Koska itselläni on murrosikäisiä nuoria, olen yrittänyt opiskella heidän kanssaan pärjäämistä käymällä asiantuntijoiden luennoilla ja etsinyt käsiini aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Kaikilla luennoilla ja kaikissa teoksissa korostetaan nuorten opastamista, vaaroista varoittamista, heidän kanssaan olemista, ajan antamista, ymmärtämistä, armollisuutta itselleen ja nuorelle, ehdotonta rakastamista heidän virheistään ja epäonnistuneista kokeiluistaan huolimatta jne...
Miten kaikki mitä nyt olen näistä asioista kuullut ja saanut tietää ovat täysin päinvastoin sen kasvatuksen kanssa, minkä minäkin 80-luvun nuorena vl-yhteisössä sain? Mistään vaaroista ei varoitettu vaan mikään ei koskenut uskovaisia vaan oli epäuskoisten touhuja, opastusta ei tarvittu koska uskovainen ei tee sellaista ja sellaista.., nuoria ainoastaan kytättiin ei kenelläkään ollut aikaa heille itselleen, jo pienestäkin virheestä joutui nöyryytettäväksi jossain "nuortenillassa" kaikkien edessä, ehdollisesta rakkaudesta ja yhteisön hylkäämisesta puhumattakaan... Kuinka oikein on murrosiän myrskyjen keskellä pää pyörällä elävien 13- ja 14-vuotiaiden lasten heittäminen saatanalle? Nykytietämyksen valossa ei ole mikään ihme, että tuolla tavalla kasvatetuista nuorista kasvaa kieroutuneita aikuisia. Kuten on ikävä kyllä käynytkin liian monessa tapauksessa.
Itse en missään tapauksessa halua olla omille nuorilleni julma ja armoton -en tietenkään! Mieluummin haluan ymmärtää ja puolustaa heitä vaikeassa aikuiseksi kasvamisen elämänvaiheessa. Se hyöty julmasta, armottomasta ja ahdasmielisesta kasvatuksestani oli, etten halua sellaista kenellekään muulle.
Miten kaikki mitä nyt olen näistä asioista kuullut ja saanut tietää ovat täysin päinvastoin sen kasvatuksen kanssa, minkä minäkin 80-luvun nuorena vl-yhteisössä sain? Mistään vaaroista ei varoitettu vaan mikään ei koskenut uskovaisia vaan oli epäuskoisten touhuja, opastusta ei tarvittu koska uskovainen ei tee sellaista ja sellaista.., nuoria ainoastaan kytättiin ei kenelläkään ollut aikaa heille itselleen, jo pienestäkin virheestä joutui nöyryytettäväksi jossain "nuortenillassa" kaikkien edessä, ehdollisesta rakkaudesta ja yhteisön hylkäämisesta puhumattakaan... Kuinka oikein on murrosiän myrskyjen keskellä pää pyörällä elävien 13- ja 14-vuotiaiden lasten heittäminen saatanalle? Nykytietämyksen valossa ei ole mikään ihme, että tuolla tavalla kasvatetuista nuorista kasvaa kieroutuneita aikuisia. Kuten on ikävä kyllä käynytkin liian monessa tapauksessa.
Itse en missään tapauksessa halua olla omille nuorilleni julma ja armoton -en tietenkään! Mieluummin haluan ymmärtää ja puolustaa heitä vaikeassa aikuiseksi kasvamisen elämänvaiheessa. Se hyöty julmasta, armottomasta ja ahdasmielisesta kasvatuksestani oli, etten halua sellaista kenellekään muulle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
johtuu siitä että vl.liikkeessä ei ole kasvatus puolen asiantuntijoita vaan maallikko/hurmos saarnaajia jotka johtaa ja päättää kaikesta.
Itse olin murkkuikääinen 80 luvun alussa ja koin tuon ajan häädön pois liikkeestä (liialinen mopo ajelu ja rakentelu harrastus)
VL-yhteisö pitää kaiken alan ammattilaisina maanviljelijäsaarnaajia, joilta kysytään jopa kasvatusneuvoja, koska heidän puheensa tulee suoraan Jumalalta. Järkyttävää!