanotusti läpinäkyviä.
Kauan olette sairastaneet ja miten se näkyy suussa?
Itse en ole oksentanut viikkoon, mutta se johtuu siitä ettei ruoka ole juuri maistunut (henkinen pahoinvointi ilmeisesti vienyt ruokahalun) Mutta haluaisin bulimiasta eroon, koska tiedän mitä se tekee vuosien varrella niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. En vain tiedä miten, jotenkin vaan niin helppo tie valita oksentaminen, kun sekin ajansaatossa muuttunut helpommaksi...
Kauan olette sairastaneet ja miten se näkyy suussa?
Itse en ole oksentanut viikkoon, mutta se johtuu siitä ettei ruoka ole juuri maistunut (henkinen pahoinvointi ilmeisesti vienyt ruokahalun) Mutta haluaisin bulimiasta eroon, koska tiedän mitä se tekee vuosien varrella niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. En vain tiedä miten, jotenkin vaan niin helppo tie valita oksentaminen, kun sekin ajansaatossa muuttunut helpommaksi...
Vastaukset 9
Vanhimmat
4 vuotta sairastanut ja mulle riitti. Terveys alkoi rakoilla niin pahasti ja hampaat alkoi olla niin huonossa kunnossa, että rehellisesti sanottuna pelästyin. Ekan hampaan irtoaminen riitti havahduttamaan. Ja en oo kuin vähän yli 20. Tuntuu että jatkuvasti oksentelemalla tuskin olisin hengissä kolmenkympin korvilla. Nyt 3 kk oksentamatta, pitää vaan hyväksyä tuo että olen pilannut hampaanikin ja ottaa vastuuta. Terveys menee nykyisin kaiken edelle. Aiemmin sitä halusi vaan olla hoikka, mutta nykyään se on alkanut tuntua ihan samalta asialta. Niin paljon bulimia on elämääni pilannut etten loppua nuoruutta aio pilata kun monta vuotta on mennyt jo piloille. Olen lihonut ja vihaan itseäni, mutta pakko yrittää parantua. Ehkä en parane ikinä koska tuntuu että kaikki on kiertänyt kehää jo niin monta vuotta mutta ainakin yritän nyt. Läheisten, terveyteni ja itseni takia. Välillä tuntuu etten ees osaa elää ilman bulimiaa - sairasta, sillä se on tuonut mulle oikeasti välillä turvallisenkin olon vaikka sisältä on ollut niin paskana.
Onhan muutoksia huomattu hampaissakin.
Viime viikolla pelästyin kun huomasin että etuhampaista on kulunut kiille aika läpinäkyväksi - ainakin oletan sen johtuvan oksentelusta. En 'bulimoi' päivittäin, aina en edes viikottain mutta aina kun olen 'lopettanut' sen, tulee ennemmin tai myöhemmin takapakkia.
Muutamia kuukausia sitten vihlonta oli näkyviä kiillevaurioita pahempi ongelma, nyt se on vaimentunut koska oksentelu on harventunut ja ehkä oikeanlaisella hammastahnallakin on osansa tähän.
Kävin hammastarkastuksessa viime syksynä eikä hoitajatäti huomannut kai mitään, ei kysellyt ainakaan vaikka sanoin siitä vihlonnasta. Mukavampaa olisi elo silti kunnollisella purukalustolla.
Älkää oikeasti ihmiset unohtako teidän hampaiden merkitystä. Ne voi jo nuorilla bulimikoilla mennä tosi huonoon kuntoon, vaikka ei sitä luulis että nuorenakin voi hampaita tippua suusta. Tiesittekö että hammasimplanttien hinta on 2000 per yksi ja Kela ei ilmeisesti korvaa. Se on sitten kiva kun kolmenkympin korvilla alkaa olla harva hammasrivistö. Tai sitten saa maksaa auton verran suuremontistaan.
Itse aiemmin ajattelin että ihan sama noiden hampaiden kanssa. Nyt alkaa vuosikausien paastoilu (vihannesten jyrsiminen ja tuo paastoilu vähentää syljentuotantoa suussa) ja bulimiakaudet näkyä hampaissa pahan eroosion muodossa. En ole paljon miettinyt mitä syön tai juon, light limsaa mennyt aivan sikana per päivä. Yksi hammas kuollut suuhun ja haljennut puoliksi (thank god takahammas), pahoja kiillevaurioita, etuhampaissa pientä heiluntaa jatkuvat yrjöilyn aiheuttaman ientulehduksen vuoksi. Tuntuu etten nyt muuta mietikään kuin hampaita. Alkavat reiät kannattaa paikata mahdollisimman nopeasti ja hamppilääkärillä käydä usein. Noloahan se on kun lääkäri on paheksunut että miten mulla voi olla suu noin huonossa kunnossa vaikka olen vaan puolessa välissä kahtakymppiä. Toivon kyllä niin ettei ala hampaita irtoilla.. Ei ois kiva saada tekareita kolmekybäsenä.
Mun syöminen on kaiken muun paskan lisäksi vaan menny huononpaan suuntaan. En oikeastaan syö normaalia terveellistä ruokaa juurikaan. Ennen söin...
Nykyään menee helposti päivä syömättä (tai syön jotakin pientä kuitenkin alle 500 kcal)
Mua pelottaa että musta tulee ruma, vaikkakin muutama kilo saakin lähteä... En saa ravintoaineita, ei vaan mene hedelmät sun muut alas. Ei sitten millään. Mielummin olen kokonaan syömättä.
Lisäksi täysi olo ahdistaa aivan tajuttomasti. Pakko päästä tyhjentämään jos en ole muutamaan päivään oksentanut (vaikka en olisi edes ahminut)
Hampaat toistaiseksi ihan jees, vähän näkyy etuhampaista läpi mutta eroosiota ei ole havaittavissa.
Saldo: Syömishäiriö, keskivaikea masennus, persoonallisuushäiriö ja päihdeongelma. Välillä en edes jaksa välittää bulimiastani, se on ongelmistani ehkä se pienin paha...
hampaiden kunto on oikeastaan ollut minulle hyvä havahduttaja tässä hemmetin oksentelussa. Jotenkin tajunnut sen mitä on tehnyt terveydelleen viime vuosina kun katsoo jo suuhun. Saattaa olla että mun hampaat on pysyvästi pilalla ja Suomen loistava terveydenhuoltojärjestelmä tuskin jaksaa huolestua mun paskojen hampaiden korjauksesta, kun muutenkin hankala saada aikoja sinne ja hyvä palkinto se oliskin itselle menettää hampaat suusta. Enköhän senkin ois ansainnu kaiken muun paskan lisäksi. niin kai sitä ajatellaan ja tungetaan tekarit käteen että otahan siitä. = )
Mut jokatapauksessa olen havahtunut tohon että en voi pitemmällä tähtäimellä jatkaa oksentelua tai luultavasti kuolen tai menetän muutenkin terveyteni. Aiemmin sitä ajatteli että pah, ei mulle satu mitään, kyllä mun terveys kestää. Et siinä mielessä jotenkin on alkanut jo tuntua että olen jo unohtanut sen miksi olen alkanut oksentaa, olen jotenkin alkanut käsittää että minun pitää lopettaa se. Minun on pakko, on vaan niin hankala päästä tästä yli. En minäkään oo saanut ravintoaineita, pitäis kai alkaa syömään terveellisesti. Alkaa varmaan kohta näkyä ulkonäössäkin oksentelu ja se että olen syönyt päin helvettiä. Suussa se jo näkyy.: S Olen boikotoinut syömistä jo näiden hampaidenkin takia, sinänsä ironista. Ensin oksentaa hampaansa pilalle ja sitten alkaa boikotoida niiden takia syömistä. Mut kyllä mä ton syömättömyydenkin osaan, liian hyvin, aina välillä tulee sit näitä kausia.Mullakin keskivaikea masennus. Monta vuotta mennyt niin kertakaikkisen pilalle että tuntuu kanssa et bulimia on pienin murheista. En vaan jaksa enää välittää mistään, jotenkin kaikkea ikävää on tullut jo liikaa mun elämään. Mutta aina pitäis vaan yrittää. Jo pelkkä hammaslääkärille meno on ollut vaikeaa koska olen pelännyt moralisointia. Lapsenakin hammaslääkäri sanoi että sun pitäis syödä vähemmän karkkia kun oli yksi reikä, mitäköhän se nyt sanois. Menis varmaan sanattomaks. Te bulimikot keillä on vielä suht terve hammaskalusto, pysähtykää nyt edes miettimään että onko kaikki sen menettämisen arvosta. Ei sitä osaa monesti arvostaa asioita kuin vasta menetettyään ne. Nykyään vaan mietin että toivottavasti ulospäin hampaat näyttää suht terveeltä ettei näytä joltain noita-akalta näiden hampaiden kans.
Sairastin bulimiaa kahdeksan vuotta(tiedä sitten olenko vieläkään terve).
Hampaissa eroosio selkeä. Vihlonta on jatkuvaa. Oli reikiä tai ei. Hammaslääkärissä aina kysytään että oksennanko. Kiva siinä on sitten selitellä että en enää... Reikiä tällä hetkellä useampia ja saa odotella aikaa. Pari hammasta uudelleen päällystetty.
Hampaat olivat tosin pienin huoleni tuon kahdeksan vuoden ajan. Nykyään jatkuva närästys ja oksennus nousee suuhun itsestään lähes joka ruokailun jälkeen. Sylkirauhasetkin on todettu vaurioituneiksi. Päivittäin vatsa kipeänä. Vaikka nykyään en oksenna!
Eka hammas poistettiin tänään. Se lohkesi ja tulehtui niin pahasti (liittyiköhän tuokin oksenteluun) ettei juurihoitokaan auttanut. Kauhea kriisi tuon asian takia koska se on eka näkyvä fyysinen seuraus bulimiasta. (sanoo henkilö jonka naama on ihan turvonnut joka toinen päivä ja käsissä jälkiä vatsahapoista) Ja niin lopullinen. Ei tietty ole vielä ainakaan rahaa laittaa siltaa tai implanttia tilalle että nyt sitä sitten ollaan harvahampaisia. Onneksi hammas oli toinen takaa ettei näy oikeastaan paljoa ollenkaan ulospäin.
Ehkä tämä alkaa jo pikkuhiljaa havahduttaa, pahasti tosin pelkään että en. Kaksi hammasta menossa samaan suuntaan ja nyt joudun ravaamaan hamppilekurilla jatkuvasti vaikka kärsin sietämättömästä pelosta astua koko paikkaan. Kärsin pitkän aikaa tyhmyyttäni yksikseen jatkuvasta vihlonnasta ja hammaskivuista kunnes vihdoin ja viimein aloitin käymään hammaslääkärissä. Ei minullekaan hampaat merkinneet paljon mitään pahimpina aikoina, mutta kyllä ne kummasti alkavat merkitä kun joutuu vetämään buranaa buranan perään kipuihin.
heip!
4 vuotta sitten sairastin bulimiaa 3 vuotta.
Hoidin jo silloin hampaitani, hoidatutan niitä nytkin.
Moni hammaslääkäri on ihmetellyt hampaitteni huonoa kuntoa, syytä en ole kehdannut kertoa.
Mutta joskus on tuntunut että ihan kun jotkut heistä voisivat arvata syyn...
Hampaani ovat hirveässä kunnossa, tai olivat. Nyt vähän paremmassa kun joka kuukausi olen siellä rampannut. Minulta myös otettiin taaimmainen hammas pois, mikä ei onneksi ole näkyvää.
Mutta monet juuri hoidot, paikkaukset jnej ne. olen joutunut kestämään.
Mutta mitä useammin kuulen sanan "nyt tälle täytyy tehdä kyllä juurihoito" huokaisen syvään ja mieleen tulee ne monet kerran kun halailin wc:n pönttöä.
Hoidatutan hampaitani yksityisellä, kunnalla liian pitkät jonot. Pääsee nopeammin hoitamaan hampaita, kyllähän se maksaa mutta varmasti tulevaisuutta ajatellen on sen arvoista.
Tsemppiä kaikille!
Lähes viisi vuotta PAHAA bulimiaa takana. Tulos: 4 poistettua hammasta lukuisia juurihoitoja.
Etuhampaat on pitsireunaset ja hauraat. Ikää 22 v. Pahinta on se että joudun jonottamaan yli puolivuotta paikkaukseen jolln hammas on jo mennyt niin huonoon kuntoon että se onkin juurihoidon paikka. Karies on kamalan näköstä. Oksennan päivittän 4-10 kertaa. Kyllä, olen hoidossa. Terpiaa ja lääkitystä. Mikään ei auta. Tunnen vaan niin sairasta väsymystä ja loputonta lohduttomuutta ette jaksa enää välittää mistään.