Nythän on niin että kouluun mennään opiskelemaan niitä asioita mitä opettaja siellä opettaa. Tämä tarkoittaa sitä että siellä todellakin opetetaan.
Siellä ei tehdä mitään (ainakaan kovin paljon) mihin ei tarvitse opettajaa. Tämä pitää sisällään ns. täytteet, varsinkin tv:n katsomiset ja aivan erityisesti aikaisemmin viikolla opettajan nauhoittamat sarjat.
Oppitunnin aikana opettaja TEKEE OPETUSTYÖTÄ yritä päästä mahdollisimman helpolla. Omien lasten opettajien työskentelyä valvon, ja puutun siihen jos siltä vähänkään tuntuu. Vähän kun älähtää niin kyllä ne on nopeasti takaisin ruodussa.
Siellä ei tehdä mitään (ainakaan kovin paljon) mihin ei tarvitse opettajaa. Tämä pitää sisällään ns. täytteet, varsinkin tv:n katsomiset ja aivan erityisesti aikaisemmin viikolla opettajan nauhoittamat sarjat.
Oppitunnin aikana opettaja TEKEE OPETUSTYÖTÄ yritä päästä mahdollisimman helpolla. Omien lasten opettajien työskentelyä valvon, ja puutun siihen jos siltä vähänkään tuntuu. Vähän kun älähtää niin kyllä ne on nopeasti takaisin ruodussa.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Ja vaikka siellä valvot, niin me pidetään VÄLITUNNIT!
Me opettajat joudumme jatkuvasti puuttumaan kodin käytäntöihin. Vanhempien velvollisuus on huolehtia, että läksyt on tehty, kirjat ja muu opiskelumateriaali mukana ja että kouluun tullaan ajoissa.
Noin kerran kuukaudessa soittelen niille vanhemmille, joiden toimista on huomauttamista. Pari iltaa siinä menee. Joihinkin annettu huomautus tehoaa, mutta aina joukossa on niitäkin, jotka eivät ymmärrä tai halua ymmärtää omaa vastuutaan.
Aina uudelleen joudumme kouluttamaan näitä peruskoululaisten vanhempia, mutta mehän emme luovuta!
Minäkin olen alkanut harkita valvontakäyntejä oppilaiden koteihin viikonloppuisin. Lapset ovat usein niin väsyneitä ja nälkäisiä viikonlopun jälkeen, että jossakin täytyy olla vikaa. Uskon, että työnantajakin maksaa minulle koteihin suuntautuvista tarkastuskäynneistä, koska ennaltaehkäisevää työtähän se on!
Jep! DDR opetti meille paljon.
tenhyt jo vuosikymmenet, siitä asti kun ensimmäinen lähti kouluun. Opettajia on todellakin valvottava ja tarkkailtava. Itse olen tehnytmonia valituksia koulutoimeen ja aina on hyvä palute ollut ja sanottu että näin pitää toimia.
Kun joskus suorat palautteet opettajalle ei toimi,niin on otettava yhteys korkeampaan tahon, josta sitten opettaja saa tiedon.
Vanhemmat ovat opettajien pomoja, ilman meidän lapsia heillä ei olisi töitä. Siksi on tärkeää kuunnella lasta mitä tunneilla tapahtuu ja puuttua tarvittaessa. Näin meillä kaikilla on hyvä olla ja hommat hoituu. Me tässä korttelissa ainakin seuraamme tiiviisti lastemme koulun käyntiä, joka suureksi osaksi rakentuu opettajien toimimisesta. Lapset ovat tärkeitä, ja heitä on kohdeltava arvokkaasti. Puhumme vanhempien kanssa mitä lapselle kuuluu ja miten häntä on kohdeltu, ja annamme sanan kiertää. Jos on ikäviä asioita puutumme ja vähän ravistelemme opettajaa, sillä samme opettajan taas ajantasalle ja nöyrtymään.
AIvan oikein, että koti seuraa koulun toimintaa. Johan se on lakiin kirjoitettu, että yhteistyötä kodin ja koulun välillä tulee olla. Maksetaanhan siitä palkkaakin opettajille, kaksi tuntia viikossa.
Opettaja on virkamies, jonka tulee toimia virkamiehen tavoin. Tähän kuuluu asiallinen toiminta niin opettajia kuin oppilaitakin kohtaan. Kyllä opettaja joka omaa hyvän itsetunnon, hyvän ammattitaidon kestää myös kritiikin ja kodin yhteydenotot. Jos osaa, niin asiat pystyy kyllä perustelemaan ja esittämään kenenkään suuttumatta.
Jos opettajat alkaisivat valvoa oppilaiden ilta ja viikonloppu asioita, niin aihetta olisi sitten valvonta kohdistaa myös opettajiin päin. Missä on opettaja iltaisin, mitä tekee, miksi maanantaina naama turvoksissa, miksi torstaina jo pinna tiukalla, mitä nautintoaineita opettaja käyttää jne. Kuinka monta kertaa opettaja on jättänyt paperit kotiin tai tullut tunnille valmistautumatta ? Eli sama tulisi sitten näinkin päin.
Enpä suosittele, joten hoidelkoot opettajat sen leiviskänsä siellä koulussa ja hillukoot vapaa-aikanaan missä haluaa. Samoin oppilaat hoidelkoot hommansa ja vapaa-aika heillekin on vapaata koulusta.
Tuo koululiasten asioista keskusteleminen muiden vanhempien kanssa on myös meillä käytössä. Kyllä tarkati tiedetään ketä pitää varoa, kenelle kestää mitäkin sanoa, kuka on minkäkin tason opettaja. Näin se menee autokauppojen, terveydenhuollon ja muiden vastaavien suhteenkin, sana kiirii ja paha kello kuuluu kauas.
Ei siitä kannata välittää - jos hoitaa hommansa niin eipä kellot kilkattele pitkin kylänraittia.
Joo mutta kun valitettavan usein jää se yhteistyö niin ettei koululta tule mitään vaikka kotoa aktiivisesti seurataan koululaisen läksyjä ,ja muutakin Meille yks kusipää reksi sanoi että pitäähän opellakin olla taukoja ettei ehdi ulos valvomaan .Lopputulos oli se että poikani joutui vaihtamaan koulua kun välkillä sai osakseen ryhmä vittuilua ja kiusaamista lopputulos oli se että pahin kiusaaja potki poikani.Ja sieltä vitun koulusta ei tullut edes mitään tietoa
Kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen kenen tahansa lapsesta. Viranomaisten on pakko tutkia asia.
On esimerkiksi ihan mahdollista, että esimerkiksi joku vanhempi tekee lapsensa koulun opettajan tai rehtorin lapsista lastensuojeluimoituksen, jos epäilee, että siellä lapset voivat huonosti.
Tiedän tosielämästä tapauksen, jossa opettajaperheessä opettajaisä käytti vuosikaudet hyväkseen lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen joutumatta koskaan kiinni. Vasta aikuisena eräs lapsista otti asian puheeksi. Muu perhe alkoi hylkimään. Isää vastaan ei enää voi syytettä nostaa näytön puuttuessa, mutta tämä nyt jo aikuinen lapsi joutuu käymään terapiassa.
Lastensuojeluilmoituksen on tarkoistus estää juuri tällaiset tapaukset, eli jos pieninkin epäilys lasten hyvinvoinista herää, lastensuojeluilmoitusta päälle vaan.
Ilmoituksen voi tehdä kuka tahansa, jos epäilee, että on tarpeen selvittää, voiko joku lapsi huonosti. Kun lapsi, nuori tai vanhemmat ottavat itse yhteyttä lastensuojeluun, käytetään tästä nimitystä hakemus. Lapsen läheiset tai esimerkiksi naapuri voivat tehdä lastensuojeluilmoituksen.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluntarve/lastensuojeluilmoitus/
Eli OPETTAJIEN takiako Suomen lapsilla ja nuorilla huonosti meneekin? Hyvä tietää.
Osaanpahan sitten peiliin katsoessani sopivasti syyllistää itseäni vaikkapa siitä kullanmurusta, joka on jatkuvasti poissa koulusta tai siitä reppanasta, joka ei läksyjään tee, vaikka vanhempien kanssakin on asiasta useita kertoja puhuttu.
Ja tokihan se opettajan syy on sekin, jos ala-asteikäinen viikonloppuna kännissä kaupungilla riekkuu. Jep! Nyt tiedän syyllisen!
lasten vanhemmat voivat tehdä opettajastakin. Sen tähden on oltava vanhempien tarkkana.
Minä kyllä allekirjoitan sen, että osittain opettajien vuoksi lapsilla menee huonosti. Ei kenekään kotiolot yksin tee ongelmia, vaan ihminen on kokonaisuus johon vaikuttaa kaikki. Joskus oppilas saa huonoa kohtelua koulussa, syystä taikka toisesta. Jos oppilas tulee kiusatuksi opettajan taholta niin tuskin siinä on syy kodissa. Jos oppilas ei opi tunnilla mitään, niin olisko joskus aiheellista tarkistaa myös opetusmenetelmät ja tavat eikä vaan vetää heti johtopäätöstä: tyhmä. Olisiko varaa kehittää myös opettajien koulutusta sekä lisäkoulutusta ? Olisiko mitään kehitettävää opettajilla vai onko syy tosiaan aina oppilaissa ?
Usein tässä mennään niin, että opettajat eivät näe yhteiskunnan kehittymistä. He eivät vuosien saatossakaan huomaa, että nuoriso muuttuu. Ei olla enää tekemisissä lankapuhelin-ikäkauden kanssa, vaan nämä tämän päivän nuoret ovat hyvin valveutuneita. He tietävät monista asioista ihan ilman kouluakin. Tässä suhteessa opettajienkin pitäisi olla muuntautumiskykyisiä. Ei enää terveystietoa opeteta kukka ja mehiläistasolla vaan nyt puhutaan asioista laajemmin. Ei nuoret ole kiinnostuneita opettajien lässytyksistä ja vouhkaamisista. Ei tämän päivän nuoria lähestytä niin.
Koulumaailmalla tuntuu olevan vallalla edelleen ajatus, että he ovat kaikessa oikeassa ja he ovat auktoriteetteja. Näin se ei enää ole. Koulu on omalla toiminnallaan ja paremmuudellaan ulkoistanut itsensä monen elämästä. Ei koulua ja opettajia enää arvosteta niin kuin aikanaa kansakoulussa. Tuollainen asenne, että opettajat olisivat jalustalla olevia ja oppilaat perheineen sakkaa ei todellakaan paranna kenenkään intoa koulua kohtaan. Puuttuuko meidän opettajilta kyky toimia, ratkaista asioita vai miksi aina törmää tähän kodin syyllistämiseen ?
Olen tässä pakosta joutunut seuraamaan koulun maailmaa hieman lähemmin ja kyllä minä voin sanoa, etten enää ihmettele mitään. Menee koululle ihan milloin vaan, niin jätkät kävelee tupakat suussa välitunnille ja sytyttävät portailla palamaan tupakkansa. Kiroilua, huutoa ja mekastusta - niin, mutta myös opettajien suusta. Ei pelkästään oppilaiden. Miten voidaan vaatia käytöstapoja, jos opettaja huuta itsekin kuin heikkopäinen ja kiroilee ? Kerrankin meinasi kikare tulla housuun, kun opettaja hieman #sivisti# oppilaita. Ei edes vieraat ihmiset käytävässä saaneet tätä opettajaa hiljenemään.
Ongelmakohdaksi arvioisin tuon alakoulusta siirtymisen yläkouluun. Alakoulussa vielä opettajaa arvostetaan ja kunnioitetaankin. Yläkoulussa he menettävät täysin asemansa. Siellähän opettajat jo itse jakavat ihmiset lokeroihin : on kieltenopet, matemaattisten aineiden opet, ja he pitävät yhtä omissa lokeroissaan. Näin oppilaatkin jaotellaan, on hyviä ja pahoja opettajia, hyviä ja pahoja vanhempia. Oppilaat ovat ottamassa valtaa kouluissa. Jos opettaja nipottaa, niin ryhmäpaineella saadaan sekin opettaja ruotuun. Jos opettaja on löysälössykkä hän saa armoa. Eli opettajat ovat itse päästäneet koulun tähän jamaan. Sitä saa mitä tilaa, ja kukapa olisi ovelampi tilaaja kuin murkku ?
Nämä tämän päivän koulujen murheenkryynit ovat lama-ajan vanhempien tuotoksia. Joten he ovat nähneet ja kokeneet paljon. Kouluissa kannattaisi alkaa miettimään ratkaisuja ihan selvittämällä peruskäsitteitä: opettajan kunnioitus, opettajan vastuut ja velvollisuudet sekä samat oppilaiden kohdalla. Ihan miten käyttäydytään niin opettajien kuin oppilaiden osaltakin.
että koskaan opettajien lapsilla ei ole ongelmia, läksyjen tekemättä jättämisiä ym vaikeuksia ja häiriöitä? Vain muiden ammattiryhmien omaavilla lapsilla???
Kyllä ne opettajienkin lapset riekkuu kännissä kaupungilla, häiriköivät epäonnistuvat elämässään ym kärsivät mielenterveysonglemista siinämissä esim. poliisin, siivoojan, rakennusmestarin tai myyjän lapsetkin.
Siis MITÄ koulujen sinun mielestäsi pitäisi tehdä näille äitien ja isien kullanmuruille, jotka eivät kunnioita sen kummemmin koulua, poliisia kuin vanhempiaankaan? MITÄ?
Millä ihmeen tavalla koulu voisi yhtäkkiä nostaa omaa vaatimustasoaan sellaisten lasten ja nuorten suhteen, jotka eivät ole vaikkapa normaalin käyttäytymisen pelisääntöjä oppineet? Mietipä tarkkaan, mitä siitä seuraisi: hirmuinen valtusten ja oikeudenkäyntien sarja näiltä nerokkailta vanhemmilta, jotka tännekin ajoittain eksyvät kommentoimaan opettajien toimia.
Koulu heijastaa niitä samoja arvoja, joita yhteiskunnassa kunnioitetaan. Ei koulussa voida yhtäkkiä palata 50-luvun kasvatusmetodeihin ellei kodeissakin niitä kunnioiteta. Jos lapsi ei kunnioita vanhempiaan, hän ei kunnioita sen kummemmin muitakaan auktoriteetteja. Ja sitä paitsi: sinähän totesit, että koulujen on muutettava metodejaan; "Ei olla enää tekemisissä lankapuhelin-ikäkauden kanssa, vaan nämä tämän päivän nuoret ovat hyvin valveutuneita." Vai miten se nyt menikään?
Voisit siis ystävällisesti kertoa, mitä ja miten koulujen on tehtävä toisin.
Samalla voisit tietenkin myös osoittaa jollakin tavoin sen, missä määrin koulu on vastuussa nuorten ongelmista Nyky-Suomessa. Kouluko nuoret ohjaa vaikkapa alkoholin käyttöön? Koulussako nuoret näkevät alkoholin käyttöä ja sielläkö heille ensi kännit tarjotaan? Kouluko jättää lapset ja teinit heitteille eikä huolehdi heidän perustarpeistaan? Kouluko lapset opettaa kaikille pahoille tavoille?
Sinulla on jutussasi joitakin oikeitakin asioita. Yleisesti ottaen näkemyksesi maailmasta on kuitenkin naivin oloinen. Koulu ei ole saareke, joka olisi tyystin erillään yhteiskunnasta. Koulu on osa yhteiskuntaa. Totesit "joutuneesi" seuraamaan koulun toimia sivusta. Se on kuules vain sitä sivusta seuraamista. Koulun toimista ei sivusta seuraamilla näe kuin pienen osan. Suosittelen sinulle opettajan tai kouluavustajan työn kokeilemista.
Kasvatusvastuu on koululla, kodilla ja yhteiskunnalla. YHDESSÄ ei erikseen.
Luonnollisesti koulu tekee oman osansa eli opettaa esimerkiksi perusopetukseen kuuluvia asioita. Niihin kuuluu ihan tavalliset arkiset asiat. Asioita voi opettaa huutamatta, raivoomatta, vallan kiilto silmissä. Koulu on oppilaan työpaikka, jossa on tietyt säännöt ja niiden mukaan toimitaan. Kotona toki voidaan asioista puhua ja pitääkin puhua / neuvoa / opastaa , mutta kyllä se valvonta ja toteutus kuuluu sinne koululle.
Koulun ongelma tänä päivänä on lienee enemmänkin se, että vaatimustaso on kaiken suhteen pudonnut todella matalaksi. Korostan kuitenkin, että on olemassa hyviä kouluja ja hyviä opettajia. Ei siis kannata yleistää. Herää kuitenkin kysymys, miksi ei voi hyväksyä sitä ettei kaikki koulut ja opettajat olekaan yhtä laadukkaita ? Pitäisikö peruskoulutkin pisteyttää kuten lukiot ? PItäiskö oppilailla suoda mahdollisuus valita opettajansa ?
Kun nakkasit tuosta minun seuraamisestani koulun toiminnan suhteen, en kirjoittanut kaikkea. Tarkoitin sitä, että jouduin tai joudun seuraamaan tilannetta eri roolista - en työni puolesta. Koulu ei todellakaan ole yhteiskunnasta erillään, vaikka moni koulu sitä yrittääkin. Koulun toiminnan pitäisi olla avoimempaa ja enemmän tätä päivää. Nuoret muuttuvat, maailma muuttuu ja enää ei oteta hattua pois päästä, kun opettaja lähestyy tai niiata niksauteta.
Ei ole ongelmatonta koulua, ei ongelmatonta opettajaa. Opettajuus ei suojaa ongelmilta edes opettajien omia lapsia. Koulu ei todellakaan heijasta niitä arvoja, joita yhteiskunnassa arvostetaan. Vai kuuluuko meidän arvoihin lyödä lyötyäkin ? Miksi koulukiusaaminen on tänä päivänä jokaisen koulun ongelma ? Miksi opettajat ovat koululuokissa kovilla ? Ennen oli paljon suuremmat luokat, ja pärjäsi siellä jokainen. Onko koulussa vallankäyttö muuttunut ? Miksi opettajassa ei voisi olla heikkouksia ?
Mitä sitten koulu voisi tehdä ? Ensiksi pitäisi miettiä sitä, mikä meni pieleen että koululla ei ole enää mitään sanomista tässä yhteiskunnassa. Koulun arvostus on jostain syystä pudonnut, opettajille pitäisi opettaa enemmän sosiaalisiten tilanteiden hallintaa eli miten kohdataan erilaiset oppilaat, erityisoppilaat, erilaiset vanhemmat ja miten sitä yhteistyötä tehdään sinne kotiin. Esimerkiksi tällä palstalla on tullut esille se, että opettajien yhteydenotot ovat kovin negatiivisia. Negatiivisen asiankin voi ilmoittaa asiallisesti ja rakentavasti. Jos opettaja lähtee asiallisesti liikkeelle vaikka nyt koululäksyjen tekemättömyyden ilmoittamisesta, niin syyllistävä keskustelu ei tod.näk. johda mihinkään.
Nyt en muista kuka tutkimuksen teki, mutta on olemassa suomalaista tutkimustieto nuorten syrjäytymisestä ja siinä nimenomaan syrjäyttäjän oli koulu. Niin miksiköhän ?
Täytyy minun tunnustaa, että on toki yhtä monenlaisia perheitä kuin opettajiakin. Yhteistyö ja yhteiset pelisäännöt olisi jotain, mitä kannattaisi miettiä. Ei opettajan tarvitse olla äiti, isä, kaveri vaan AIKUINEN. Tämä on osalta opettajista unohtunut. Ollaan liian lepsuja, liian kavereita, pelätään nipottajan mainetta jne.
Itse arvostan opettajia, kuka sitä tuolla palkalla alkaisikaan tuohon hommaan. Opettaja on kuitenkin se aikuinen siellä koulussa - ei lapsi.
Kiitos asiallisesta kommentista. En halua arvotella sanomisiasi, arvotan niitä sinun mielipiteinäsi. Sen haluaisin kuitenkin sanoa, että ei kenenkään kannata ottaa rooliksi koko koulumaailman maineen puhdistamista ja opettajien kehumista. Opettajan työ on kuin instrumentti orkesterissa- jos on epävireessä, niin on epävireessä. Orkesteriin kuuluu monenlaista tuubaan puhaltajaa, ja jonku pitää kuitenkin olla myös kepin heiluttajana.
Oli mielenkiintoista lukea näkökulmasi asiaan. Toivottavasti löytyy muitakin, jotka saavat illalla nukahtaa rauhalliseen uneen tehtyään tulevaisuuden vallanpitäjille hienon koulupäivän. Sillä hehän todellisuudessa maksavat meidänkin eläkkeet, joten kohdellaan heitä ihmisinä - vaikka heikkouksia olisikin.
Maailma on pelastettu!
Me jouduimme vaihtamaan lapsen koulua, kosak hänelle sattui todella ilkeä opettja ja koulun käynti oli mahdotonta. Nyt on lapsi jo töissä, mutta jos olisimme antaneet jatkaa tuon "hullun" opettajan kansas, lapsi olisi varmasti tollo. Opettaja syytti lapsia kaikista omista virheistään, aina se oli lasten syy, ja oli todella ilkeä, ei pitänyt lapsista yhtään. MInusta tuossa ammatissa pitää olla lapsiystävällinen.
Kun muutin lapset toiseen kouluun, niin koulun käynti oli heistä kivaa, kun tuli kiva opettaja.
Kerroin kaikille tästä opettajasta, jotta muutkin tietävät varoa häntä. Onneksi sai potkut.
Eikö kaikille lapsille tulisi sama numero kokeesta ja todistuksesta, jos kerran opettajasta kaikki riippuu? Jos opettaja on hyvä, kaikki lapset saavat kympin. Jos opettaja on huono, kaikki lapset saavat nelosen?
Opettajalla on oltava koulussa eri oikeudet kuin oppilailla, muutoin siellä vallitsee täysi anarkia. Oppilaiden täytyy ymmärtää, että yhteiskunnassa näin on yleensääkin: sairaalassa ei potilailla ole samoja oikeuksia kuin lääkäreillä jne. Miksi sitten on niin vaikea oppilaiden ymmärtää, että auktoriteettia tarvitaan? Koska jo kotona vanhemmat puhuvat opettajista pahaa ja vetävät näin mattoa jalkojen alta. Lapsi puhuu koulussa vanhempiensa suulla, mikä kannattaa muistaa. Asenteet peritään kotoa. Opettaja ei voi mennä yläkoulussa oppitunnille anteeksi-että-olen-olemassa -asenteella.
Onko niin vaikea katsoa kotona peiliin? Onko niin vaikea uskoa, että se oma kullannuppu onkin silmänpalvoja ja esittää kotona ihan toista kuin miten koulussa käyttäytyy? Kuvittelevatko vanhemmat, että opettaj ottaa aiheetta yhteyttä kotiin? Onko opettajiksi hakeutunut vain joukko sadisteja? Saako teidän lapsillenne ylipäätään pitää kuria vai pitääkö niiden antaa juosta ympäri luokkaa, räkiä seinille ja haistatella? Otatteko te sitten vastuun siitä, että kukaan luokassa ei opi kun opettaja ei saa enää kuriakaan pitää?
Tässä on juuri oiva esimerkki siitä vastakkain asettelusta, josta on yritetty joissakin kouluissa päästä pois. Opettaja näkee kaiken vian oppilaissa, ei itsessään ja kun vastaan tuleekin vanhemmat tai oppilas, joka näkee myös opettajassa vikaa on asenne heti tämä.
Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää, että opettajatkin epäonnistuvat ? Ei ole olemassa täydellista opettajaa, ei täydellistä vanhempaa, ei täydellistä oppilasta eikä täydellistä opettajan lastakaan.
Kyllä opettajat ottavat aiheettakin yhteyttä kotiin, AIkuinen opettaja kykenee ratkaisemaan asioita myös itenäisesti eikä aina tarvitse vanhempien tukea siihen. Riippuu asiasta.
Jos luokassa räkä lentää ja juostaan seinille, niin kyllä opettajan pitää katsoa peiliin.Hän on täysin sopimaton opettajaksi, jos ei osaa toimia tilanteissa vaan antaa räkäpossujen heilua. Tiesitkö, että sellaiset opettajat saavat tietyn maineen oppilaiden keskuudessa ja siitä seuraa halu kokeilla enemmän rajoja. Kun joku ei ota hallintaan tilannetta, kokeillaan yhä julmempia temppuja.- Tämä on kuitenkin merkki siitä, että opettaja ei saa enää sitä asemaansa takaisin vaikka tekisi mitä.
Opettajaksi hakeutuu ketä hakeutuu. Kun nuorena ylioppilaana aloittaa koulutuksen ei se anna taetta soveltuvuudesta alalle tai kyvystä toimia alalla. Myös opettajat voivat pahoin, eikä pelkästään oppilaiden vuoksi. Ei yliopistossa valmistu kaiken tietäviä ja hallitsevia ammattikasvattajia, kyllä opettajakin kasvaa opettajaksi ajan ja iän myötä. Toiset kasvaa, toiset ei - ihan samalla tavalla kuin muissakin ammateissa.
Mielestäni sinä yleistät liikaa. Ei kaikki oppilaat ole pahoja. Jos näin ajattelet, niin pelottavaa. Opettajuus on kumppanuutta, myös auktoriteetti voi olla olematta peto. Opettajissa on varmasti huonoja opettajia, tympääntyneitä opettajia ihan samalla tavalla kuin oppilaissakin on huonoja oppilaita ja tympääntyneitä oppilaita.
Arvostan vanhempia, jotka keskustelevat asioista. Se, että he tuovat oman esimerkkinsä esille ei tarkoita että se koskisi kaikki opettajia. Tämä on syytä huomata. Tiedän itsekin perheen, jonka lapset ovat joutuneet vaihtamaan koulua opettajan vuoksi. Opettaja on tunnettu toimintatavoistaan, ja moni muukin on vuosien saatossa koulua vaihtanut. Osa vanhemmista jopa "laskee", ettei oma lapsi joutuisi ko.opettajan luokalle.
On totta, että kaikkien vanhempienkaan asenne ei ole kohdallaan. Silti sitäkään ei saa yleistää, on olemassa hyviäkin vanhempia sellaisia, jotka kelpaavat opettajillekin
Missä kohtaa minä väitin oppilaiden olevan pahoja? Kerroin vain esimerkin varjolla siitä, kuinka jotkut vanhemmat loukkaantuvat ja kokevat kritiikkinä omaa vanhemmuuttaan kohtaan sen, jos opettaja soittaa ja kertoo lapsen käyttäytyneen koulussa huonosti. Vanhemmat saattavat heti asettua puolustuskannalle ja hakea syytä opettajasta. Vastuullinen vanhempi ottaisi asian keskusteluun ensin lapsensa kanssa ja palaisi sitten asiaan opettajalle. Tämä tilanne on siis sattunut sellaisissakin luokissa, joissa 20 käyttäytyy kuten kuuluu ja esim. kaksi häiritsee. Onko mielestäsi tällöin kyseessä epäsopiva opettaja?
Opetttajuus - kuten vanhemmuuskaan - ei ole kumppanuutta eikä kaveruutta. Kaverivanhempi voi ostaa murrosikäiselleen viikonloppukaljat, vastuullinen vanhempi jolla on vanhemmalle kuuluva auktoriteetti ei niin tee. Auktoriteetti ei tarkoita petomaisuutta. Lue vaikka sanan määritelmä sivistyssanakirjasta, jos tuota luulit.
Minä olen opettaja ja kahden lapsen äiti. Jos lapseni käyttäytyvät huonosti koulussa, haluan ehdottomasti, että opettaja ottaa minuun yhteyttä enkä oleta, että hän ratkaisee asiat tunnilla, koska "niin hyvät opettajat tekevät". Vanhempana minun pitää saada tietää. Kasvatusvastuuni ei pääty siihen, kun lapsi aamulla lähtee kouluun ja ala taas siitä, kun hän iltapäivällä saapuu kotiin.
Kasvatusvastuu ei ole koululla ja yhteiskunnalla. Kasvatusvastuu kuuluu vain ja ainoastaan kodille. Koulu ja yhteiskunta kyllä väkisinkin joutuvat kasvattamiseen osallistumaan nykyään, mutta vastuu siitä ei niille kuulu. Koululla on toki oikeus vaatia, että siellä toimitaan koulun säännöillä, ja se meidän vanhempienkin olisi hyvä muistaa. Koulun ensisijainen tarkoitus on kasvattaa lapsia yhteiskunnan jäseneksi, ei siten, kuin vanhemmat omista lähtökohdistaan parhaaksi näkevät. Opettajat ovat opetustyön ammattilaisia ja he valitsevat tarkoituksen mukaiset opetusmenetelmät ja oppisisällöt tavoitteisiin pääsemiseksi. Vanhempien liiallinen häslääminen koulumaailmassa ei tuota mitään muuta kuin epäjärjestystä kouluun. Vanhemmat eivät kykene näkemään muuta kuin oman, henkilökohtaisen parhaansa kouluasioissa, kokonaisuus ja koulumaailman realiteetit jäävät takuulla hämäriksi. Työrauha jokaisessa työssä tuottaa takuulla kaikkein parhaimmat tulokset, niin myös koulumaailmassa! Minä luotan lääkäriini ja työpaikkamme siivoojaan, niin myös lastemme opettajaan. Meillä kaikilla on oma ammattimme ja oikeus tehdä sitä rauhassa.
Ensisijaisesti asiat pitää ottaa esille koulussa, eikä heti kilauttaa kotiin. Jos asia ei koulussa onnistu, niin sitten yhteys kotiin.
myös auktoriteetti voi olla olematta peto........ tiedän mitä auktoriteetti tarkoittaa mutta tiedän myös millainen on opettaja, joka on peto. Opettaja voi saavuttaa auktoriteetti aseman ja kunnioituksen ilman reuhaamistakin. Vai voiko ?
Nämä on näitä ikuisuus kysymyksiä. Totuus taitaa kuitenkin olla aika pitkälle niin, että tietyt opettajat ovat paremmassa asemassa oppilaiden keskuudessa. Toiset ovat kovankin paineen ja painostuksen alla. En minä vanhempana , enkä ammattilaisena puuttuisi joka asiaan. Kyllä koulussa perusasiat pitää pystyä ratkaisemaan ilman äitiä tai isää. Monesti taustalla voi tietysti olla moniongelmaisuutta, niin silloin on aihetta vetää asiaa yhdessä yhteen ja miettiä toimintatapoja. Silloinkaan opettaja ei ole yksin - on perhe, oppilashúolto ja tarvittaessa vaikka kuinka laaja kenttä ammattilaisia käytettävänä.
Kun olet täydellinen, niin haluatko että sinuun otetaan kerran riehumisesta yhteyttä vai saako riehumista olla vaikka kaksi tai kolme kertaa ? Haluatko, että sinuun otetaan yhteyttä heti kun läksyt on tekemättä yhden kerran tai kirja kotona ? Vai sallitko lapsellesi kaksi erehdystä ?
Minä taas ajattelen niin, että jos läksyt on tekemättä voi siitä infota reissariin, reissuvihkoon, wilmaan eikä ensimmäiseksi alkaa soittamaan. Mielestäni vastuullinen opettaja reagoi koulussa, jos ei auta niin ottaa kotiin yhteyttä ja asiaa aletaan purkamaan sitä kautta. Esimerkiksi "hyvä opettaja" osaa arvioida onko kyseessä unohdus, mahdollisesti joku muutos koulu / koti asiassa yms. Taitava opettaja osaa lukea lasta, vetää lapsen käytöstä ja toimintaa yhteen pitemmältä ajalta eikä riemastua heti ensimmäisestä unohduksesta.
Tässä mennään monesti pieleen, kun otetaan heti kotiin yhteys. Se on selkeä viesti oppilaalle, että koti päättää miten toimitaan ja opettajaa ei tarvitse kuunnella. Sitten opettajat itkee, kun oppilaat ei tottele. Oppilaat on oppineet, että opettaja vaan siirtää asian kotiin ja kotona puututaan jos puututaan. Jos kyseessä on ns. perhe, joka ei nipottele pikku asioista niin hyvin herkästi opettaja saa sen kökön niskaansa. Toki on perheitä, joissa ei puututa ollenkaan, vaikka olisi kuinka vakava asia.
Mutta auta armias, jos kotoa otetaankin kouluun yhteyttä. Heti lasketaan kuinka monta tuntia sitä saa viikossa käyttää kodin-koulun yhteistyöhön. Ei ole opettajalla aikaa, on kiirettä ja kiirettä. Heti perhe ja oppilas on vaativia, vaikeita jos jotain kysyy, kommentoi tai yrittää selvittää.
Kasvatusvastuusi ei pääty koskaan. Se vaan on niin, ettei kasvatusvastuusi ylety koulupäivään - siellä vastuussa ovat muut - et sinä. Eli siinä on se ero. Mitä siitä tulisi, jos veisit omat kasvatusmetodisi kouluun keskellä päivää ? Ei mitään. Sama asia koulussa kuin maailmallakin että maassa maan tavalla. Se, että kasvatat lapsiasi ja he kantavat oppisi mukanaan näkyy heidän asenteessa koulunkäyntiin ja toimintaan esim. luokkakavereita kohtaan.
Koska toistuvasti kärjistät ja vääristelet sanomisiani, ei keskustelumme johda mihinkään. Niinpä päätän sen osaltani tähän viestiin.
Olen yrittänyt raottaa koulumaailman verhoa. Se ei ole erillinen saareke, irrallaan muusta elämästä. Kodin käytännöt ulottuvat väistämättä kouluunkin. En ole väittänyt, että normaalisti ensimmäisestä unohduksesta otetaan yhteyttä. Jos näin on tapahtunut, voi kyseessä olla esim. tilapäinen "kurinpalautus" luokalle jossa suhtautuminen läksyjentekoon on välinpitämätöntä. Vai kritisoitko tässä oikeastaan sitä TAPAA, jolla vanhempiin otetaan yhteyttä? Onko mielestäsi reissari tai wilma jotenkin helpompia kestää kuin puhelinsoitto? Tiedoksi: jokaisessa koulussa ei käytössä ole wilmaa ja lukuisat ovat ne oppilaat, jotka eivät näytä reissaria kotona pyynnöistä huolimatta, se on unohtunut, hukkunut jne. Jos kritisoit TAPAA, niin opettajan viesti lapsen tekemisistä jää ihan varjoon. Eikö ole tärkeää ja hyvä asia, jos opettaja välittää niin paljon että näkee sen vaivan ottaa vanhempiin yhteyttä? Ja taas: kun opettaja kohtaa tällaista negatiivista suhtautumista vanhempien taholta, se osaltaa nostaa kynnystä ottaa yhteyttä seuraavan kerran, vaikka aihe olisi millainen. Me opettajat olemme vain ihmisiä ja kyllä meillekin saa pahan mielen aiheutettua suhtatumalla epäasiallisesti. Me teemme vain työtämme, suurin osa meistä niin hyvin kuin pystyy.
Tottakai asiat yritetään aina ensin hoitaa koulussa. Luokassa usein ainoana aikuisena opettaja kuitenkin määrittää sen tilanteen, milloin hän katsoo yhteydenoton kotiin olevan paikallaan. Meillä ei voi olla kirjanpitoa siitä, missä tapauksissa kenenkin lapsen kotiin voi soittaa vaan tässä täytyy luottaa opettajan harkintakykyyn. En väitä, että se ei joskus pettäisi niin kuin kaikilla, mutta kuka voi heittää ensimmäisen kiven? Yhteydenotto kotiin on jo asiaan puuttumista opettajan taholta. Edelleen, koulussa ei voi olla erillisiä sääntöjä siihen, mistä millekin lapselle voi antaa esim. jälki-istuntoa. Joku on sitä mieltä, että meidän lapsi ei kiusaa vaikka todellisuudessa koulussa kiusaakin. Jos aikuinen ei usko aikuisen sanaa, on lapsella oivat asemat vetää välistä. Miksi opettaja aiheetta ottaisi yhteyttä kotiin?
Sikäli katson kasvatusvastuuni ulottuvan koulupäiväänkin, koska minun kasvattamani lapset siellä koulussa toimivat. Joskus oikein, joskus väärin. En halua ummistaa silmäni heidän tekemisiltään, vaikka he koulussa ovatkin.
Joka tapauksessa toivon sinulle hyvää kevättalvea.
Nimimerkille 20 vuotta opena. Sairaalassa potilailla on kyllä vähintäänkin samat oikeudet kuin lääkäreillä. Itseasiassa potilaan oikeudet ovat suuremmat kuin lääkärillä, kun kyse on potilaan omasta terveydestä.
Terveisin sairaalassa työssä oleva.
Saako teidän sairaalassa potilas katsella muiden hoitokertomuksia, tehdä diagnoosit, määrätä lääkkeet ja suorittaa kirurgiset operaatiotkin? Kerro heti, mikä se sairaala on jotta tiedän pysyä kaukana.
Ei missään sairaalassa lääkäri saa katsella kenen tahansa sairauskertomuksia, eikä tehdä diagnooseja kenelle tahansa, eikä määrätä lääkkeitä eikä operoida ilman potilaansa lupaa!
Potilas määrää, kuka saa katsoa hänen sairauskertomuksensa, tai kenen määräämiä lääkkeitä syö, kun hän tulee hoitoon. Potilas voi myös kieltäytyä jonkun tietyn lääkärin hoidosta. (Välttämättä ei silti korvaavaa lääkäriä löydy tilalle, mutta pyritään järjestämään) Jos potilaan tahto ei ole tiedossa (esim tajuttomuuden vuoksi), eikä ole syytä epäillä, että hänen tahtonsa sotisi muuta vastaan, niin silloin hoitava lääkäri (ja vain hoitava lääkäri) voi lukea potilaan sairauskertomukset ja tehdä tarvittavat toimenpiteet, mutta jos tajuttoman vakaumus on tiedossa (esim ei verensiirtoja), tätä tulee parhaan mukaan kunnioittaa.
Potilaan itsemääräämisoikeus on pyhä. Olen itse kirurgi, eli aika hyvin nämä asiat tiedän. Tiedä sitten, kuinka tämä liittyy kouluun, mutta vaikuttaisi siltä, että opettajat eivät aina elä yhtä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kuin muut kansalaiset.
"Sairaalassa potilailla on kyllä vähintäänkin samat oikeudet kuin lääkäreillä"
Tämä on siis suora lainaus viestistäsi. Lääkärillä on oikeus määrätä lääkkeitä, potilaalla ei. Kirurgi suorittaa leikkauksia, potilas ei suorita. Potilaan itsemääräämisoikeutta ei kai kukaan ole täällä kiistänytkään. Mutta itsemääräämisoikeus ja profession antama oikeus muihin ihmisiin ovat kaksi eri asiaa.
Kyllä kirurgin kirjoittama viesti pitää paikkansa . Sen voi tarkistaa potilaan oikeudet määrittävästä laistakin. Oppilaiden tai vanhempien turvaksi ei tämmöistä lakia ole vaikka syytä olisi.
Lääkärit joutuvat vastaamaan siitä, että kurkkivat toisten tietoja tai tekevät hoitovirheitä. Opettajat taas eivät joudu vastaamaan virheistään, eli heillä on vapaampi toimintakulttuuri vaikka heilläkin on määritelty esimerkiksi salassapitovelvollisuus ( jota herkästi rikotaan).
kirurgi... Ja minä olen puolustusvoimain ylipäällikkö!
Mitä ihmeellistä siinä on? Laki on laki, olen minä kuka tahansa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
on tarkastella opettajien toimia aktiivisesti. Olemme opettajien pomoja ja meidän kuuluu tarkkailla että opettaja toimii lasten edun parhaaksi, ja kohtelee heitä hyvin ja asiallisesti. Meillä vanhempien kesken ollaan perustettu tukiryhmä, "opettajan neuvonantajat" nimeä kantava vanhempien ryhmä, jolla opastamme opettajaa ja annamme hänelle neuvoja. Puutumme oleellisesti epäkohtiin, keskustelemme ja pidämme opettajanvartteja, joloin annamme palautetta miten opettaja on selvinnyt. Meillä toimii hyvin ja pisteytämme vuosittain opettajan toimen. Parantamiesen varaa on mutta 7 puoli on nyt haarukassa.
Tämä kuulostaa juuri sellaiselta toiminnalta, jota kaivataan käytännöntasolle. Tämä on oiva keino kehittää yhteisöllisyyttä ja antaa opettajalle työstään palautetta. Tämä varmasti motivoi myös opettajaa. Hieno idea, tätä kannattaisi tarjota ympäri maata.
Tähän asti opettajat ovat aina määritelleet kaikki. Paitsi laki määrittelee koulun ja kodin välisen yhteistyön pakollisuuden. Näin ollen tätä olisi hyvä muoto toteuttaa myös osaa siitä yhteistyöstä.
Oi, minä niin innostuin tästä ja mielessäni jo annoin numeroita opettajille.
Niin.... Aloitat ketjun ja sitten alat siihen itse vastailemaan.
on täälä jokakuukausinen kokkous josa keksusteleme opetajan käytöksestä. Sit ostamme jokakuukausi opetajalle kukakimpun jos se on ollut kunnolla tai risukimpun jos ei. Mei kokkoonnutaan seuraintalola. Ja meitä on aina paikala ainakin kaks mun lisäks. Mää olen aina ollu puhheenjothaja. Se opetaja on mun miäs joten usseimmiten se saa sen kukakimpun ku se on nii hyvä opetaja. Ja on se muutoinki hyvä miäski. Mutta kyä me joskus ollaan sille annetu risukimpu kun se on joskus joutunu jollekki oppilaalle vähä tiukemmi sanomaa. Ja sit sile opilaale ja sen vanhemile on tullu paha miäli. Sit on opetaja saanu risukimpu.
Rva puheenjohtajatar, muistakaa tehdä myös kokouspöytäkirjat.
Miksi koululle ei saisi antaa palautetta ? Niin negatiivinen kuin positiivinen palaute on tarpeen opettajille. Miten he voisivat tietää toimivansa oikein tai väärin tai loukanneensa ketään tai olleensa kannustavia, jos heille ei sitä saa ilmaista ?
Mielestäni oppilaiden tulisi antaa opettajille todistus niin käytöksestä kuin huolellisuudestakin puoli vuosittain. Samoin opetustaidoista ja onnistumisesta lukukauden suhteen. Kyllä opettajan aikuisena pitäisi se kestää, kestäähän sen koululaisetkin omalta osaltaan. Lopuksi rasti perään että suositellaan jatkoa, suositellaan kuntoutustukea , suositellaan eläkettä tai suositellaan irtisanomista.
Kyllä koulun toiminnan tulee olla avointa. Hyvä olisi myös jos opettajien tekemistä ja tekemättä jättämisistä julkaistaisiin kuukausitiedote kotiin.
Oletteko muuten huomanneet, että jos hakee open paikkaa pitää toimittaa rikosselvitys taustoistaan ( rikosrekisteriä ei saa olla) mutta jos olet ennen tätä pykälää saanut viran / toimen ei sinun tarvitse kolttosiasi edes kertoa kenellekään. Mielestäni tämä on väärin - kyllä opettajien pitäisi päivittää kolttoslistansa ihan samalla tavalla.
Usein unohtuu, kun on virkamies on virkamies vastuu =) eli kannattaisi vaan opettajien viratkin muuttaa toimiksi.
tarpeeksikaan valvonut, koska koululla toimii epäpätevä opettaja erityisopettajana. Ettepä ole huomanneet, asiasta vaietaan visusti.
50% erityisopettajista puuttuu muodollinen koulutus.
Saattaa olla esimerkiksi, että erityisopettajan sijaisuutta tekee jatkuvasti koulunkäynninavustaja, jolla ei ole mitään koulutusta työhönsä, kunhan on työllistämistuella tienaamassa sen verran rahaa, että pääsee taas liiton rahoilla huilaamaan ja ryypiskelemään.
Kuinka monta epäpätevää aineopettajaa onkaan kouluissa ? Meillä sivaritkin toimivat opettajina pitkiä jaksoja. Ei se niin väliä vaikka kotitalouope on avustaja. Ei se niin väliä, vaikka opettajaa ei olisi murkuilla ollenkaan. Ristiin rastiin jaetaan jämätunnit syksyllä halusi tai ei tai oli pätevyyttä eli ei.
Kyllä tiedetään, että epäpäteviä on - hehän saavat siunauksensa tehdä työtä vaikkeivat siitä mitään tiedäkään.
Me odotetaan samaa mahdollisuutta kuin terveyspuolella on eli Valviirasta kysyvät pätevyyden. Nyt vaan mahdollisuus kysyä OAJ:sta opettajien pätevyys ja heti valitukset kehiin. T'ässä on ongelmana se, että opettajat eivät myönnä olevansa epäpäteviä, joten tarvitaan erillinen instanssi josta pätevyyden voi selvittää.
olisit semmoinen instanssi?
Miten minä vanhempana voisin antaa opettajalle todistuksen tai raportin hänen toimistaan? Enhän minä edes näe koko ihmistä kuin vanhempain vartteissa ja -illoissa! Kaikki perustuisi toisen käden tietoon eli siihen, mitä lapseni minulle kertoo. Naapurin lapsi kertoo kotonaan omaa tarinaansa joka on taatusti ihan erilainen. Niin että sieltä perheestä tulee sitten ihan päinvastaiset numerot. Tämä on kuule ihan kuolleena syntynyt ajatus. Jos opettajalle annetaan palautetta, se tapahtuu siten, että keskustellaan sen opettajan kanssa puhelimessa ja yritetään selvittää, mitä koulussa oikeasti on tapahtunut ja kuinka väritetty lapsen kertomus oikesti on.
minäkin, et mikä siinä on ettei muka opetajia saisi ojentaa, tehdä valituksia ja puhua heille mitään negatiivista? Samanlaisia työntekijöitä ne on kuin muutkin, ja he ovat vieläpä vanhempien alaisia. Vanhempien kuuluu tarkkailla opettajia, sillä kyseessä ono mat lapset, ja heille pitää tarjota parasta.
Kyllä meillä keskustellaan avoimesti vanhempien kanssa, ja puututaan opettajan käytökseen ym jos on aihetta.
Jos kaupasta saat homeisen leivän, et varmaan sitä syö vaan palautat ja vaadit uuden tilalle tai rahat takasin. Niin se on opettajankin laita, että jos tulee valittamista, siitä valitetaan ja ojennetaan opettajaa. Vanhemmat kuitenkin ovat niitä päälliköitä, jotka valvoo että homma toimii.
Opettajan arviointihan perustuisi tietysti lain määräämään kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Vanhemmat arvioivat asiaa omasta näkökulmasta eli miten läksyt tarkistetaan, onnistuuko opettaja perustehtävässään laadukkaasti, onko opettaja asiallinen jne. Ja oppilaat suorittavat luonnollisesti oman arviointinsa.
Tämä instanssi on OAJ tai kunnan koulutoimisto yms. Tai sitten perustetaan ministeriön alaisuuteen OpeValvira. Aivan sama mikä nimi mutta joku pulju, josta voi tarkistaa onko opettaja läksynsä lukenut ja miltä pohjalta sitä opetusta annetaan ( seminaari, kansakoulu, peruskoulu jne ) .
Kyllä opettajien pitäisi tähän suostua avoimin mielin. Miksi ei ? Mikä siinä on niin pahaa ? Paljastuminenko vai itsetunnon puute vai itsetunnon kolaus ? Ei kuule tarvi sellaista pelätä, sillä jos hommansa hoitaa edes puoliksi hyvin, on glooriaa ja ruusuja varmasti tulossa huippupistein.
Saanko minäkin antaa oman arvioni vanhempien toimista?
ei tällä kertaa ollut niin hyvä ja ärsyttävä kommentti kuin miksi olit sen tarkoittanut. Eli monet pätevät opettajat ja OAJ näkisivät mielellään opettajien ammattinimikkeen suojattuna, jolloin sen käyttöön olisivat oikeutettuja vain koulutetut, pätevät opettajat. Näin minäkin sen näkisin mielelläni. Keksi siis jotain nasevampaa tukemaan jatkuvia arviointihöpinöitäsi.
Asia ei ole aivan noin yksinkertainen oikeasti. Kysymys ei ole lainkaan siitä, miten "nasevasti" joku kirjoittaa.
Totta on se, että opettajan ammattinimike voitaisiin hyvin suojata. Epäilemättä niin OAJ kuin opettajatkin sitä haluaisivat. Syyllinen siihen, että meill'ä on niin paljon epäpäteviä opettajia ei kuitenkaan ole kukaan yksittäinen opettaja. Asia on monitahoisempi.
Yksi syy opettajapulaan on niin monien opettajien hakeutuminen muihin tehtäviin. Tästähän meillä on monia esimerkkejä niin politiikan kuin muidenkin elämänurien osalta. Moni opettaja on suuntautunut muihinkin asioihin ja jos siihen tilaisuus on, ajautuukin opettaja usein sitten niihin muihin tehtäviin. Opettajan kateutta herättävä palkkakaan ei niin kovin usein ilmeisesti ole riittävä peruste opettajana pysyä.
Toinen syy löytyy kuntatyönantajasta. Määräaikaisuuksilla pelaaminen vuosikausia jatkuvana ei työmotivaatiota lisää.
Kolmas syy on työ itsessään. Opetusala on jatkuvan muutospaineen kohteena ja vaihtuvat opetusministerit haluavat jokainen tehdä omat suuret muutoksensa. Muutoksia tehdään muutoksen itsensä vuoksi. Usein tapahtuu kömmähdyksiä, kuten vaikkapa sitten uusien tyyppikirjaimien käyttöönoton suhteen. 90-luvulla tehtiin yksi muutos, muutama vuosi sitten taas toinen. Ja nykyisiinkään tyyppikirjaimiin ei juuri kukaan ole tyytyväinen. Ainoa iloinen osapuoli löytyy kirjakustantamoista.
Toinen samantyyppinen esimerkki on soutaminen ja huopaaminen opetussuunnitelmien suhteen. Ensin taito- ja taideaineita vähennetään, sitten asian suhteen hätäännytään. Samankaltaisia asioita koulumaailmassa riittää, mutta hyvin harva vanhempi asioita noteeraa. Mukavampi on keskittyä arvostelemaan opettajia ja varsinkin silloin, jos haukut saa yleistettyä koko ammattikuntaan, on olo auvoinen.
Muutama kirjoittaja joko oikeasti vihaa opettajia tai sitten vain provosoi. Sen verran naurettavia kirjoitukset ovat. Luultavasti millään alalla ei sivustaseuraajilla ole niin paljon harhakuvitelmia työn sisällöstä kuin opettajien osalta . Lähes jokainen kadun tallaaja kuvittelee omien koulumuistojensa olevan absoluuttista totutta nykypäivänäkin ja löytyypä mukaan myös niitä huippukasvattajia, jotka jokaista lapsensa sanaa totuutena pitävät. Tältä pohjalta on sitten hyvä heitellä kommentteja.
Läheskään kaikki opettajat eivät tee tehtävi'ään täydellisesti. Millään muullakaan alalla ei kuitenkaan niin ole. Edes vanhemmista ei kaikista tehtäväänsä ole. Suomen koululaitos tuottaa kuitenkin jatkuvasti kansainvälisesti hyviä tuloksia.
Opettajien valvonta olisi varsin mielenkiintoinen asia. Mikähän taho sen tekisi? Oppilaatko? Vanhemmat? Millähän kriteereillä?
Opettajia sitovat työtään koskevat lait, asetukset ja määräykset. Jos joku selkeästi alkaa laiminlyödä tehtäviään, puututaan asiaan. Tehokkaamminkin voisi toki puuttua, mutta ilmeisesti muillakaan aloilla kaikki ihmiset eivät tehtäviensä tasalla ole. Valitettavaa se toki on, muttei kontrollista kai ikinä aukotonta saada. Yllättävän paljon tyystin epäpäteviä suhareita yksityispuolellakin näyttää olevan.
Opettajien uupumuksesta ja työpahoinvoinnista puhutaan paljon. Opettajat eivät kuitenkaan voi työssään sen huonommin kuin toinen ammatillisen autonomiansa suhteen vertailukelpoinen ryhmä, hammaslääkärit, toteaa sosiologi Jari Hakanen tutkimuksissaan.
http://www.edu.fi/SubPage.asp?path=498,5998,51045,62603
En ole väittänytkään voivani erityisen huonosti. Suomi on edellisestä taantumasta lähtien kunnostautunut työolojen kurjistamisessa lähes alalla kuin alalla ja opettajat eivät ole välttämättä ääriesimerkki.
Opettajiakin on kuitenkin moniin moneen lähtöön. Niin opettajat kuin oppilaatkin ovat eriarvoisessa asemassa koulmaailmassa: osa kunnista hoitaa tehtävänsä hyvin, osassa taas resurssit upotetaan tyystin johonkin muuhun kuin lasten ja nuorten hyvinvointiin. Mainitsemani määräaikaisuudet ovat vain yksi noista oireista. Paljon kirpeämmin kirpaisevat vaikkapa puuttuvat resurssit tukiopetuksesta tai ylisuuret luokat.
Koulu ei ole erillään yhteiskunnasta. Tämä on tullut useita kertoja todettua ja ehkä jopa kaikkein jääräpäisimmätkin ihmiset sen vähitellen tajuavat. Paljon parjataan esimerkiksi sitä, että Suomessa niin moni lapsi/nuori saa erityisopetusta. Mistä se sitten kertoo? No siitä, että asioihin puututaan!
Kansakoulun aikoihin hyväksyttiin suosiolla se, että oppilaat oppivat eri tahtiin ja eri määriä asioita. Peruskoulussa tämä seikka halutaan väistää ja kaikille yritetään opettaa pääpiirteissään samat asiat jo yhdeksän ensimmäisen vuoden aikana. Oppilaita ei jaeta siis suoraan "renkeihin" ja "herroihin" jo yläasteikäisinä. Tämä tavoite on kunnianhimoinen ja ei ole aina onnistunut, mutta Suomen koulujärjestelmä on kuitenkin kaiken kaikkiaan erittäin hyvin toimiva ja monissa maissa maailmalla vain haaveillaan niistä saavutuksista, joihin meillä on päästy.
Se, että meidäm maassamme on yhä vain edelleenkin näitä kaikista asioista mussuttajia, on merkki vain yhdestä asiasta: meillä menee kuitenkin hyvin. Ihmisillä on aikaa takertua vaikkapa siihen, jos opettaja on sanonut rumasti sille kiltille ErkkiPertille, joka kuitenkin on kotona kiltti mallilapsi. Tästäkin toki voitaisiin taas puhua vaikka vuosi: Suomessa sen kummemmin vanhempia kuin opettajiakaan ei aina kunnioiteta kovin erikoisesti. Monissa Euroopan maissa tilanne on tyystin toinen; jopa väkivaltaa käytetään kurin palauttamiseen ja oppilaiden ja opettajien välit ovat etäiset. Mitenhän täällä mussuttavat kasvatusspesialistit sietäisivät nykylinjaa tiukemmat rangaistukset kouluissa, kun nykyisetkin ovat jo usein liikaa?
Niinpä. Helppoa on vaatia sitä, että opettajien on ansaittava oppilaiden kunnioitus, mutta vanhemmista osa ei itsekään saa omia lapsiaan kunnioittamaan itseään! Konfliktit tulevat siinä vaiheessa, kun nämä rajoista tietämättömät riiviöt törmäävät niihin koulumaailmassa. Sitten aletaan avauksen tapaan etsiä syyllisiä ja vaaditaan sitä "valvontaa" ilkeille opettajille.
Minusta ongelma koulussa on se, ettei aina tiedetä kuka siellä on aikuinen ja kuka lapsi. Onneksi on olemassa hyviä opettajia ja huonoja oppilaita, niin pysyy rajat selkeänä.
Et kai vakavissasi ole sitä mieltä, että tuosta ilmiöstä kärsitään VAIN koulussa?
Kodeissako kaikki toimii ideaalisen hyvin, mutta koulut musertavat kotien hyvin tekemän pohjatyön?
Odotan innolla perustelujasi...
Kerronpa ihan tositarinan. Vanhin lapsemme, nyt jo 18v., kävi ala-astetta erään keskikokoisen kunnan peruskoulussa. Kunnassa jossa ei koskaa löydy syylllistä, asiat vaan tapahtuu. Säästökuurit kovia, opettajat pätkätyöläisiä ja epäpäteviä. Tässä siis pohja.
Ihmettelimme, kun lapsellamme ei ollut juuri koskaan läksyjä, niitä ihmeteltiin jopa vanhempain illan aikanakin, "ei näin pienille vielä voi läksyjä antaa" oli vastausta, keväällä todistuksia hakiessamme löytyi kokonaisia tehtäväkirjoja, joita ei oltu tehty lainkaan (siis kaikkien kirjat oli tekemättä!!!). Kolmosluokkalaisten vanhemmat alkoivat olemaan ihmeissään, kun lapset eivät osanneet lukea kunnolla. Viidennelle luokalle siirryttäessä lapsilla oli mm. kertotaulu täysin hukassa ja kieliopista ei tietoakaan. Teknisistä käsitöistä tuli vain jotain kuumaliimapistoolilla liimattuja puukeppejä ja muuta höpöhommia.
Viimein vaihtui opettaja ammattipätevään ja lapsille se oli täysi shokki, kun alettiin opettelemaan kertotaulua ja latinankielisiä nimiä kasveille ym. muuta kouluun kuuluvaan, leikit oli nyt leikitty ja piti alkaa jotain oppimaankin. Lapset alkoivat voimaan pahoin, kun ei enään leikitty tunneilla ja tuli jopa läksyjäkin. Vanhemmat alkoivat reagoimaan lasten hätään ja niin tuo pätevä opettaja savustettiin koulusta pois melkoisen farssin säestämänä.