Miten kertoa?

itse jo parantuneena 4 vuoden kestäneestä bulimiasta tiedän että ei sitä ole helppo kertoa, mulla kävi niin että en myöntänyt kunnes jäi sitten lajini sm-kisat väliin kun olin niin heikossa hapessa, sillon isä sano että nyt saa riittää ja vei sairaalaan. Varmasti kotiväelläsi on jotain epäilyksiä bulimiastasi, mutta ei sitä pysty varmasti ajattelemaan että se juuri omalle lapselle tapahtuisi, ei sitä halua ajatella. Lähetä vaikka äidillesi tai isällesi,kummalle sinun on helpompi avautua sähköpostia jossa kerrot tavallisesta bulimiapäivästäsi, se on järkyttävää luettavaa, mutta näin helpoiten välttää sen ettei ongelmaa vähätellä. Poikaystävääsi tieto voi järkyttää, mutta rehellisyys kannattaa aina, mitä enemmän tautia koittaa salata sen pahemmaksi se menee...mutta jos siksi jättää sinut ei kannata jäädä murehtimaan, jos jäät yksin, on helpompi keskittyä juuri sinuun itseesi ja löytää sisältä paljon vahvempi ihminen, sitten kun pystyt itse pitämään itsestäsi *terveenä* olet paljon valmiimpi ihmissuhteeseen. Parantuminen alkaa siitä kun pystyt sanomaan ääneen että sinulla on bulimia ja haet apua siihen. Paljon voimia, toivottavasti kaikki menee hyvin