eli siis olen yläaste ikäinen ja kärsin aina 'jaksoittain' ahdistavista seksuaalisista ajatuksista. Jaksoittaisella meinaan että ne tulevat ja menevät. Kun esimerkiksi mietin seksiä ym. tai televisiossa on läheinen kohtaus, pääni täyttyy hirveillä ajatuksilla. Ne vain jatkuvat ja kun yritän olla ajattelematta niitä, ne tulevat takaisin. Nään päässäni kuvia ja minua ahdistaa, pelkään että ne myös ovat omia ajatuksiani, että jotenkin muka haluan itse pääni sisällä ajatella näin, vaikka tiedän että se on vain obsessio pelkoani kohtaan. Pelkään myös että ne häiritsevät myöhemmässä vaiheessa seksielämääni, että jos nään nyt niitä kuvia niin näänkö niitä myös silloin kun harrastan itse seksiä, en pysty jatkamaan ja rupeaa ahdistamaan? Ajatukset liittyvät lähimmäisiini, joten ne ovat hävettäviä ja olo on likainen ja syyllinen. Eli ahdistavat ajatukset kohdistuvat seksuaalisesti perheeseeni, silti tiedän että asia on inhottava ja ällöttävä, mutta en saa ajatuksia pois päästäni. Enkä ajattele niitä itse. Mikä avuksi?
en tajua
apuatajuaakokukaan
1173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, olen jo kohta keski-ikäinen, ja samansuuntaisia seksuaalisia pakkoajatuksia nousi minullakin juuri teini-iän kynnyksellä. Arvelen näiden ajatusten liittyneen tuolloin nuoren seksuaaliseen heräämiseen. Jokatapauksessa koin ne hirveän ahdistavina ja tietysti pidin itseäni tosi sairaana ja viallisena. Nyt aikuisena tajuan ettei nämä ajatukset liity mitenkään siihen, että haluaisin oikeasti olla toteuttamassa ajatuksia, vaan ne ovat mieleni tavallaan ylireagointia asiaan, jonka koen pelottavana (eli tuolloin nuorena seksuaalisen heräämisen tms). Itseäni on auttanut mm sekin että olen ymmärtänyt että muillakin ihmisillä voi olla tällaisia ajatuksia, mutta he eivät välttämättä kiinnitä niihin niin paljon huomiota. - Täällä on jotkut kertoneet kokemuksiaan pakkohäiriön voittamisessa ja kirjallisuuttakin mainittu, joten toivon että saat näistä muista kirjoituksista/keskusteluista itsellesi apua. Nyt tosiaan jo vajaa kolmekymmentä vuotta ajoittain tätä häiriötä sairastaneena, voin todeta että parasta on jos ja kun pystyy jollain tavalla hyväksymään ajatuksensa. Näin ne voivat myös vähittäin menettää uhkaavaa merkitystään. - Tänä päivänä olen aika paljon tervehtynyt tästä vaivasta, mutta se on vaatinut paljon itsetyöskentelyä/terapiaa.
Lääkitykselläkin lienee voi helpottaa oireilua, mutten tiedä suositellaanko sitä nuorille ihmisille.