Exä valtaa ajatukseni.

Erosin. Ehkä kolmannen kerran. Samasta tyypistä. Se tyyppi josta puhun on minua, "hiukan lyhyempi". Ja vain vähän nuorempi. Kaunis. Kauniimpi kuin laki sallii ;D heH...Sillä tytöllä on paaljon paljon ajatuksia.
Paljon ajatuksia. Enemmän kuin minulla. Varmasti paljon enemmän. Mutta minulla on ongelma. En osaa luovuttaa. En pääse irti siitä tytöstä. Ajattelen alituisen usein sen tytön kauniita kasvoja,kaikkia niitä sanoja ja keskusteluita joita kävimme,kaikkea mitä teimme ja koimme yhdessä. Ei ole päivääkään että en ajattelisi, exääni. Välillä saatan päästä hetkeksi "vapaaksi", mutta ajatukseni valtaa taas mieleni. Kiinnittyen taas häneen. Hän on nykyään oikeastikin ystäväni, mutta jossain syvällä minussa, omassa sydämessäni on jotain jota en saa pois. Tiedän ettei sitä saa koskaan irti. Eikä minulla ole voimia sen irrottamiseen. Enkä minä niitä voimia saa. Se ei vain ole sellainen lukko johon on avain. Se on koko minun sydämeni. En minä sitä voi irrottaa. Ehkä siksi koska se on vallannut mieleni ja uskoo olevansa oikeassa, eikä järkeni osaa ymmärtää mitä se puhuu. Sydämeni sanoo: en ole luovuttanut. Järkeni taas sanoo: minä en ymmärrä.

Ja kaikki muut sanovat minulle: hullu" ...heH ;D

Miten minä voin olla näin toivoton? Mitä hemmettiä minä teen? AUTTAKAA!!
097
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


walter+ kirjoitti:

Erosin. Ehkä kolmannen kerran. Samasta tyypistä. Se tyyppi josta puhun on minua, "hiukan lyhyempi". Ja vain vähän nuorempi. Kaunis. Kauniimpi kuin laki sallii ;D heH...Sillä tytöllä on paaljon paljon ajatuksia.
Paljon ajatuksia. Enemmän kuin minulla. Varmasti paljon enemmän. Mutta minulla on ongelma. En osaa luovuttaa. En pääse irti siitä tytöstä. Ajattelen alituisen usein sen tytön kauniita kasvoja,kaikkia niitä sanoja ja keskusteluita joita kävimme,kaikkea mitä teimme ja koimme yhdessä. Ei ole päivääkään että en ajattelisi, exääni. Välillä saatan päästä hetkeksi "vapaaksi", mutta ajatukseni valtaa taas mieleni. Kiinnittyen taas häneen. Hän on nykyään oikeastikin ystäväni, mutta jossain syvällä minussa, omassa sydämessäni on jotain jota en saa pois. Tiedän ettei sitä saa koskaan irti. Eikä minulla ole voimia sen irrottamiseen. Enkä minä niitä voimia saa. Se ei vain ole sellainen lukko johon on avain. Se on koko minun sydämeni. En minä sitä voi irrottaa. Ehkä siksi koska se on vallannut mieleni ja uskoo olevansa oikeassa, eikä järkeni osaa ymmärtää mitä se puhuu. Sydämeni sanoo: en ole luovuttanut. Järkeni taas sanoo: minä en ymmärrä.

Ja kaikki muut sanovat minulle: hullu" ...heH ;D

Miten minä voin olla näin toivoton? Mitä hemmettiä minä teen? AUTTAKAA!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu