Oletteko käyttäneet kirjaa Depressiokoulu. Se soveltuu myös itseopiskeluun.
depressiokoulu
................
8471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo, mä olen. Pidän sitä eräänlaisena harjoitus-, ohje- ja tukikirjana/vihkona, jota käyttämällä varmaan saisi hyviä tuloksia itsensä kanssa, mutta se on minulla aina jäänyt kesken. Itsekseen on niin vaikea saada ryhtiä tekemisiinsä muutenkaan, joten tarvittavaa kurinalaisuutta en osaa ja keskity. Työkirjan läpikäyminen ohjeiden mukaan kyllä toimisi. Niin vaistoan.
Olen käyttänyt.
Tyhjänpäiväinen värityskirja.
Hirveetä skeidaa..
Kyllä sieltä hyviä vinkkejä löytyy sovellettavaksi arkeen. Ryhmän kanssa oli kyllä miellekkäämpää käydä läpi niitä asioita alkuun. Mutta hyvä kirjanenhan se..
Hei olen kokenut kirjan mukaista depisryhmää, joskin ulkonaisista syistä jäi kesken.
Mun mielestä ei kirjaa yksinään oikein voi käyttää, ei kellään oo semmosta pinnaa varmaan. Kirjasen läpikäynti tehtävineen kuulu ryhmään, koulu-ryhmään. Sitä käydään kuin kurssia/koulua kerran viikoss tavaten ja menneen viikon asiat ja tehtävät yhteen vetäen. Ryhmä pitää olla, vähintään yksi toinen ihminen, jonka kanssa sitoutuu työskentelemään. Ryhmänvetäjänkin pitää olla jokseenkin topakka ja kurinalaisuuteen kannustava, muuten ei toimi. Sitouduttava myös olemaan joka viikkokokoontumisessa paikalla. - Eiks' toi ole hyvä noin 10 viikon terapia, ei maksa just mitään, joskus 0 euroo. Jos sen ottaisi vakavasti kuin terapia, niin kyllä toimii. Itse se on työ itsensä eteen tehtävä, jos muuttua aikoo! Useinhan just ihmisen muuttuminen on se avain masiksenkin hälvenemiseen. Kirjan läpikäyminen antaa uutta näkökulmaa ja itsetuntemusta, omaan itseen mahdollisuus tutustua positiivisesti. Piristää!
Menisin vielä, kun löydän paikan ja ehdin muuten.
"Eiks' toi ole hyvä noin 10 viikon terapia, ei maksa just mitään, joskus 0 euroo."
Depressiokoulu ei ole edes ryhmässä ja ryhmänvetäjän kanssa psykoterapiaa, niin kuin ei ole ns. keskusteluapua depressiohoitajan kanssakaan.
Voi se auttaa, mutta ei se ole psykoterapiaa, joka on sellaista hoitoa, jonka hoitajalla on useammat vuoden kova psykoterapeuttikoulutus.
Kunnat haluavat säästä ja tarjoavat depressiokoulua ja keskusteluapua " terapiana".
Potilailla pitää kyllä olla oikeus tietää mitä hänelle oikeasti tarjotaan.
Juu, en tarkoittanut, että on terapiaa, ei. Terapia on just kuin sanot. Minun olisi pitänyt laittaa, että on "vähän kuin jotakin "terapiaa" itselle", siis kuvailin vain jotenkin.
Ei sitä ihan kannata lyntätä mun mielestä. Olen osittain sitä käynyt ja toimi, kuten mainitsin. Myös olen nuorena käynyt analyyttisen yksilöterapian sekä ns. tavallisen kahden vuoden kerran viikossa terapian, mikä oli pitkän välin jälkeen ja eri ammattilaisella.
Itseni kautta minusta vaan ainakin nyt vanhempana on tullut vähän kriittinen, että teenkö itse tarpeeksi oman elämäni paremmalle tolalle saamiseksi; paaponko itseäni vanhan roolin mukaan, vai olisiko joitakin ajatus- ja muita tottumuksia, joita tuon kirjan tehtävien ja ryhmäläisten kanssa vertaisina saisin muutettua ja löytäisin parempia päiviä. Ainakin siellä oppi 'tässä ja nyt' -elämistä sekä itestään sen löytymistä, mistä minä pidän ja missä puitteissa mahdollisesti on hyvä tai parempi olo, minulla. Masennuksen yksi oirehan on suunnaton huolehtiminen ja luonostaan stressaantunut olo ja esimerkiksi näistä on mahdollista oppia poispäin. - Tämmöisten asioiden takia mielestäni Depressiokoulu-ryhmä on yhtenä apukeinona hyvä ja toimiva. On aina monta näkökulmaa, joilla yrittää apua saada oloonsa, tiedän toki. Parempi vissiin on sanoa, että se on vertaisryhmä, jossa kuitenkin on kurssituksen saanut ohjaaja sekä siinä on tietty päämäärä, johon tuo kirja "opastelee". - Makuasia ja tapauskohtainen, jeps.
...taitaa olla tuo kirja. Olen ihan unohtanut sen. Täytyypä kaivaa se esille.