Pentin toinen ongelma

On monenlaisia aamuja, toiset harmaita, toiset kirkkaita, mutta sumeita ovat ennen kaikkea krapula-aamut. Pentti herää levottomista unista, havahtuu olemassaolonsa kylmään tosiasiaan. Epäselvät kuvat halkovat hänen yön kuivattamia aivojaan. Kuin partaterän viilto on jokainen ajatus, joka eilisen juhlahumusta kantautuu Pentin värjöttävään tajuntaan. Kyllä, kyllä, hän muistaa heittäneensä ripulit ravintolan lattialle kesken kaiken ilonpidon, mutta jotenkin tapahtunut ei nyt tunnu kovin merkitykselliseltä. Toki Pentti raahattiin ravintolasta väkivalloin ulos, heitettiin housut nilkkoissa ja ripulin jämät pakaroilla lumihankeen, mutta jollain tapaa tuo kaikki tuntuu nyt etäiseltä. Sitä paitsi tilanne ei ollut Pentin hallinnassa. Peräsuoli oli alkanut toimia varoittamatta ja yllättäen. Mitään ei ollut tehtävissä. Sellainen on inhimillistä, Pentti tuumii ja miettii vanhan latinan opettajansa niin usein toistamia sanoja: errare humanum est.

Puhelin soi. Pentti vastaa. Luurin toisesta päästä kuuluu vihainen ääni: "Kiitos eilisestä! Vastalahja tulee postissa!" Tuntematon mies päättää puhelun lyhyeen. Kohta Pentti säikähtääkin eteisestä kuuluvaan postiluukun kolinaan. Lattialle on ilmestynyt epäilyttävän muotoinen paketti. Mitä kummaa, Pentti miettii ääneen, mitä eilen oikein tapahtui? Vapisevin käsin Pentti nostaa paketin kasvojensa tasalla. Iljettävä haju tunkeutuu Pentin sieraimiin. Ei voi olla totta, Pentti huudahtaa, minulle on lähetetty paketillinen paskaa! Inhosta väristen Pentti heittää paketin rappukäytävään naapureiden huolenaiheeksi.