Miksi minulle käy näin?

Olen 20-vuotias ja poikaystäväni on samanikäinen.
Olemme olleet kaksi vuotta kohta yhdessä.
Nyt olen raskaana,koska unohdin ottaa pillerin ja tulin raskaaksi.
Kerroin tänään poikaystävälle ja hän ei ollut yhtään innostunut asiasta.Asumme kotona kummatkin vanhempien luona ja kun tein testin olin iloinen ja ajattelin,että minun sisälläni kasvaa uusi alku.
Ajattelin että poikaystävä ajattelee edes jotain hyvää asiasta mutta ei.
Hän alkoi syyttää minua ja haluaisi abortin.
Sanoin että erotaan sitten jos hän haluaa ja kasvatan lapsen yksin sitten.
Rakastan poikaystävääni enkä halua menettää häntä.
Ajattelin että hän sanoisi että :meille tulee vauva,hienoa tai edes kiva.Mutta ei.Olen tosi surullinen.
Hän on armeijassa ja minä opiskelen ekaa vuotta.
Koulu jäisi tietysti kesken ja en tiedä mitä vanhemmat ajattelee asiasta.
Heittävätkö ulos vai joudunko muuttamaan vauvan kanssa yksiöön.Paljon saa edes tukia.Ei minulla ole edes ammattia.
Poikaystävä on vihainen mutta ei ole jättänyt minua silti,mutta jos jättää niin yksin on tietysti vaikeampaa.
Onko muilla kokemuksia poikaystävän vihaisesta mieliasiasta?
En halua aborttia.
9648
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Usko pois kyllä asiat aina setviintyy jollain tavalla... Ei ehkä uuri sillä tavalla kuin olisit tällä hetkellä toivonut, mutta aina ne jotenkin setviintyy.... =) Miehet tulevat tuossa vauvan odotuksessa aina vähän "jälki kädessä", kun ei itse kanna lasta sisällään... Koita kestää...

Äänestä

no hei..tietkö sun tapauksia on tosi monta esim olen itsekkin 20 ja lapsen isä24 hän on hyvä palkkainen ja minä taas opiskelija 5v seurustelun jälkeen tulin raskaaksi miehen eka kommentti oli abortti niinkun se on heistä se helpoin ratkaisu heille se on vaan ne sanat,sitten tuli suuttuumus ja sain kuul olevani vaik mitään nyt on raskausviikkoja28 5 miehelle olen niin vihanen etten oo pitänyt yhteyttä,ainoastan hänen sukulaiset pitä muhun ja joudumme kyllä jatkossa näkemään mutta haluaisin rohkaista sinua kyllä sitä yksinkin selviä saathan kelasta raha ja voit hakea myös sosiaalitoimistosta toimeentulotukea ja ei ku hankkiman ona asunto vaikka sitten se yksiö tarvihan teillä olla oma koti.tsemppiä sulle!

Äänestä
  • Kiitos kun kerroitte tukiasioista.
    Juttelin eilen poikaystäväni kanssa puhelimessa,hän ei ole edelläänkään iloinen,mutta suostui silti olemaan kanssani ja tulevan vauvan kanssa myös.
    Hän hyväksyi asian ja toivottavasti tulee pian lomalle armeijasta.
    Olen iloinen että hän haluaa olla osa elämääni ja vauvan myös.Onhan hän isä.
    En varmaan pärjäisi ilman häntä.

    Äänestä

Jos poikaystäväsi ei halunnut lasta ja raskaus johtui sinun huolimattomuudestasi, niin onko mielestäsi poikaystäväsi velvollinen maksamaan tästä "huvista" 18 x 12 x 150 euroa, eli 32.400 euroa, mikä on minimi elatusmaksu. OTTAEN HUOMIOON, että poikaystäväsi haluaa abortin !!

Minun mielestäni tässä miehen oikeuksia poljetaan räikeästi.

On siis sinun käsissäsi, joutuuko kaveri tälläisen maksutaakan kantamaan, vaikka SINÄ olet SYYPÄÄ koko juttuun, tai ainakin SINÄ voit katkaista tämän prosessin.

MINUSTA POIKAYSTÄVÄLLÄSI ON KAIKKI OIKEUDET OLLA VIHAINEN.

MIETI TÄTÄ

Äänestä
  • olen viime aikoina pohtinut oman elämäni kautta samaa asiaa. olen 24-vuotias ja seurustelen/elän avoliitossa itseäni 2 vuotta nuoremman miehen kanssa. tämä oli katkaisuut suhteen tyttöystäväänsä noin 2 vuotta sitten. eron jälkeen he kuitenkin vielä pitivät yllä seksisuhdetta ja tyttö oli jättänyt pillerit ottamatta kertomatta kuitenkaan poikaystävälleen. tyttö tuli raskaaksi ja poikaystävä halusi keskeytyksen. tyttö ei suostunut ja raskauden ja lapsen vuoksi pari palasi yhteen, mutta suhde rakoili ja lopulta katkesi lopullisesti.
    lapsen äiti ei ole halunnut miehen edes tunnustavan lasta. lapsen isä pyytää toisinaan saada tavata lasta, mutta lapsen äidille ei koskaan käy, paitsi silloin kun tämä itse ehdottaa. sen sijaan rahaa tämä on pyydellyt ja mies on kiltisti maksanut. juridisesti miehellä ei kuitenkaan käsittääkseni ole edes elatusvelvollisuutta, kun lapsi ei ole virallisesti tämän (pari ei elänyt edes avoliitossa lapsen syntyessä).
    oikeastaan tässä "omassa" tilanteessani tuo raha ei ole se asia, joka eniten vaivaa. enemmänkin minua mietityttää se, että kun mies on siitä huolimatta, ettei lasta ole halunnut (ja on tässä tapauksessa tullut "huijatuksi") ja on siitä huolimatta valmis kantamaan kortensa kekoon lapsen eteen (vaikkakaan ei ole halukas elämään lapsen äidin kanssa, vaikka tämä sitä edelleen toivoo), niin eikö isälle kuulu mitään oikeuksia? saisi tunnustaa lapsen, tehdä virallisen sopimuksen elatus- ja tapaamisasioista ja saisi myös päätösvaltaa lasta koskeviin asioihin,... mitä vähemmän äiti nyt anaa isän tavata lasta ja osallistua, alkaa isän mielenkiinto ja toistaiseksi vielä jonkinasteinen kiintymys lasta kotaan vähentyä. minusta on väärin, jos lapsen äiti sitten joidenkin vuosien kuluttua alkaa yhtäkkiä valittaa miten isä ei lapsesta välitä ja vaatia tätä osallistumaan enemmän (kun sekä lapsi, että isä ovat jo vieraantuneet toisistaan). onko muuten äidillä oikeus vaatia elatusapua tässä tapauksessa takautuvasti? (jos siis äiti jossain vaiheessa haluaakin miehen tunnustavan lapsen, niin joutuuko mies maksamaan elatusavun "menetetyltä" ajalta?)

    Äänestä

  • annika kirjoitti:

    olen viime aikoina pohtinut oman elämäni kautta samaa asiaa. olen 24-vuotias ja seurustelen/elän avoliitossa itseäni 2 vuotta nuoremman miehen kanssa. tämä oli katkaisuut suhteen tyttöystäväänsä noin 2 vuotta sitten. eron jälkeen he kuitenkin vielä pitivät yllä seksisuhdetta ja tyttö oli jättänyt pillerit ottamatta kertomatta kuitenkaan poikaystävälleen. tyttö tuli raskaaksi ja poikaystävä halusi keskeytyksen. tyttö ei suostunut ja raskauden ja lapsen vuoksi pari palasi yhteen, mutta suhde rakoili ja lopulta katkesi lopullisesti.
    lapsen äiti ei ole halunnut miehen edes tunnustavan lasta. lapsen isä pyytää toisinaan saada tavata lasta, mutta lapsen äidille ei koskaan käy, paitsi silloin kun tämä itse ehdottaa. sen sijaan rahaa tämä on pyydellyt ja mies on kiltisti maksanut. juridisesti miehellä ei kuitenkaan käsittääkseni ole edes elatusvelvollisuutta, kun lapsi ei ole virallisesti tämän (pari ei elänyt edes avoliitossa lapsen syntyessä).
    oikeastaan tässä "omassa" tilanteessani tuo raha ei ole se asia, joka eniten vaivaa. enemmänkin minua mietityttää se, että kun mies on siitä huolimatta, ettei lasta ole halunnut (ja on tässä tapauksessa tullut "huijatuksi") ja on siitä huolimatta valmis kantamaan kortensa kekoon lapsen eteen (vaikkakaan ei ole halukas elämään lapsen äidin kanssa, vaikka tämä sitä edelleen toivoo), niin eikö isälle kuulu mitään oikeuksia? saisi tunnustaa lapsen, tehdä virallisen sopimuksen elatus- ja tapaamisasioista ja saisi myös päätösvaltaa lasta koskeviin asioihin,... mitä vähemmän äiti nyt anaa isän tavata lasta ja osallistua, alkaa isän mielenkiinto ja toistaiseksi vielä jonkinasteinen kiintymys lasta kotaan vähentyä. minusta on väärin, jos lapsen äiti sitten joidenkin vuosien kuluttua alkaa yhtäkkiä valittaa miten isä ei lapsesta välitä ja vaatia tätä osallistumaan enemmän (kun sekä lapsi, että isä ovat jo vieraantuneet toisistaan). onko muuten äidillä oikeus vaatia elatusapua tässä tapauksessa takautuvasti? (jos siis äiti jossain vaiheessa haluaakin miehen tunnustavan lapsen, niin joutuuko mies maksamaan elatusavun "menetetyltä" ajalta?)

    Ilmeisesti lapsi on vielä aika nuori... Jos mies haluaa tunnustaa lapsensa niin on hyvä ja marssii kunnan sosiaalitoimistoon muistaakseni lastenvalvojan? luokse ja sanoo haluavansa tunnustaa isyyden. Sieltä varmaan saa lisää tietoa, määrätään tapaamisoikeuksista ja elatusavusta. Kun lapsi täyttää kuusi(viisi?) niin vain ja ainoastaan lapsi voi enää vaatia isyyden tutkimista.
    Ja itse aiheeseen... meillä kävi silloisen poikaystäväni kanssa "vahinko" kun ehkäisy petti ja nyt olen 8v pojan yh ja poika on ns.isätön eli isästä on viimeksi kuulunut silloin 8v sitten. Mielestäni ihan hyvin ollaan pärjätty kaksinkin :). Tältä ajalta muistui nuo tiedotkin mieleen, joten joku asia on tietennkin voinut muuttua...

    Äänestä

  • ehkäisy on kahden aikuisen yhteinen huolen aihe!!!!!!!!!!!!!!!ei ainoastaan naisen!!!!!!!!!!!jos "vahinko" käy pitää osata ottaa vastuu koska on myös sen verta kypsä et harrastaa seksiä!!!!!!!!!!!!ikävää et nainen päättää tekeekö abortin.mutta kahden ihmisen päätös ón seksin harrastaminen ja AINA JOKA IKINEN KERTA ON RISKI TULLA RASKAAKSI!!!!!!!!!!se on tosiasia. ja itse keskustelun aloittaneelle onnea ja menestystä ja iso halaus!!!!!!olet fiksu ihminen kun pidät lapsen tulet varmasti pärjäämään poikaystävän kanssa tai ilman sillä apua saa aina kun pyytää.........=)

    Äänestä

  • voih.. kirjoitti:

    ehkäisy on kahden aikuisen yhteinen huolen aihe!!!!!!!!!!!!!!!ei ainoastaan naisen!!!!!!!!!!!jos "vahinko" käy pitää osata ottaa vastuu koska on myös sen verta kypsä et harrastaa seksiä!!!!!!!!!!!!ikävää et nainen päättää tekeekö abortin.mutta kahden ihmisen päätös ón seksin harrastaminen ja AINA JOKA IKINEN KERTA ON RISKI TULLA RASKAAKSI!!!!!!!!!!se on tosiasia. ja itse keskustelun aloittaneelle onnea ja menestystä ja iso halaus!!!!!!olet fiksu ihminen kun pidät lapsen tulet varmasti pärjäämään poikaystävän kanssa tai ilman sillä apua saa aina kun pyytää.........=)

    sanot että ehkäisy on yhteinen asia, ja että vahingon sattuessa pitää osata ottaa vastuu.

    Asia on siitä ristiriitainen että yleensä ehkäistään sen takia, ettei olla valmiita ottamaan vastuuta...

    Mä itse pidän huolen siitä, että joka kerralla on riittävä varmuus siitä, että raskautta ei tule. Itse määrittelen mitä ja missä, ei mies.

    Olen ihmettellyt näitä ämmiä joitten mielestä mies on vastuussa lapsesta kun ensin itse päästetään ne naiskentelemaan paljaalla. Kantsii muistaa että lapsesta on vain ja ainoastaan nainen vastuussa, mies ehkä rahalla, mutta muuten häntä ei voi isyyttään vaatia kantamaan.
    Siitä syystä on parasta ehkäisy suorittaa huolella, jottei joudu yksin kantamaan vastuuta, johon ei ole valmis...miehillä ei esiinny näitä ahaa elämyksiä ollenkaan niin paljon kuin naisilla, lapsen suhteen.

    Äänestä

  • minä kirjoitti:

    sanot että ehkäisy on yhteinen asia, ja että vahingon sattuessa pitää osata ottaa vastuu.

    Asia on siitä ristiriitainen että yleensä ehkäistään sen takia, ettei olla valmiita ottamaan vastuuta...

    Mä itse pidän huolen siitä, että joka kerralla on riittävä varmuus siitä, että raskautta ei tule. Itse määrittelen mitä ja missä, ei mies.

    Olen ihmettellyt näitä ämmiä joitten mielestä mies on vastuussa lapsesta kun ensin itse päästetään ne naiskentelemaan paljaalla. Kantsii muistaa että lapsesta on vain ja ainoastaan nainen vastuussa, mies ehkä rahalla, mutta muuten häntä ei voi isyyttään vaatia kantamaan.
    Siitä syystä on parasta ehkäisy suorittaa huolella, jottei joudu yksin kantamaan vastuuta, johon ei ole valmis...miehillä ei esiinny näitä ahaa elämyksiä ollenkaan niin paljon kuin naisilla, lapsen suhteen.

    tekstiä kaikin puolin!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anna kirjoitti:

Olen 20-vuotias ja poikaystäväni on samanikäinen.
Olemme olleet kaksi vuotta kohta yhdessä.
Nyt olen raskaana,koska unohdin ottaa pillerin ja tulin raskaaksi.
Kerroin tänään poikaystävälle ja hän ei ollut yhtään innostunut asiasta.Asumme kotona kummatkin vanhempien luona ja kun tein testin olin iloinen ja ajattelin,että minun sisälläni kasvaa uusi alku.
Ajattelin että poikaystävä ajattelee edes jotain hyvää asiasta mutta ei.
Hän alkoi syyttää minua ja haluaisi abortin.
Sanoin että erotaan sitten jos hän haluaa ja kasvatan lapsen yksin sitten.
Rakastan poikaystävääni enkä halua menettää häntä.
Ajattelin että hän sanoisi että :meille tulee vauva,hienoa tai edes kiva.Mutta ei.Olen tosi surullinen.
Hän on armeijassa ja minä opiskelen ekaa vuotta.
Koulu jäisi tietysti kesken ja en tiedä mitä vanhemmat ajattelee asiasta.
Heittävätkö ulos vai joudunko muuttamaan vauvan kanssa yksiöön.Paljon saa edes tukia.Ei minulla ole edes ammattia.
Poikaystävä on vihainen mutta ei ole jättänyt minua silti,mutta jos jättää niin yksin on tietysti vaikeampaa.
Onko muilla kokemuksia poikaystävän vihaisesta mieliasiasta?
En halua aborttia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu