Haluaisin mennä autokouluun. Mulla todettiin epi v. 93, mutta olen nykyään täysin kohtaukseton. Mulla kokeiltiin vaikka mitä lääkkeitä ja kun sopiva löytyi, niin kohtaukset hävisivät
kokonaan. Nyt olen ollut täysin kohtaukseton n. 3 vuotta. Lääkitys on edelleen, mutta olo hyvä. Oliskohan mulla mahdollista saada ajokortti?
Onko kokemuksia tms.
kokonaan. Nyt olen ollut täysin kohtaukseton n. 3 vuotta. Lääkitys on edelleen, mutta olo hyvä. Oliskohan mulla mahdollista saada ajokortti?
Onko kokemuksia tms.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eikös lääkäri päätä tästä. Ootko kysynyt häneltä? Itsekin tarvitsisin kipeästi ajokorttia mutta huonolta näyttää...
Aikuisen epilepsiaoppaassa (Epilepsialiiton kotisivuilla) mainitaan "vähintään kaksi vuotta kohtaukseton" ajokorttioikeuden kriteeriksi. Pyydä neurologiasi kirjoittamaan B-lausunto asiasta ennen kuin ilmoittaudut auokouluun. Myöhemmin tarvitaan 1-5 vuoden välein uusi B-lausunto epilepsiasi tilanteesta Ajoneuvohallintokeskukselle, ei poliisille.
Oma kokemukseni oli, että piti odottaa kahdeksan vuotta viimeisen kohtauksen jälkeen, mutta siihen vaikuttivat omaiset, ei julkinen sektori.
Sain lääkkettömän kohtauksen keväällä, aloitin "autokoulun" opetusluvalla kesällä ja ajokortti tuli syyskuun alussa. Inssi oli vain aika vaikea ajaa, kun kesällä aloitettu Trileptal-alkoi nousemaan päähän ja olo oli ihan "pönttö". Lääkäri vähän rutisi asiasta, mutta ei jostain syystä kieltänytkään.
Meni vuosia tästä ja lääkitys lopetettiin. Parin vuoden päästä uusi kohtaus ja taas lääkitys käyntiin. 3 kk piti olla ilman autoilua.
Ja taas ajellaan ja koko loppuelämä syödään Trileptalia.
Oma neurologini sanoi nyt alkuvuodesta. ( 1 vuosi kohtauksetonta niin saan kortin)
Kortti ollut 6 vuotta pois.
Terveisin vaikeahoitoinen... ja kohta nollilla :)
kai se on ihan yksilökohtaista ja kohtauskohtaista..? itse olen ollut melkein viisi vuotta kohtaukseton. kohtaukseni olivat lähinnä vapinaa ja 'poissaoloa'. lääkäri kehotti odottamaan yhä.. pientä kettuuntumista on ollut sillä kaveripiiri riemuitsee ajokorteistaan ja itse joudun vieläkin kinuamaan kyytiä heiltä tai vanhemiltani. tunnen olevani riesa.
Kuten ylempänä mainitsin, minulla kesti kahdeksan vuotta, mutta syynä ei ollut lääkäri (julkinen sektori), vaan äiti. Vastaavasti minun kohtaukset olivat "poissaoloa" (petit mal) sekä grand mal.
Ota selvää, miksi joudut odottamaan vielä noin kauan. Vaadi rehelliset vastaukset ja kunnon perustelut. Jotkin ovat saaneet yhden kohtauksettoman vuoden jälkeen, toiset parin vuoden jälkeen, jos omaiset eivät hidasta. Minäkin kettuunnuin vanhemmilleni, kun en saanut edes kyytiä ennen autokoulua.
Tunsin ja tunnen edelleen olevani vanhempieni orja, vaikka nyt onkin ajokortti ja auto.
omaiset pystyvät hidastamaan kortin saantia jos siihen ei ole mitään lääketieteellistä estettä??!!
Eivät mitenkään......
Äitini on outo luonne. Siksi vihaankin häntä. Nykyään olen hänen mielestä alle 0,5-vuotias osaamisessani jne.
Minunkaan mielestä siis omaiset eivät pysty/eivät saa hidastaa ajokortin saantia ilman lääketieteellistä estettä, mutta äitini siis haluaa kirjaimellisesti pilata elämäni. Hän todellakin onnistui venyttämään sen kahdeksan vuotta asiassa. Kaikki muutkin elämäni asiat pitäisi tapahtua hänen kontrolllissaan ja hänen ehdoilla edelleen, vaikka viimeisestä kohtauksesta on jo kauan.
Kaikessa muussakin hän on aina 18-vuotispäivästäni alkaen halunnut kieltää itseohjautuvuuden, mm. oppimisessa, mutta salailulla ja valehtelulla olen onnistunut saamaan edes vähän iloistakin aikaa aikuisena. Kun olen oppinut jotain uutta, hän toteaa muun suvun kuullen: "Tuo ei ole vaikeaa, kun (nimeni)kin oppi sen".