oon sairastanu epilepsiaa 10.v ja kertaakaan ei ole kohtaus tullut niin että en olisi kerennyt makuu asentoon tai kauaskin vaarallisista paikoista tämä on onni mutta toisaalta myös kirous koska kouristelen rajusti n.30 sekuntia täysin TAJUISSANI ennen filminkatkeamista ja se on jotain niin kivuliasta mitä harvaa uskaltaa edes arvailla silmät kääntyvät sivulle niin paljon että en näe enää mitään ja niska taipuu vasemmalle kuin olisi juuri menossa poikki ja lisäksi traumaattisia ovat aistiharhat ja jälkitilat kaikkinen uskomattomineen sekoiluineen. Saan onneksi pidettyä kohtaukset suhteelisen hyvin kurissa lääkitykssellä ja hyvällä uni rytmillä. Tähän asti en ole löytänyt vielä ketään joka olisi tajuissaan niin pitkään kohtauksen alkaessa?? kipukynnys on kohtauksien myötä noussut kyllä aika hirmuisiin sfääreihin =) Mutta näillä mennäaän sano hiihtäjä nurmella.
rajut kohtaukset ilman tajunnan menetystä ??
ai ai
72376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minäkin olin viime kourustuskohteuksessa tajuissani ja muistan, miten kädet kouristeli todella kipeästi ja en pystynyt puhumaan, mutta kun poikaystävä kyseli, että miten pystyisi auttamaan, ajattelin imelessäni vain, että "tapa minut!!". Tuntui ihan kamalalle, miten selkä meni ihan kaarelle ja kädet kouristeli ja puristui nyrkkiin ja kaikki ne tapahtumat. Kunnes sitten tosiaan taju meni. Ensimäinen ja toivottavasti viimeinen kerta kun taju kesti, muulloin aina on taju mennyt. Yleensä saan ensin tajunnanhämärtymiskohtauksen ja siitä kouristuskohtauksen, mutta nyt kouristuskohtaus iski yhtäkkiä päälle. Muistan jopa sen kammottavan kiljahdus äänen mikä kurkusta lähtee ja naama vääntyili ihan hervottomasti, eikä voinut itse hallita omaa kehoansa. Ihan järkyttävää. Olen kyllä pahoillani puolestasi..
Muistan usein mitä kohtauksissani suurinpiirtein olen ajatellut tai tehnyt, mutta en itse sitä tunnetta tai tapahtumaa, onneksi. Ja onneksi en saa kouristuskohtauksia nykyisin enään kuin todella harvoin.
Huh toivottavasti löydät parempaa lääkitystä!
Meidän hiihtäjät ne ei paljon muualla olekkaan kuin nurmella, ainakaan olympialaisissa :D
itelläkin on tullu toi mieleen monesti kohtauksen aikana että "tulis luoti ja tappas" mutta kohtaukset ovat kuitenkin ohimeneviä ja eikä muuten mielessä liiku mitään itsetuhoisia ajatuksia =) pikemminki sairaus on kasvattanut ihmisenä=) "dont worry its gonna be ok"
Joo, taispa olla tämä asia niin ahdistava, että meni nän kauan, ennen kuin vastasin. Minulla on paikallis alkuinen epi ja se on arvioitu mahdottomaksi leikata. Melkein kaikki isot kohtaukset, mitä oon saanut (luojan kiitos vain n.20) oon saanut ilman tajunnan menetystä. Pienet taidetaan laskea jo kymmenessä tuhannessa. Oo sairastanut jo 30v.
Se tuska, mitä minä oon sanonut muille, kun pitää kertoa kohtauksesta, on sellainen mielikuva, että palan elävältä. Minuun käy niin kipeää. Tai kuin olisin elävältä pyykkikoneen kuivausrummussa.
Pelkään kohtauksia ihan kauheasti. Minulle tulee silloin paniikki. Mulle tulee nykyään onneksi vain pieniä kohtauksia, mutta pelko on aina sama. Se on jäänyt niistä kauheista tajuissaan kestetyistä isoista kohtauksista.
Joskus vaikka on pienikin kohtaus päällä, tulee hoettua vain apua, apua, apua.. Aina kohtaukset on ilkeitä ja ahdistavia, joskus enemmän ja joskus vähemmän..
tuo elävältä palaminen ja sitten kuivaus rumpuun on kyllä jotenkin niin hyvin kuvattu että tietää että ei oo ainoa vaikka niissä kohtauksissa ole ikinä mitään hyvää. kyllä se pistää kaikki varmasti henkisesti tosi koville. ennen kohtausta tuntuu että pakko lähtä vaan juoksemaan suinpäin johonkin paniiissa.
tunne mitään kipua, vaikka tajuan kohtauksen. Olen silloin tosin aina puoliksi unessa. Viime yönä tajusin pääni nytkähtävän taakse ja kielen olevan solmussa ja tunsin pienet kouristukset... Sen jälkeen olin kuin halvaantunut, mutta halusin muuttaa asentoa. Tavallinen käsky ei kulkenut aivoista ruuminosiin ja sain taistella että pystyin itseäni siirtämään. Pelottavaa :O Olen lopettanut lääkityksen aika nopeasti, joten saattaa johtua siitä.
Mun epilepsiakohtaukset on ollu oikeestaan aina kouristelukohtauksia. Vasta kuukausi sitte sain epilepsian dg:n.
Aina ku oon saanu kohtauksen, oon ollu jotenki tajuton, tai ainakaan itselläni ei ole minkäänlaisia muistikuvia itse kohtauksesta, niitä edeltävästä tunteesta kyllä. Tulee ensin sellainen outo, hämyinen olo. Sitten jossain vaiheessa virkoan.
Nyt on ollut kaksi tosi pahaa tajuttomuuskohtausta hyvin lyhyellä aikavälillä. Viimeksi sunnuntaina nousin ruokapöydästä, tai muistaakseni nousin. Sitten muistan, että kuului räsähdys kun lasikuppi rikkoutui lattialle. Muiden mukaan olin ollut tajuttomana ainakin 5 minuuttia enkä ollut reagoinut mitenkään.
Lääkityksenä epiin mulla menee Absenor 1200 mg.