Koskettelin poikaystäväni alapäätä alushousujen läpi intiimissä tilanteessa. En tiedä oliko penis turvonnut, mutta säikähdin ihan hirveästi sen kokoa ja vetäydyin tilanteesta. En usko sen mahtuvan sisälleni ja pelkään edes kokeilla. Olen kokematon ja mielestäni tampoonin asettaminenkin toisinaan jo tukalaa, pelkään että varsinaisessa yhdynnässä saisin repeämiä ym. Mies on muutoin tavallisen kokoinen, noin 180cm pitkä, mutta en tiedä voiko hänellä silti olla erityisen iso penis? Toisaalta mulla ole vertailukohteita, mutta käsitykseni oli pienempi.
Kellään kokemuksia? Voinko olla niin pienikokoinen itse ettei kenenkään tavallisenkaan kokoinen vehje mahtuisi minuun? Entä kellään käynyt repeämiä, miten olette ne hoitaneet ja tilanteesta selviytyneet? Hävettää ja pelottaa. En mitenkään pysty puhumaan poikaystävälleni aiheesta, joten sitä on turha ehdottaa.
Kellään kokemuksia? Voinko olla niin pienikokoinen itse ettei kenenkään tavallisenkaan kokoinen vehje mahtuisi minuun? Entä kellään käynyt repeämiä, miten olette ne hoitaneet ja tilanteesta selviytyneet? Hävettää ja pelottaa. En mitenkään pysty puhumaan poikaystävälleni aiheesta, joten sitä on turha ehdottaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun olet märkä ja kiihottunut niin vaikka minkä kokoinen halko mahtuu sisään :D toivottavasti tuo oli provo, KUKAAN joka ei pysty keskustelemaan kumppaninsa kanssa huolista ja iloista ei todellakaan ole valmis seksiin. Tekis mieli sanoa että kasva nyt hyvä ihminen edes henkisesti vähän.
Mutta jos tuo oli oikeasti totta niin kokeile itse masturboidessa sormen työntämistä sisälle, vaikka kahdenkin. Itse olin älyttömän tiukka neitsyt mutta ekalla kerralla ei tosiaankaan tullut verta ja iso kalu luiskahti sisälle helposti kun rentouduin. Eiköhän jätkälläsi ole ihan normaali penis. Eikä emätin mistään paksusta peniksestä repeä.
Mut huh huh, oikeasti opetelkaa puhumaan ennenku aloitatte seksin..
Olen kyllä kokeillut sormella esim. asettaessani tampponia mikä tosiaan kyllä mahtuu. En tiedä miten tästä pitäisi puhua loukkaamatta tai nolostuttamatta toista, ja hävettää sekin että ylipäätään pelkään asiaa. Tiedän, että se ettei mies mahdukaan on muidenkin ensikertalaisten pelkona mutta tässä nimenomaan säikäytti se miten isolta penis tuntui. Hän tosiaan on n180cm pitkä ja minä vain 160cm ja todella sirorakenteinen.
Eikä todellakaan ole provo mutta olen ihan sika-ahdistunut asiasta ja pelkään olevnai viallinen ja vuotavani paljon verta ja ties mitä kamalaa.
Tiedetään naisten puskevan alapäästään vauvojakin, mutta meidän suvun naiset ovat pääsääntöisesti olleet liian kapealantioisia synnyttämään alateitse (myös äitini) ja ihan "tavallisillakin" naisilla tulee synnytyksissä usein repeämiä joten ei ne "halkojen mahtumiset" nyt ihan itsestäänselvyyksiä ole...
Ensinnäkin: fyysinen koko ei kerro mitään peniksen/vaginan koosta! 160cm miehellä voi hyvin olla isompi penis kuin 180cm miehellä. Ja sama juttu naisilla.
Toinen: Miehen penis on aika monta senttiä pienempi kuin vauvan pää! Puhumattakaan vauvan olkapäistä. Peniksen kohdalla ei ole kyse lantion pienuudesta vaan emättimen koosta.
Kolme: Asian puheeksi otto onnistuu vaikka näin: istutte yhdessä illalla sohvalla ja sanot että kuule mua on tällainen asia mietityttänyt, että kun mua pelottaa seksi ja sen sattuminen... jne. Eka kerta on takuulla aivan kamala jos et pysty peloistasi ja ajatuksista kumppanillesi puhumaan. Jos niin paljon nolottaa siitä puhuminen, niin miten te voitte alasti olla toistenne edessä ja tehdä niitä kaikkia juttuja? Ja muista että kaikkia ne ekat puhumiskerrat nolottaa ja jännittää, mutta ajan myötä siihen tottuu. Ja muuten esim. ehkäisy. Jos et asiasta uskalla puhua niin miten ajattelit sen hoitaa? Luotatko vaan että mies hoitaa???
Neljä: Naisen vagina on LIHAS, ei kiinteäseinäinen reikä. Lihakset joustaa ja venyy (jos olet rento ja sopivasti lämmennyt) niin että penis mahtuu sisään. Ja tokihan peniskin hiukan joustaa, kun ei sekään mikään rautatanko ole vaikka kovalta tuntuukin. Jotain muuten yleensä kyllä aina repeää vähäsen, nimittäin immenkalvo. Se saattaa sattua hiukan ja kirvelläkin sitten jälkeenpäin mutta emättimeen itseensä ei tule repeämiä. Vauvan pää syntyessä saattaa aiheuttaa välilihan repeämistä (lihaskaistale peräaukon ja emättimen välissä) mutta kuten sanoin aiemmin penis ei ole lähellekään vauvan pään kokoinen.
Eli ole rauhassa poikaystäväsi kanssa ihan pusuttelu, kädestä pitely asteella kunnes tunnet luottavasi häneen tarpeeksi että asiasta voidaan keskustella. Tämän jälkeenkin kannattaa hyväillä toisianne käsin ja tälla tavoin tutustua toistenne vartaloihin ja varsinainen yhdyntä suorittaa vasta kun sinä HALUAT sitä. Jos jännittävänä ja pelokkaana alat yhdyntää harrastamaan niin sitten aivan varmasti repeää ja sattuu. (Sama jos kylmiltäsi lähdet urheilusuoritukseen ja lihakset jäykkiä niin varmasti tulee venähdyksiä yms.)
Edelliset kirjoittajat puhui asiaa. Vielä lisäys multa että kaikilla eka yhdyntä EI TOSIAANKAAN satu. Vaan tuntuu hyvältä jos tuntee itsensä ja kumppaninsa.. Mullakaan immenkalvon rikkoontumista ei edes huomannut, varmaan oli rikkoontunut jo aiemmin tamponia laitellessa tms..
Täällä toinen joka ei myöskään kehtaa puhua...
Mulla ainakin oli toive että se tapahtuisi vaan jotenkin "luonnollisesti" ja ei tarttisi välttämättä niin hirveän alasti toista katsellen (lue: arvostellen) ollakaan. Poikaystäväni oli minua vuotta vanhempi ja olimme molemmat "rohkaisu"humalassa ekalla kerralla, tosin poika ei ollut neitsyt. Illan päätteeksi päädyimme hänen luoksensa ja itse aktia lähestyessä varmistin hänellä olevan kondomeja ihan vain kysymällä ja hän kaivoi niitä taskustaan.
Pelotti kyllä ettei mahdu vaikka en hänen elintään mitenkään liian isoksi pelännyt. Häneltä löytyi liukuvoidetta yöpöydän laatikosta ja kaikki meni loppujenlopuksi aika kivuttomasti.
Olin tuolloin jo 19v, aiemmin en vaan ollut siihen valmis. Nyttemmin emme ole enää yhdessä ja sekstailut ovat omalta osaltani jääneet. Olen tyytyväinen kuitenkin siihen että tein sen koska neitsyyskin (ainkin jo tässä iässä; 22v) tuntuisi hävettävältä. En tiedä tulenko koskaan tapaamaan miestä jonka kanssa suhdetta haluaisin mutta ainakin nyt ketään luotettavaa kumppania tuntematta tuntuu minusta em. keskustelut ihan yhtä noloilta kuin mitä alkuperäinen kirjoittaja kuvaili (en tosin tiedä ikääsi?) Ehkä asia muuttuu elämän ja kokemusten myötä? Itse ainakin olen jo näin "vanha" ja silti kiusallisuuden tunteet ja häpeä ehkä pelkokin ko. keskusteluihin liittyvät. En tiedä sitten. Toisille nämä asiat kai ovat vain helpompia.
Mutta suosittelen kuitenkin ekan kerran kokemaan, iän myötä kynnys vain kasvaa ja mielestäni on kuitenkin hyvä kokea mistä on kyse ja saada käsitys siitä mitä menettää/on menettämättä.
Mua jo pelkästään seksin harrastaminen parilla ekalla kerralla "hävetti" vaikka noin yleisesti ottaen pystyin seksistä puhumaan jne (nämä kaksi kertaa irtosuhteita, ei kuitenkaan alkoholia mukana). Kolmannella yrityskerralla en pystynyt viemään hommaa edes loppuun, tunsin itseni niin kömpelöksi ja rumaksi kun en tiennyt mitä minun pitäisi tehdä. Näillä kerroilla ei siis kertaakaan miehen kanssa seksistä puhuttu, se "vain tapahtui". Nyt mulla on aivan ihana poikaystävä jonka kanssa tutustuttiin ensin tosi hyvin puhumalla ihan kaikenlaisesta (ei ollu muita mahollisuuksia kun oltiin kaukosuhteessa) ja sitten meillä oli paljon fyysistä yhdessäoloa ennen varsinaista seksin harrastamista. Hänen kanssaan vaikka alusta asti me tultiin tosi hyvin toimeen ja pystyttiin puhumaan kaikesta niin seksistä puhuminen aina vaan nolotti. Tietty meillä oli se hyvä puoli ettei tarvinnut puhua kasvotusten kun mesen välityksellä kommunikoitiin. Käytiin myös läpi sellainen 1000 kysymystä kumppanille -juttu jossa oli kysymyksiä ihan kaikilta elämän aihealueilta, myös seksistä. Sitä kautta oli helppo saada tietää toisen mielipiteitä, ajatuksia yms. koska "kirja kysyy" eikä tarvinnut ilmaista "että kun mua niin hirveesti kiinnostais" :D Siitä se sitten vähitellen helpottui ja nykyään seksistä puhuminen on meille ihan luonnollista. Sitä myöten myös seksi itsessään on ollut hirveen helppoa, ikinä en oo hänen kanssaan tuntenut että mun tarvitsis hävetä kokemattomuuttani vaan ihan rauhassa saanut tutustua sekä itseeni että häneen kaikilla tasoilla.
Että suosittelen sitten kaikenlaisia parisuhde pelejä yms. kunhan tehtävät/kysymykset ovat itselle ok tasolla. Mutta kannattaa kuitenkin aina vähän tuuppia niitä oman "comfort zonen" rajoja niin kyllä se siitä!