Tässä imetystä lopetellessa (takana kohta vuosi) kirjoitan niille jotka vielä asian kanssa tuskastelevat. Kivinen oli meidänkin tie, tiliä ei päästy maidon kanssa koskaan tekemään.
Oli hirveän tärkeää itselleni, että täysimetyksellä mennään 4kk. Viikkoa ennen rajapyykkiä annoin miehen tehtäväksi korvikkeen annon. En ollut ollut oikein halukas pullosta antamaan edes rintamaitoa, näin jälkeenpäin tuntuu kuin olisin ollut melkeinpä mustasukkainen(???) pullolle. Silloin vain tuttipullo tuntui niin kovalta vaihtoehdolta, tissillä olemisen läheisyys tuntui ainoalta oikealta.
3kk vauva olisi varmaan jo tarvinnut lisämaitoa, vaikka paino nousikin. Alkoi tiheän imetyksen kausi(jota kesti yli kk.)
Kiinteiden aloituksen jälkeen imetyskin helpotti. Ei enää iltaisin tyhjiä tissejä, ei miettimistä riittääkö ruoka, maitoa tuli hyvin silloin kun oli aika imettää. Sitä ehti nousta tisseihin kun vauva ei niitä ollut jatkuvasti tyhjäämässä. Sanovat että tyhjän tuntuisistakin tulee, mutta kyllä epävarmuus silloin kaihersi mieltä.
Pelkäsin aina, että korvike/kiinteät tyrehdyttää maidon tulon. Ehkä niin kävisikin alussa, mutta nyt ei niin tunnu käyvän, tuskin olisi silloin 3kk kohdallakaan enää käynyt, koska imetys oli silloin jo hyvässä käynnissä.
Alkua hankaloitti oikeiden asentojen ja otteiden löytyminen. Jälkeenpäin kokemuksen äänellä tuntuu, että suotta sitä stressasi. Kaikki sujui hyvin. Neuvo "luota itseesi" tuntui silloin ihan pilkalta. Nyt se kuulostaa aivan oikealta neuvolta.
Silloin pelkäsi, että imetys ei onnistu. Nyt tuntuu, että vaikka imetys olisi loppunut alkuunsa, niin se tässä vaiheessa sitä ei enää surisi jos kaikki muutoin on ok.
Ehkä nyt on käynyt niin, että aika kultaa muistot. Nyt vaan jälkeenpäin ymmärtää, että on vauvan hoidossa tärkeämpiäkin asioita, kuin imetys.
(VAIKKA SE OLIKIN IHANINTA-ja kamalinta)
Oli hirveän tärkeää itselleni, että täysimetyksellä mennään 4kk. Viikkoa ennen rajapyykkiä annoin miehen tehtäväksi korvikkeen annon. En ollut ollut oikein halukas pullosta antamaan edes rintamaitoa, näin jälkeenpäin tuntuu kuin olisin ollut melkeinpä mustasukkainen(???) pullolle. Silloin vain tuttipullo tuntui niin kovalta vaihtoehdolta, tissillä olemisen läheisyys tuntui ainoalta oikealta.
3kk vauva olisi varmaan jo tarvinnut lisämaitoa, vaikka paino nousikin. Alkoi tiheän imetyksen kausi(jota kesti yli kk.)
Kiinteiden aloituksen jälkeen imetyskin helpotti. Ei enää iltaisin tyhjiä tissejä, ei miettimistä riittääkö ruoka, maitoa tuli hyvin silloin kun oli aika imettää. Sitä ehti nousta tisseihin kun vauva ei niitä ollut jatkuvasti tyhjäämässä. Sanovat että tyhjän tuntuisistakin tulee, mutta kyllä epävarmuus silloin kaihersi mieltä.
Pelkäsin aina, että korvike/kiinteät tyrehdyttää maidon tulon. Ehkä niin kävisikin alussa, mutta nyt ei niin tunnu käyvän, tuskin olisi silloin 3kk kohdallakaan enää käynyt, koska imetys oli silloin jo hyvässä käynnissä.
Alkua hankaloitti oikeiden asentojen ja otteiden löytyminen. Jälkeenpäin kokemuksen äänellä tuntuu, että suotta sitä stressasi. Kaikki sujui hyvin. Neuvo "luota itseesi" tuntui silloin ihan pilkalta. Nyt se kuulostaa aivan oikealta neuvolta.
Silloin pelkäsi, että imetys ei onnistu. Nyt tuntuu, että vaikka imetys olisi loppunut alkuunsa, niin se tässä vaiheessa sitä ei enää surisi jos kaikki muutoin on ok.
Ehkä nyt on käynyt niin, että aika kultaa muistot. Nyt vaan jälkeenpäin ymmärtää, että on vauvan hoidossa tärkeämpiäkin asioita, kuin imetys.
(VAIKKA SE OLIKIN IHANINTA-ja kamalinta)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä osaimetettiin 6kk ikään saakka, jolloin oma maito alkoi riittämään. Alkuun oli ihan hirveät itkut itsellä, kun maito ei riittänytkään ja yritti tehdä kaikkensa. Lopulta, kun lupasi itselleen, että on hyvä äiti vaikka pulloa antaakin päälle, elämä helpottui huomattavasti. Se itsensä syyttely oli ihan typerää näin jälkikäteen ajateltuna. Pelkäsin hirveästi sitä, että jos 1-3x vrk saa pullosta niin heti viikossa se maito loppuu. Äidilleni puhuin monet kerrat, ettei varmaan tissitellä edes 4kk ikään. Noh, nyt siitä on jo kohta 9kk ja yhä tissi maistuu, ei loppunut maidontulo ja mitä sitten vaikka olisi loppunutkin. Kyllä minä ainakin kannustan kaikkia äitejä, joilla homma takkuaa, ottamaan pullon kaveriksi, ettei tarvitse murehtia maidon riittämisiä. Kai se on jokin biologinen hormoonihössötys, että pitää alussa sitä imetystä elämää suurempana asiana :) Nyt tuntuu, että mikä ihme siinä olisi ollut niin kauheaa, vaikka se maito olisikin loppunut.